Robust Target Characterization for Fast Radar Signature Simulation in Multiple Frequencies
Perälä, Henna (2024)
Perälä, Henna
Tampere University
2024
Tieto- ja sähkötekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Computing and Electrical Engineering
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-10-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3612-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3612-7
Tiivistelmä
Tutkakohteiden reaaliaikainen tunnistaminen tutkapoikkipinta-alan (RCS – radar cross section) perusteella vaatii laajan signatuurikirjaston, joka voi perustua mitattuun tai simuloituun dataan. Mitatun datan etuna on sen todenmukaisuus, mutta siihen perustuvan kirjaston kokoaminen on valtava urakka, joka vaatii paljon aikaa. Simulointi ei välttämättä vastaa täysin todellisuutta, mutta sillä voidaan tuottaa RCS-arvoja myös harvoin tavattaville kohteille, joille kattavan mittauskokoelman muodostaminen olisi hankalaa. Erityisesti viholliskohteiden tapauksessa tunnistuksen tulisi toimia mahdollisimman nopeasti, ja käyttämällä RCS-simulointimenetelmää, joka toimii reaaliajassa, voidaan välttyä tarpeelta tallentaa ja laskea signatuureja etukäteen. RCS-simulointimenetelmiä on useita ja yleensä mitä tarkemmasta menetelmästä on kyse, sitä hitaampi menetelmä on ja täten soveltuu huonosti reaaliaikaiseen simulointiin. Erityisen nopeat RCS-simulointimenetelmät puolestaan ovat yleensä ottaen melko yksinkertaisia ja vaste on vähemmän todenmukainen.
Toinen asia, joka pitää ottaa huomioon nopeuden ja aitouden lisäksi on simuloinnissa käytettävien 3D-mallien oikeellisuus. 3D-mallien esitystapoja on monia erilaisia ja jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Yksi yleisesti käytössä olevista esitystavoista on kolmio- tai monikulmioverkko. Monikulmioverkot ovat kätevä tapa mallintaa kulmikkaita muotoja, mutta pyöreiden muotojen esittäminen on haastavaa. Pyöreisiin muotoihin päästään pienentämällä monikulmioita ja täten kasvattamalla monikulmioiden määrää, mikä yleensä hidastaa laskentaa. Sovelluskohteesta riippuu, kuinka helposti malli saadaan näyttämään pyöreältä, mutta tosiasiassa pinta on edelleen kulmikas. Tutkakohteina mielenkiintoisia ovat mm. autot ja lentävät laitteet; tällaisissa kohteissa on paljon pyöreitä muotoja. Tutkimuksessamme käytimme ilmaisia 3Dmalleja, joita ei ollut varta vasten suunniteltu RCS-simulointia varten. Mitä suurempi on tutkan taajuus, sitä armottomampi RCS on mallissa oleville eroille; senttimetrien erot saavat RCS:n käyttäytymään kaoottisesti. Vaikka mallit näyttivät silmämääräisesti oikeilta, pelkästään mallia katsomalla on vaikea arvioida sen soveltuvuudesta RCS-mallinnukseen. Pienet virheet 3D-mallissa ovat kohtalokkaita joillekin RCS-simulointimenetelmille.
Ottaen nämä asiat huomioon, tarvitsimme RCS-simulointimenetelmän, joka olisi riittävän nopea toimiakseen reaaliajassa ja lisäksi tuottaisi myös tarpeeksi aidon kaltaista tutkavastetta niin, että verrattaessa tunnistettavan kohteen mittausta simuloituun vasteeseen, kohde kyettäisiin tunnistamaan oikein ja erityyppiset kohteet pystyttäisiin erottamaan toisistaan. Menetelmän pitää myös toimia luotettavasti välittämättä mahdollisista pienistä virheistä 3D-mallissa. Koska ilmaisten 3D-mallien laatu on kyseenalainen, pitää hyväksyä se, että sellaisella mallilla ei voida tuottaa vastetta, joka vastaisi täydellisesti aitoa mittausta. Täten kannattaa hylätä hienostuneimmat menetelmät ja keskittyä olennaiseen; ei kannata käyttää resursseja turhaan simuloiden yksityiskohtia, jotka eivät vastaa todellisuutta.
Jotta RCS voitaisiin simuloida nopeasti, mahdollisimman suuri osa laskennasta olisi hyvä suorittaa etukäteen erillisessä vaiheessa ja näin tuotettujen välitulosten pitäisi olla mahdollisimman monikäyttöisiä varsinaisessa simulointivaiheessa. Jos välitulokset eivät ole monikäyttöisiä, ei saavuteta mitään etua valmiiksi laskettuihin signatuureihin nähden. Tutkan valaisemien osien määrittäminen on aikaa vievää ja vaikutti sellaiselta asialta, jota ei kannattaisi laskea uudelleen jokaisella simulointikerralla. Olettaen, että tutkan lähettämät radioaallot käyttäytyvät kuin näkyvä valo, tutkan valaisemat osat voitaisiin määrittää 3D-mallista säteenjäljityksen avulla taajuusriippumattomasti.
