Viihteellisen nuortenkirjan esimerkilliset henkilöt ja opettavaiset tarinat : 1920- ja 1930-luvun kotimaisen nuortenkirjan lajikehitys ja yhteiskunnalliset kytkökset Jalmari Saulin ja Aili Somersalon tuotannoissa

Abstract

Tarkastelen väitöskirjassani kotimaisen nuortenkirjallisuuden kehittymistä kirjallisuudenlajina 1920- ja 1930-luvulla. Kontekstuaalisen tutkimusotteen, lastenkirjallisuuden henkilötypologian ja juonimallinnuksien avulla tehdyn tekstianalyysin sekä historiallisen lajitutkimuksen avulla puran väitettä siitä, että sotien välisenä aikana nuortenkirjallisuus olisi viihteellisyydessään ollut epäajankohtaista suhteessa aikansa yhteiskunnalliseen keskusteluun nuorille asetetuista odotuksista, miehen ja naisen roolista yhteiskunnassa ja esimerkillisestä kansalaisuudesta. Rajaamalla tutkimukseni kahden nuortenkirjan alalajin, Jalmari Saulin historiallisen sotaseikkailun ja Aili Somersalon neitoromaanin, analysointiin osoitan, että 1900-luvun ensivuosikymmenillä nuortenkirjaa kirjoitettiin ja julkaistiin populaarikulttuurin kontekstissa, populaarifiktiolle tyypillisellä lajirepertoaarilla, mutta teoksia arvosteltiin usein topeliaanisesta lähtökohdasta käsin. Teoksilta odotettiin opettavaisuutta, kristillis-isänmaallisia arvoja ja korkeaa moraalia, ei viihteellistä kevytmielisyyttä. Hyödyntämällä historiallista lajitutkimusta ja tarkastelemalla teoksia kolmen eri kontekstin, kirjallisen, institutionaalisen ja yhteiskunnallisen, kautta olen löytänyt tutkimusaineistostani uusia silloin- ja nyt-merkityksiä.

Historiallisessa lajitutkimuksessa kirjallisuuden laji nähdään kontekstuaalisena, ajassa ja paikassa muuntuvana ilmiöinä ei pysyvänä normina. Tällöin on keskeistä tutkia, millaisia teoksia lajiin kuuluu tietyllä historiallisella hetkellä, ja millainen lajirepertoaari lajilla on. Lajia kuvaa tyypillisistä piirteistä koostuva repertoaari, jota kirjailijat noudattavat, varioivat tai muuttavat teoksissaan. Keskityn tutkimuksessani kirjallisuuden lajia määrittävinä piirteinä kirjallisuusinstituution nuortenkirjalle asettamiin vaatimuksiin, tarinoiden juoneen, keskeisiin tapahtumapaikkoihin ja henkilöhahmoihin.

Tutkimukseni kohdistuu Jalmari Saulin ja Aili Somersalon nuortenkirjakaanonin ulkopuolelle jääneisiin ja kirjallisesta muistista kadonneisiin teoksiin. Saulin historialliset sotaseikkailut ja Somersalon romanttiset neitoromaanit olivat aikanaan nuorten lukijoiden suosiossa, mutta tultaessa 1960-luvulle heidän teoksensa eivät enää olleet osa kotimaisen nuortenkirjan kirjallista muistia. He saivat malleja kirjoitustyölleen aikuisten kirjallisuudesta nuorten lukemistoksi liukuneista teoksista ja kansalliset rajat ylittävistä nuortenkirjakäännöksistä. Lajien migraatio kulttuurista toiseen, kirjallisista keskuksista periferiaan, olikin tärkeää oman kansallisen nuortenkirjatradition kehittymisessä 1900-luvun alussa. Mallien omaksumisen ja muuntelun avulla lähdettiin Suomessa ripeästi kirjoittamaan ja julkaisemaan kotimaisia nuortenkirjoja.

