EPCM-projektipäälliköiden menestystekijät ja haasteet
Jokipii, Joakim (2024)
Jokipii, Joakim
2024
Johtamisen ja tietotekniikan DI-ohjelma - Master's Programme in Management and Information Technology
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-09-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409068565
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409068565
Tiivistelmä
Tässä diplomityössä tarkastellaan projektipäälliköiden menestystekijöitä ja haasteita siirryttäessä suunnitteluprojekteista EPCM-projekteihin. EPCM-projektit (Engineering, Procurement, and Construction Management) ovat monimutkaisia ja monialaisia hankkeita, joissa projektipäälliköiden rooli on ratkaisevan tärkeä projektin onnistumiselle. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä projektipäälliköiden menestystekijöistä ja haasteista EPCM-projekteissa sekä tarjota konkreettisia suosituksia projektipäälliköiden valintaan, koulutukseen ja mentorointiin organisaatioiden tueksi.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja perustuu syvällisiin haastatteluihin, joihin osallistui 17 henkilöä, mukaan lukien EPCM-projektipäälliköitä, suunnitteluprojektien projektipäälliköitä sekä myynnin ja projektipäälliköiden toimintaan läheisesti liittyviä asiantuntijoita. Haastattelujen avulla kartoitettiin projektipäälliköiden urakehitystä, siirtymisen esteitä sekä menestyksen kannalta keskeisiä luonteenpiirteitä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu johtamis- ja motivaatioteorioihin, erityisesti Herzbergin kaksifaktoriteoriaan ja Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan. Herzbergin teoria auttaa ymmärtämään, miten työn sisältöön liittyvät motivaattorit ja työn ulkoisiin tekijöihin liittyvät perustekijät vaikuttavat projektipäälliköiden motivaatioon ja työtyytyväisyyteen. Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria puolestaan korostaa autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tarpeiden merkitystä yksilön motivaatiolle ja sitoutumiselle. Näiden teorioiden soveltaminen haastattelututkimukseen mahdollistaa syvemmän ymmärryksen siitä, mitkä tekijät edistävät tai estävät projektipäälliköiden menestystä EPCM-projekteissa.
Keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että menestyksekkäät projektipäälliköt erottautuvat erityisesti rauhallisuudellaan, systemaattisuudellaan ja päätöksentekokyvyllään. Lisäksi heillä korostuvat joustavuus, kommunikaatiotaidot ja analyyttinen ajattelukyky. Myynnin ja asiantuntijaroolien edustajien näkemyksissä hyvä projektipäällikkö erottuu erityisesti yhteistyökyvyllään, asiakaslähtöisyydellään ja paineensietokyvyllään.
Tutkimuksen perusteella EPCM-projektipäälliköksi siirtyminen edellyttää organisaation tukea, kattavaa koulutusta sekä resurssien hallinnan osaamista. Johtopäätöksenään diplomityö korostaa lisäksi johdon roolia projektipäälliköiden kehittämisessä, erityisesti yhtenäisten viestintäkäytäntöjen ja teknologioiden hyödyntämisessä projektinhallinnassa. Kehityskohteina tilaajaorganisaatiossa ehdotetaan huomioimaan erityisesti projektipäälliköiden koulutuksen ja osaamisen kehittäminen, viestintäkäytäntöjen parantaminen sekä yhtenäisten teknologioiden hyödyntäminen.
Diplomityö tarjoaa konkreettisia suosituksia projektipäälliköiden valintaprosessien, koulutuksen ja mentoroinnin kehittämiseksi. Erityistä huomiota kiinnitetään yhtenäisten teknologioiden hyödyntämiseen ja viestintäkäytäntöjen parantamiseen projektinhallinnassa, jotka yhdessä tukevat projektipäälliköiden onnistunutta siirtymistä ja menestystä EPCM-projekteissa.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja perustuu syvällisiin haastatteluihin, joihin osallistui 17 henkilöä, mukaan lukien EPCM-projektipäälliköitä, suunnitteluprojektien projektipäälliköitä sekä myynnin ja projektipäälliköiden toimintaan läheisesti liittyviä asiantuntijoita. Haastattelujen avulla kartoitettiin projektipäälliköiden urakehitystä, siirtymisen esteitä sekä menestyksen kannalta keskeisiä luonteenpiirteitä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu johtamis- ja motivaatioteorioihin, erityisesti Herzbergin kaksifaktoriteoriaan ja Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan. Herzbergin teoria auttaa ymmärtämään, miten työn sisältöön liittyvät motivaattorit ja työn ulkoisiin tekijöihin liittyvät perustekijät vaikuttavat projektipäälliköiden motivaatioon ja työtyytyväisyyteen. Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria puolestaan korostaa autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tarpeiden merkitystä yksilön motivaatiolle ja sitoutumiselle. Näiden teorioiden soveltaminen haastattelututkimukseen mahdollistaa syvemmän ymmärryksen siitä, mitkä tekijät edistävät tai estävät projektipäälliköiden menestystä EPCM-projekteissa.
Keskeiset tutkimustulokset osoittavat, että menestyksekkäät projektipäälliköt erottautuvat erityisesti rauhallisuudellaan, systemaattisuudellaan ja päätöksentekokyvyllään. Lisäksi heillä korostuvat joustavuus, kommunikaatiotaidot ja analyyttinen ajattelukyky. Myynnin ja asiantuntijaroolien edustajien näkemyksissä hyvä projektipäällikkö erottuu erityisesti yhteistyökyvyllään, asiakaslähtöisyydellään ja paineensietokyvyllään.
Tutkimuksen perusteella EPCM-projektipäälliköksi siirtyminen edellyttää organisaation tukea, kattavaa koulutusta sekä resurssien hallinnan osaamista. Johtopäätöksenään diplomityö korostaa lisäksi johdon roolia projektipäälliköiden kehittämisessä, erityisesti yhtenäisten viestintäkäytäntöjen ja teknologioiden hyödyntämisessä projektinhallinnassa. Kehityskohteina tilaajaorganisaatiossa ehdotetaan huomioimaan erityisesti projektipäälliköiden koulutuksen ja osaamisen kehittäminen, viestintäkäytäntöjen parantaminen sekä yhtenäisten teknologioiden hyödyntäminen.
Diplomityö tarjoaa konkreettisia suosituksia projektipäälliköiden valintaprosessien, koulutuksen ja mentoroinnin kehittämiseksi. Erityistä huomiota kiinnitetään yhtenäisten teknologioiden hyödyntämiseen ja viestintäkäytäntöjen parantamiseen projektinhallinnassa, jotka yhdessä tukevat projektipäälliköiden onnistunutta siirtymistä ja menestystä EPCM-projekteissa.