Henkirikoksen tekijän läheisten kokemukset ja yhteiskunnallisen tuen saatavuus
Lindberg, Toni (2024)
Lindberg, Toni
2024
Hoitotieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-10-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409238854
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409238854
Tiivistelmä
Tämä Pro Gradu-tutkielma jakaantuu kahteen osaan, empiiriseen tutkimukseen ja lisäosaan. Empiirisen tutkimuksen aineisto kerättiin vuoden 2024 helmikuun ja huhtikuun välisenä aikana sähköisellä kyselylomakkeella (N=10) ja haastatteluin (n=3). Osallistujat rekrytoitiin järjestöjen kautta ja lumipallo-otannalla. Osallistujat ovat henkirikoksen tekijän vanhempia, sisaruksia ja puolisoita. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Empiirisessä tutkimuksessa tarkoituksena oli kuvata henkirikoksen tekijän läheisten kokemuksia henkirikoksen jälkeen. Tämän empiirisen tutkimuksen mukaan henkirikoksen tekijän läheiset kokevat itseen, tekijään ja uhriin kohdistuvia tunnereaktioita, selviytymistä tukevia ja estäviä tekijöitä, vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin sekä yhteiskunnallisia seurauksia. Keinoja tekijän läheisten tukemiseksi on kehitettävä sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin ja oikeuslaitoksen toimesta. Median tulee kiinnittää tarkemmin huomiota eettisiin ohjeistuksiin ja journalistin ohjeisiin. Läheisten kohtaamiseen tulisi kiinnittää huomiota vankeinhuollossa.
Lisäosan tarkoituksena oli arvioida ja tarkastella yhteiskunnallisen tuen saatavuutta Suomessa henkirikoksen tekijän läheisten osalta. Lisäosan perusteella suomalaisen yhteiskunnan toimijoilla on olemassa jossain määrin suunnitelmia, strategioita ja arvoja, jotka ohjaavat tukipalveluiden järjestämiseen. Arvioinnin ja tarkastelun perusteella nämä jäävät suurelta osin strategioihin ja arvoihin kirjoitetuiksi korulauseiksi, jotka eivät välttämättä toteudu käytännössä. Suomalaisten yhteiskunnallisten toimijoiden olisi kehitettävä palvelupolkuja ja konkreettisia interventioita tekijöiden läheisille. Näiden kehittämiseen olisi panostettava erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin ja oikeuslaitoksen aloilla.
Empiirisessä tutkimuksessa tarkoituksena oli kuvata henkirikoksen tekijän läheisten kokemuksia henkirikoksen jälkeen. Tämän empiirisen tutkimuksen mukaan henkirikoksen tekijän läheiset kokevat itseen, tekijään ja uhriin kohdistuvia tunnereaktioita, selviytymistä tukevia ja estäviä tekijöitä, vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin sekä yhteiskunnallisia seurauksia. Keinoja tekijän läheisten tukemiseksi on kehitettävä sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin ja oikeuslaitoksen toimesta. Median tulee kiinnittää tarkemmin huomiota eettisiin ohjeistuksiin ja journalistin ohjeisiin. Läheisten kohtaamiseen tulisi kiinnittää huomiota vankeinhuollossa.
Lisäosan tarkoituksena oli arvioida ja tarkastella yhteiskunnallisen tuen saatavuutta Suomessa henkirikoksen tekijän läheisten osalta. Lisäosan perusteella suomalaisen yhteiskunnan toimijoilla on olemassa jossain määrin suunnitelmia, strategioita ja arvoja, jotka ohjaavat tukipalveluiden järjestämiseen. Arvioinnin ja tarkastelun perusteella nämä jäävät suurelta osin strategioihin ja arvoihin kirjoitetuiksi korulauseiksi, jotka eivät välttämättä toteudu käytännössä. Suomalaisten yhteiskunnallisten toimijoiden olisi kehitettävä palvelupolkuja ja konkreettisia interventioita tekijöiden läheisille. Näiden kehittämiseen olisi panostettava erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin ja oikeuslaitoksen aloilla.