Päivittäisen ja pitkäkestoisen koetun stressin yhteys työikäisten uneen: Tutkimus päiväkotihenkilöstöllä
Merioksa, Anni-Ilona (2024)
Merioksa, Anni-Ilona
2024
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-09-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409058553
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409058553
Tiivistelmä
Työikäisten stressi ja univaikeudet ovat yleisiä ongelmia, jotka altistavat mielenterveyden häiriöille ja monille sairauksille sekä heikentävät työkykyä ja -suoriutumista. Työikäisten stressin ja univaikeuksien yhteydestä on saatu tutkimusnäyttöä stressoreina yleisesti pidettyjen työn piirteiden näkökulmasta, mutta etenkin päivittäisen koetun stressin ja unen yhteyttä on tutkittu vähemmän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella päivittäisen ja pitkäkestoisen koetun stressin yhteyttä työikäisten uneen kotimaisessa päiväkotihenkilöstöaineistossa. Tarkemmin tutkimuksessa selvitettiin, onko päivittäisellä ja pitkäkestoisella koetulla stressillä erikseen ja yhdessä yhteyttä unen kestoon, nukahtamisviiveeseen ja yöllisten heräämisten lukumäärään. Hypoteeseina oli, että korkeampi päivittäisen koetun stressin taso ja korkeampi pitkäkestoisen stressin taso olisivat kumpikin yhteydessä lyhyempään unen kestoon, pidempään nukahtamisviiveeseen ja useampiin yöllisiin heräämisiin. Lisäksi oletettiin, että korkeammalla päivittäisen ja pitkäkestoisen koetun stressin tasolla olisi yhdysvaikutus lyhyempään unen kestoon, pidempään nukahtamisviiveeseen ja useampiin yöllisiin heräämisiin.
Tutkimus toteutettiin poikittaistutkimuksena Työterveyslaitoksen Dagis-Work: Terveyden edistämisen etäohjauksen vaikuttavuustutkimuksen alkuvaiheen aineistosta. Osallistujat (N = 238) olivat työikäisiä päiväkodissa työskenteleviä naisia. He täyttivät viikon ajan unipäiväkirjaa vastaten päivän aikana koettuun stressiin, unen kestoon, nukahtamisviiveeseen ja yöllisten heräämisten lukumäärään liittyviin kysymyksiin. Lisäksi he vastasivat Perceived Stress Scale 14 -kyselyyn, jolla kartoitettiin koettua stressiä viimeisen kuukauden ajalta. Aineistoa analysoitiin yksi- ja kaksisuuntaisella varianssianalyysillä ja kovarianssianalyysillä, jossa huomioitiin iän, ammattiryhmän, sairauksien (kyllä/ei) ja kotona asuvien huollettavien (kyllä/ei) vaikutus unimuuttujiin.
Tämän tutkimuksen mukaan päivittäinen koettu stressi on yhteydessä pidentyneeseen nukahtamisviiveeseen päiväkodin työntekijöillä, kun ikä, ammattiryhmä, sairaudet ja kotona asuvien huollettavien olemassaolo on vakioitu. Päivittäinen koettu stressi ei ollut yhteydessä unen kestoon tai yöllisten heräämisten lukumäärään. Pitkäkestoisella koetulla stressillä ei havaittu olevan yhteyttä unimuuttujiin. Myöskään päivittäisen ja pitkäkestoisen koetun stressin yhdysvaikutusta unimuuttujiin ei ilmennyt. Tutkimustulos viittaa siihen, että päivittäinen koettu stressi lisää nukahtamiseen kuluvaa aikaa, mutta muuten päivittäinen ja pitkäkestoinen koettu stressi eivät merkittävästi heikennä unta. Tutkimusta koetun stressin näkökulmasta on vielä verrattain vähän, tutkimusten ajallisessa tarkkuudessa on vaihtelua ja tulokset ovat osin epäyhtenäisiä, minkä vuoksi tutkimustulosten vertaileminen ja laajempien johtopäätösten tekeminen on vaikeaa. Työikäisten koetun stressin ja unen välisen yhteyden tutkimista olisi tärkeää jatkaa tarkemman tiedon saamiseksi laajemmalla työikäisellä väestöllä.
Tutkimus toteutettiin poikittaistutkimuksena Työterveyslaitoksen Dagis-Work: Terveyden edistämisen etäohjauksen vaikuttavuustutkimuksen alkuvaiheen aineistosta. Osallistujat (N = 238) olivat työikäisiä päiväkodissa työskenteleviä naisia. He täyttivät viikon ajan unipäiväkirjaa vastaten päivän aikana koettuun stressiin, unen kestoon, nukahtamisviiveeseen ja yöllisten heräämisten lukumäärään liittyviin kysymyksiin. Lisäksi he vastasivat Perceived Stress Scale 14 -kyselyyn, jolla kartoitettiin koettua stressiä viimeisen kuukauden ajalta. Aineistoa analysoitiin yksi- ja kaksisuuntaisella varianssianalyysillä ja kovarianssianalyysillä, jossa huomioitiin iän, ammattiryhmän, sairauksien (kyllä/ei) ja kotona asuvien huollettavien (kyllä/ei) vaikutus unimuuttujiin.
Tämän tutkimuksen mukaan päivittäinen koettu stressi on yhteydessä pidentyneeseen nukahtamisviiveeseen päiväkodin työntekijöillä, kun ikä, ammattiryhmä, sairaudet ja kotona asuvien huollettavien olemassaolo on vakioitu. Päivittäinen koettu stressi ei ollut yhteydessä unen kestoon tai yöllisten heräämisten lukumäärään. Pitkäkestoisella koetulla stressillä ei havaittu olevan yhteyttä unimuuttujiin. Myöskään päivittäisen ja pitkäkestoisen koetun stressin yhdysvaikutusta unimuuttujiin ei ilmennyt. Tutkimustulos viittaa siihen, että päivittäinen koettu stressi lisää nukahtamiseen kuluvaa aikaa, mutta muuten päivittäinen ja pitkäkestoinen koettu stressi eivät merkittävästi heikennä unta. Tutkimusta koetun stressin näkökulmasta on vielä verrattain vähän, tutkimusten ajallisessa tarkkuudessa on vaihtelua ja tulokset ovat osin epäyhtenäisiä, minkä vuoksi tutkimustulosten vertaileminen ja laajempien johtopäätösten tekeminen on vaikeaa. Työikäisten koetun stressin ja unen välisen yhteyden tutkimista olisi tärkeää jatkaa tarkemman tiedon saamiseksi laajemmalla työikäisellä väestöllä.