Merkittävä ongelma, joka harvoin tunnistetaan : Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulma vieraannuttamiseen
Viikki, Juulia (2024)
Viikki, Juulia
2024
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409188796
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409188796
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on saada yleiskuva vieraannuttamiseen liittyvistä tekijöistä ja koota tietoa toimintatavoista, joilla lastensuojelun sosiaalityöntekijät pyrkivät ehkäisemään vieraannuttamista. Tutkielmani koostuu lomakekyselyn vastauksista, joita sain 28 lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä.
Tutkielmani on pääosin kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Analyysitapana olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Monivalintakysymysten osalta olen käyttänyt taulukointia ja ristiintaulukointia. Tutkielmani tieteenfilosofinen tausta on sosiaalisessa konstruktionismissa, jonka keskeisenä lähtökohtana on tiedon rakentuminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Tutkimustulokset osoittavat, että vieraannuttaminen on työntekijöiden näkemysten mukaan merkittävä ongelma lastensuojelussa ja usein myös mukana tilanteissa, joissa lapsi erotilanteessa vieraantuu toisesta vanhemmastaan. Vieraannuttaminen tunnistetaan pääosin huonosti. Lastensuojelussa keskeinen haaste on se, että vieraannuttaminen on usein vain yksi asia muiden asioiden joukossa. Lisäksi vieraannuttamiseen liittyy usein muukin väkivalta, joka edelleen vaikeuttaa vieraannuttamisen tunnistamista. Olisi myös tärkeää erottaa toisistaan lapselle haitallinen vieraannuttaminen ja tilanne, jossa vanhempi pyrkii suojelemaan lastaan todelliselta väkivallalta tai sen uhkalta.
On olemassa tiettyjä merkkejä, joiden perusteella voi perustellusti epäillä vieraannuttamisen mahdollisuutta, mutta toisaalta vieraannuttamisesta ei välttämättä kerro mikään yksittäinen asia. Oleelliseksi asiaksi vieraannuttamisen havaitsemisen kannalta nousee se, että sosiaalityöntekijä tuntee lapsen perheineen ja pystyy siten helpommin havaitsemaan esimerkiksi mahdollisia muutoksia.
Tulosten mukaan lastensuojelun keinot puuttua vieraannuttamiseen koetaan kaiken kaikkiaan vähäisiksi ja monesti keskustelu voi olla ainoa tapa yrittää puuttua asiaan. Vastauksissa tulee kuitenkin esiin myös erilaisia konkreettisia puuttumisen keinoja. Sosiaalityöntekijöiden kuva nykyisestä vieraannuttamisen ehkäisemisestä on synkkä: suuri osa tapauksista jää havaitsematta ja vain pieneen osaan havaituista tapauksista pystytään vaikuttamaan. Sosiaalityöntekijät toivovat lisää välineitä, selkeitä toimintamalleja ja koulutusta, jotta vieraannuttamiseen olisi mahdollista puuttua nykyistä paremmin. Lisäksi he toivovat, että yleinen tietoisuus asiasta lisääntyisi. SOTE-uudistuksen ei ole havaittu vaikuttaneen asiaan.
Tutkielmani on pääosin kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Analyysitapana olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Monivalintakysymysten osalta olen käyttänyt taulukointia ja ristiintaulukointia. Tutkielmani tieteenfilosofinen tausta on sosiaalisessa konstruktionismissa, jonka keskeisenä lähtökohtana on tiedon rakentuminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Tutkimustulokset osoittavat, että vieraannuttaminen on työntekijöiden näkemysten mukaan merkittävä ongelma lastensuojelussa ja usein myös mukana tilanteissa, joissa lapsi erotilanteessa vieraantuu toisesta vanhemmastaan. Vieraannuttaminen tunnistetaan pääosin huonosti. Lastensuojelussa keskeinen haaste on se, että vieraannuttaminen on usein vain yksi asia muiden asioiden joukossa. Lisäksi vieraannuttamiseen liittyy usein muukin väkivalta, joka edelleen vaikeuttaa vieraannuttamisen tunnistamista. Olisi myös tärkeää erottaa toisistaan lapselle haitallinen vieraannuttaminen ja tilanne, jossa vanhempi pyrkii suojelemaan lastaan todelliselta väkivallalta tai sen uhkalta.
On olemassa tiettyjä merkkejä, joiden perusteella voi perustellusti epäillä vieraannuttamisen mahdollisuutta, mutta toisaalta vieraannuttamisesta ei välttämättä kerro mikään yksittäinen asia. Oleelliseksi asiaksi vieraannuttamisen havaitsemisen kannalta nousee se, että sosiaalityöntekijä tuntee lapsen perheineen ja pystyy siten helpommin havaitsemaan esimerkiksi mahdollisia muutoksia.
Tulosten mukaan lastensuojelun keinot puuttua vieraannuttamiseen koetaan kaiken kaikkiaan vähäisiksi ja monesti keskustelu voi olla ainoa tapa yrittää puuttua asiaan. Vastauksissa tulee kuitenkin esiin myös erilaisia konkreettisia puuttumisen keinoja. Sosiaalityöntekijöiden kuva nykyisestä vieraannuttamisen ehkäisemisestä on synkkä: suuri osa tapauksista jää havaitsematta ja vain pieneen osaan havaituista tapauksista pystytään vaikuttamaan. Sosiaalityöntekijät toivovat lisää välineitä, selkeitä toimintamalleja ja koulutusta, jotta vieraannuttamiseen olisi mahdollista puuttua nykyistä paremmin. Lisäksi he toivovat, että yleinen tietoisuus asiasta lisääntyisi. SOTE-uudistuksen ei ole havaittu vaikuttaneen asiaan.