1920- ja 1930-luvulla kirjoitettujen nuortenkirjojen moninaisuus osoittaa, että nuortenkirja käsitteenä jakautuu monenlaisiin kirjatyyppeihin, joista voidaan puhua nuortenkirjan alalajeina. Siksi ei ole mahdollista määritellä yhdenlaista nuortenkirjaa lajina, vaan ilmiötä on syytä tarkastella alalajien kautta. Yhteisiä piirteitä kaikille 1920- ja 1930-luvulla julkaistuille nuortenkirjoille on sukupuolen mukaan jakautunut yleisö ja sisältö, yleensä sarjallinen tuotantotapa, esimerkillinen päähenkilö ja kehityskertomuksen muoto. Tutkimusaineistoni kirjallinen konteksti koostuu useasta alalajista, joilla on nuortenkirjan yleisten piirteiden lisäksi omat toisista alalajeista erottavat piirteensä. 1900-luvun ensivuosikymmenillä tytöille julkaistiin paljon esimerkiksi koululaiskertomuksia, matkakuvauksia, perhekuvauksia ja romanttisia neitoromaaneja. Pojille puolestaan kirjoitettiin muun muassa eräseikkailuja, historiallisia seikkailuja, partio- ja vakoiluseikkailuja ja humoristisia poikakuvauksia.

Sotien välisen ajan kirjallisuusinstituutiossa käytyä keskustelua nuortenkirjallisuudesta leimaa vakavan ja viihteellisyyden ristiriita. Kansanvalistuseliitti odotti teoksilta pedagogista esimerkillisyyttä, kun taas kustantajat siirsivät nuorille suunnatuissa kirjasarjoissa painopistettä viihteeseen myynnin edistämiseksi. Kansanvalistuseliitin piirissä oltiin huolissaan viihteellisten kirjojen vaikutuksista nuoriin lukijoihin. Toisteisuutta juonessa, henkilöhahmoissa ja tapahtumapaikoissa pidettiin teosten arvoa alentavana kaavamaisuutena. Näitä sarjallisuuteen liittyviä piirteitä ei ymmärretty kritiikin auktoriteettina toimineen <i>Arvostelevan kirjaluettelon</i> arvosteluissa populaariin liittyvänä repertoaarina. Toisaalta historialliset seikkailut saivat sen kritiikeissä näistä piirteistä huolimatta myönteisiä arvioita moraalis-pedagogisin perustein. Tärkeintä on sankarin esimerkillisyys ja teosten opettavaisuus. Kirjallisuuden yhdeksi tehtäväksi kritiikeissä nähdään kasvattaa nuorisoa ja muokata yhteistä kulttuurista muistia Suomesta kansakuntana. Päivälehtien kritiikeissä populaariin viihteeseen suhtauduttiin suopeammin, ja Saulin ja Somersalon teokset saivat niissä myönteisen vastaanoton. Saulia ylistetään historiallisen seikkailukirjan mestariksi. Somersalon luoma moderni, kaupunkilainen poikatyttö ja teosten komediallinen tyyli nähdään tyttökirjaa uudistavana piirteenä. Neitoromaaneissa saa kuvauksen uusi moderni, kaupunkilainen elämäntapa.

Juoni on populaarifiktiota keskeisesti määrittävä piirre. Tutkimusaineistossani juonen voi abstrahoida muotoon lähtö - välitila - paluu. Sankari ja sankaritar irtautuvat tutusta koti- tai muusta arkiympäristöstään, toimivat välitilassa lajin juonelle tyypillisellä tavalla ja lajille tyypillisessä paikassa ja palavat aikuistuneena takaisin yhteiskuntaan. Pilkkomalla perusjuonen seikkailu- ja romanssijuonen mallinnuksilla pienempiin avaintapahtumiin, ja kontekstoimalla ne yhteiskunnalliseen keskusteluun on mahdollista rakentaa teoksille uusia silloin-merkityksiä. Saulin teokset kiinnittyvät selkeästi aikansa vapaussoturimyyttiin, jossa vapaat urheat soturit puolustavat omaa maataan vihollista vastaan. Somersalon neitoromaanit uusintavat ajan yhteiskunnallisen keskustelun mukaisesti avioliittoa naisen elämänpolkuna, mutta romanssin välitilassa sankaritar tekee näkyväksi myös muita naiseuden toteuttamisen vaihtoehtoja modernissa yhteiskunnassa.