Lopputuloksena syntyi RCS-simulointimenetelmä SPURT (Signature Production Using Ray Tracing – signatuurin tuottaminen käyttäen säteenjäljitystä), joka koostuu kahdesta erillisestä vaiheesta. Ensimmäinen ns. hidas vaihe muuttaa tarkasteltavan kohteen kolmioverkon uudenlaiseksi malliksi, jota käyttämällä voidaan toisessa ns. nopeassa vaiheessa tuottaa RCS-lukemia jopa reaaliaikaisesti. Tämä väitöskirja keskittyy hitaan vaiheen toteutukseen. Toinen vaihe on esitelty vain pintapuolisesti, jotta kokonaisuus olisi hahmotettavissa.
Toinen asia, joka pitää ottaa huomioon nopeuden ja aitouden lisäksi on simuloinnissa käytettävien 3D-mallien oikeellisuus. 3D-mallien esitystapoja on monia erilaisia ja jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Yksi yleisesti käytössä olevista esitystavoista on kolmio- tai monikulmioverkko. Monikulmioverkot ovat kätevä tapa mallintaa kulmikkaita muotoja, mutta pyöreiden muotojen esittäminen on haastavaa. Pyöreisiin muotoihin päästään pienentämällä monikulmioita ja täten kasvattamalla monikulmioiden määrää, mikä yleensä hidastaa laskentaa. Sovelluskohteesta riippuu, kuinka helposti malli saadaan näyttämään pyöreältä, mutta tosiasiassa pinta on edelleen kulmikas. Tutkakohteina mielenkiintoisia ovat mm. autot ja lentävät laitteet; tällaisissa kohteissa on paljon pyöreitä muotoja. Tutkimuksessamme käytimme ilmaisia 3Dmalleja, joita ei ollut varta vasten suunniteltu RCS-simulointia varten. Mitä suurempi on tutkan taajuus, sitä armottomampi RCS on mallissa oleville eroille; senttimetrien erot saavat RCS:n käyttäytymään kaoottisesti. Vaikka mallit näyttivät silmämääräisesti oikeilta, pelkästään mallia katsomalla on vaikea arvioida sen soveltuvuudesta RCS-mallinnukseen. Pienet virheet 3D-mallissa ovat kohtalokkaita joillekin RCS-simulointimenetelmille.
Ottaen nämä asiat huomioon, tarvitsimme RCS-simulointimenetelmän, joka olisi riittävän nopea toimiakseen reaaliajassa ja lisäksi tuottaisi myös tarpeeksi aidon kaltaista tutkavastetta niin, että verrattaessa tunnistettavan kohteen mittausta simuloituun vasteeseen, kohde kyettäisiin tunnistamaan oikein ja erityyppiset kohteet pystyttäisiin erottamaan toisistaan. Menetelmän pitää myös toimia luotettavasti välittämättä mahdollisista pienistä virheistä 3D-mallissa. Koska ilmaisten 3D-mallien laatu on kyseenalainen, pitää hyväksyä se, että sellaisella mallilla ei voida tuottaa vastetta, joka vastaisi täydellisesti aitoa mittausta. Täten kannattaa hylätä hienostuneimmat menetelmät ja keskittyä olennaiseen; ei kannata käyttää resursseja turhaan simuloiden yksityiskohtia, jotka eivät vastaa todellisuutta.
Jotta RCS voitaisiin simuloida nopeasti, mahdollisimman suuri osa laskennasta olisi hyvä suorittaa etukäteen erillisessä vaiheessa ja näin tuotettujen välitulosten pitäisi olla mahdollisimman monikäyttöisiä varsinaisessa simulointivaiheessa. Jos välitulokset eivät ole monikäyttöisiä, ei saavuteta mitään etua valmiiksi laskettuihin signatuureihin nähden. Tutkan valaisemien osien määrittäminen on aikaa vievää ja vaikutti sellaiselta asialta, jota ei kannattaisi laskea uudelleen jokaisella simulointikerralla. Olettaen, että tutkan lähettämät radioaallot käyttäytyvät kuin näkyvä valo, tutkan valaisemat osat voitaisiin määrittää 3D-mallista säteenjäljityksen avulla taajuusriippumattomasti.
Lopputuloksena syntyi RCS-simulointimenetelmä SPURT (Signature Production Using Ray Tracing – signatuurin tuottaminen käyttäen säteenjäljitystä), joka koostuu kahdesta erillisestä vaiheesta. Ensimmäinen ns. hidas vaihe muuttaa tarkasteltavan kohteen kolmioverkon uudenlaiseksi malliksi, jota käyttämällä voidaan toisessa ns. nopeassa vaiheessa tuottaa RCS-lukemia jopa reaaliaikaisesti. Tämä väitöskirja keskittyy hitaan vaiheen toteutukseen. Toinen vaihe on esitelty vain pintapuolisesti, jotta kokonaisuus olisi hahmotettavissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]