1920- ja 1930-luvun nuortenkirjoissa henkilöhahmot ovat tärkeä hyvän kirjallisuuden kriteeri. Kansanvalistuseliitti odotti kirjoissa kuvattavan korkeasti esimerkillisiä henkilöitä, joihin lukijoiden toivottiin samaistuvan. Henkilötypologian avulla tarinoista löytyneet erilaiset, vain muutamalla piirteellä kuvatut henkilöhahmotyypit tematisoituvat yhteiskunnallisen kontekstin kautta. Saulin sankari on yhtenevä ajan ihanteena olleen militaristisen miesihanteen kanssa. Sauli kuitenkin muokkaa runebergiläistä soturi-ihannetta muun muassa humoristisilla groteskin ruumiin kuvauksilla ja liittämällä sankariin rakkauden myötä feminiinistä herkkyyttä. Somersalon teoksissa kirjalliselle näyttämölle astuu moderni työssäkäyvä uusi nainen ja kansalliset rajat ylittävä poikatytön hahmo. Molemmat koettelevat naisille ajan julkisessa keskustelussa asetettuja normeja. Somersalon komediallinen äitiyden kuvaus kyseenalaistaa myös 1900-luvun alun äiti-ideaalin.

Tutkimustuloksena esitän, että historiallisen lajitutkimuksen, lastenkirjan henkilö- typologian ja juonimallinnusten avulle olen osittanut kaanonin ulkopuolelle jääneiden Saulin ja Somersalon teosten merkityksen nuortenkirjan lajikehitykselle. He uudistivat opettavaista ja vakavahenkistä 1800-luvun nuortenkirjatraditiota populaarifiktion suuntaan. Sauli ja Somersalo käyttävät teoksissaan sarjallisuuden estetiikkaa, humoristisia henkilökuvia ja nostavat rakkauden aiheena tarinoiden keskiöön. Heidän teoksissaan on piirteitä eri lajien repertoaareista. Somersalon teoksissa kokeillaan myös erilaisia kerronnan muotoja, kuten päiväkirja- ja kirjemuodon yhdistämistä samassa teoksessa. Palauttamalla Saulin ja Somersalon teokset aikansa kontekstiin olen osoittanut myös sen, että heidän teoksensa eivät vain reflektoineet omaa aikaansa, vaan olivat aktiivisesti uusintamassa aikansa puhetapoja tyttöjen ja poikien yhteiskunnallisesta roolista ylläpitäen ja rikkoen vallitsevia käsityksiä.

Sisältöhuomautus: Luvuissa 4 ja 5 osa historiallisen romaanin sisältöanalyysissä käytetyistä teossitaateista sisältää väkivaltaa ja rasistista kielenkäyttöä.

In my dissertation, I examine the development of Finnish young adult fiction as a literary genre in the 1920s and 1930s. By using a contextual research approach, a typology of characters in children’s literature, plot models, and historical genre studies, I have deconstructed the claim that interwar young adult literature was entertaining in nature and therefore unable to participate in societal discussions of the time related to expectations for the youth, roles for men and women in society, and exemplary citizenship.

By limiting my research to the analysis of two subgenres, Jalmari Sauli's historical war adventure and Aili Somersalo's romantic novel for girls, I have shown that in the first decades of the twentieth century, young adult literature was written and published in the context of popular culture with a genre repertoire typical of popular fiction, but the works were often criticized from a high-brow literature perspective. It was expected that the works were pedagogical, included Christian and national values, not light-hearted entertainment. I have arrived at new interpretations on my research material by making use of historical genre studies and examining the works through three different contexts: literary, institutional and social.

In historical genre studies, literary genres are seen as contextual phenomena that change over time and place, not as a fixed norm. It is essential to study what kind of works belong to a literary genre at a given historical moment, and what kind of genre repertoire there is. A genre is described by a repertoire of typical features that writers follow, vary or change in their works. I have concentrated in my research on the demands made on young adult literature by the literary institution in regard to, the plot of the stories, the settings and the characters as the features that define a literary genre. My research focuses on the works of Jalmari Sauli and Aili Somersalo that have been excluded from the canon. Sauli's historical war adventures and Somersalo's romantic novels for young readers are later forgotten contemporary favorites, and by the 1960s their works were no longer part of the literary memory of Finnish young adult literature. Sauli and Somersalo drew models for their writing from adult literature and from translations of young adult novels that crossed cultural borders. The migration of genres from one culture to another, from literary centers to the periphery, was important for the development of a national young adult literary tradition of its own in the early 20th century. Once the models were adopted and modified in Finland, there was a swift action to write and publish domestic books for young readers.

The variety of different types of books for young people written in the 1920s and 1930s shows that young adult literature is divided into many different literary types, which can be seen as subgenres. Therefore, it is not possible to give a single definition of a young adult literature as a genre, but rather to study the books as subgenres. Young adult literature published in the 1920s and 1930s had the following common features: an audience divided by genre, mainly serial production, and an episodic plot structure. The two subgenres I study share the common features mentioned above, and also have distinct features each. The literary context of my research material consists of several subgenres. For instance, in the first decades of the twentieth century, a large number of schoolgirl stories for girls were published, as well as travelogues, family descriptions and romantic novels. On the other hand, for boys wildlife and historical adventure books were published, as well as scouting and spy adventures, and humorous boy's stories.

Within the literary institution, the debate on young adult literature was marked by a clash between the serious and the entertaining. The public enlightenment elite expected works to be pedagogically exemplary, while publishers shifted the emphasis in book series written for young people towards entertainment in order to boost sales. The public enlightenment elite was concerned about the impact of entertainment on young readers. Repetition of plot, characters and settings was considered formulaic and undermining the value of the books. The publication Arvosteleva kirjaluettelo, which was considered as an authority of criticism, did not associate these features of serialism as a repertoire related to the popular fiction. However, historical adventures had these features and received positive reviews on moral-pedagogical grounds. The reason was the exemplary character of the hero and the pedagogical value of the stories. One of the tasks of literature was seen as educating young people and shaping a shared cultural memory of Finland as a nation. Daily newspaper reviews were more favourable to popular entertainment, and Sauli’s as well as Somersalo's works were well received. Sauli was praised as the master of historical adventures. Somersalo’s modern, urban tomboy and comedic style were seen as innovative features of girl’s books.

The key defining feature of popular fiction is the plot. In my research material, the plot can be abstracted into the form of departure - liminal space - return. The hero or heroine leaves their familiar home or other everyday environment, act in the liminal space according to the genre traditions for the plot, and return to society as an adult. It was possible to construct new interpretations for the stories as the basic plot was broken up into smaller key events and the books were contextualised in social discourse of theirs time. Sauli's stories are clearly anchored in the myth of the Jägers, freedom fighter of his time, where free brave warriors defend their country against the enemy. Somersalo's novels about young women retell marriage plot as a woman's life path, which was in line with the social discourse of the time. But in the liminal space during romance the heroine also makes visible other ways to fulfill femininity in modern society.

The characters in young adult literature were an important criterion for good literature in the 1920s and 1930s. The public enlightenment elite required books to portray highly exemplary characters with whom readers were expected to identify with. Various character types found in the stories, described with only a few traits, were thematised through a social context. Sauli's hero was in line with the militaristic male ideal of the time. However, Sauli modified the traditional Runeberg’s ideal of the warrior with humorous depictions of the grotesque body and by attaching a feminine sensibility to the hero through love. Somersalo brought to the literary stage the figure of a modern working woman and a tomboy who had crossed cultural borders. Both figures tested the norms set for women in public discourse. Somersalo's comedic portrayal of motherhood also challenged the ideal of the mother of her time.

The results of my research indicate that the non-canonical works of Sauli and Somersalo have an impact on the development of the young adult literature as a genre. By using historical genre studies, the typology of characters in children's books and two different plot models I have found new meanings in their books. They renewed the pedagogical and serious tradition of nineteenth-century young adult literature towards popular fiction. Sauli and Somersalo used the aesthetics of serialism, humorous character portrayals and brought love as a theme to the centre of their stories. Their works combined features from repertoires in other genres. In addition, Somersalo experimented with different forms of narrative, such as combining the diary and letter forms in the same story. By placing Sauli's and Somersalo's works in the context of their times, I have also shown that their works not only reflected their own times but were actively renewing the discourses of their times as well. The works participated in the debate about the social role of girls and boys, maintaining and breaking down prevailing ideas.

Translation: Kaisa Puttonen

Content notification: In chapters 4 and 5, some of the quotations used in the content analysis of the historical novel contain violence and racist language.