Muotikieliä : Kieltenopiskelu Tampereen työväenopistossa 1899–1929
Heidi, Turunen (2024)
Heidi, Turunen
2024
Historian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-09-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409058551
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202409058551
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää, opetettiinko Tampereen työväenopistossa kieliä 1899–1929, mitä kieliä opetettiin, millaista kieltenopetus oli ja millaista keskustelua kieltenopiskelusta käytiin? Tampereelle perustettiin vuonna 1899 työväenopisto, jotta kaupungin kasvavalle työväestölle voitiin tarjota opetusta ja sivistystä. Opetusohjelmaa säänteli senaatin vahvistama ohjesääntö, joka määritteli opiston tavoitteet, opetustavat ja opetettavat aineet. Opetus perustui aluksi luentoihin, koska ohjesääntö ei tuntenut tuntiopetusta, eikä siinä mainittu lainkaan kieltenopetusta.
Tutkimusaineistona ovat Tampereen työväenopiston arkistosta löytyvät opiston toimintakertomukset, johtokunnankokousten ja keskustelukokousten pöytäkirjat sekä opiskelijoiden käsin kirjoitetun Sarastus-lehden tekstit ja ”ilmapöytäkirjat” eli humoristiset muistiinpanot keskustelukokouksista. Tilasto- ja taustatietoja varten aineistona on käytetty oppilasluetteloita.
Työväenopistossa opetettiin ruotsia vuodesta 1907 lähtien, mutta opetus oli tauolla sisällissodan jälkeen vuosina 1918–1921. Muualta Tampereelle tulleet ja työväenluokkaiset opiskelijat olivat pääosin kouluttamattomia tai kansakoulun käyneitä. Kansakouluissa ei opetettu kieliä, joten työväenopiston kieltenopetus oli monelle ensimmäinen mahdollisuus oppia vieraita kieliä. Kieltenopiskelu oli suosittua ja tunteja ei pystytty järjestämään niin paljon kuin olisi haluttu. Vaikka suomen kielen asema vahvistuikin, oli ruotsi ollut pitkään hallinnollisena kielenä ja koulutuspolkuja oli enemmän ruotsinkielisille. Tampereella asui näkyvä ruotsinkielinen vähemmistö, joten myyjän ja kotiapulaisen tehtävissä oli hyötyä ruotsin osaamisesta.
Lukuvuodesta 1921–1922 lähtien tuntiopetusta lisättiin opiston uuden ohjesäännön mahdollistamana. Kieltenopetusta lisättiin ja opetusohjelmaan tulivat vuonna 1922 englanti ja esperanto, sekä vuonna 1929 saksa. Keskustelukokouksissa, sekä opiskelijalehti Sarastuksen mielipidekirjoituksissa käytiin monipuolista keskustelua eri kielistä ja niiden merkityksestä. Opetusohjelmaan olisi haluttu lisätä muitakin kieliä, kuten venäjää ja idoa. Myös oman äidinkielen osaamisesta käytiin vilkasta keskustelua.
Suuret historialliset muutokset vuosina 1899–1929 Tampereella, Suomessa ja maailmalla vaikuttivat kielten asemaan ja merkitykseen. Ajanjaksoon osuvat ruotsin kielen hallinnollisessa asemassa tapahtuneet muutokset, venäjän kielen näkyvyyden kasvu ja heikkeneminen, suomen kielen merkityksen vahvistuminen, sota-aikojen vaikutus saksan kielen asemaan, englannin kielen vahvuus ja maailman yhteisiksi kieliksi kaavailtujen esperanton ja idon muodikkuus. 1920-luvun alussa Tampereelta suuntautui siirtolaisuutta Amerikkaan, mikä nousi esille yhtenä syynä englannin opiskelun suosiolle.
Tutkimusaineistona ovat Tampereen työväenopiston arkistosta löytyvät opiston toimintakertomukset, johtokunnankokousten ja keskustelukokousten pöytäkirjat sekä opiskelijoiden käsin kirjoitetun Sarastus-lehden tekstit ja ”ilmapöytäkirjat” eli humoristiset muistiinpanot keskustelukokouksista. Tilasto- ja taustatietoja varten aineistona on käytetty oppilasluetteloita.
Työväenopistossa opetettiin ruotsia vuodesta 1907 lähtien, mutta opetus oli tauolla sisällissodan jälkeen vuosina 1918–1921. Muualta Tampereelle tulleet ja työväenluokkaiset opiskelijat olivat pääosin kouluttamattomia tai kansakoulun käyneitä. Kansakouluissa ei opetettu kieliä, joten työväenopiston kieltenopetus oli monelle ensimmäinen mahdollisuus oppia vieraita kieliä. Kieltenopiskelu oli suosittua ja tunteja ei pystytty järjestämään niin paljon kuin olisi haluttu. Vaikka suomen kielen asema vahvistuikin, oli ruotsi ollut pitkään hallinnollisena kielenä ja koulutuspolkuja oli enemmän ruotsinkielisille. Tampereella asui näkyvä ruotsinkielinen vähemmistö, joten myyjän ja kotiapulaisen tehtävissä oli hyötyä ruotsin osaamisesta.
Lukuvuodesta 1921–1922 lähtien tuntiopetusta lisättiin opiston uuden ohjesäännön mahdollistamana. Kieltenopetusta lisättiin ja opetusohjelmaan tulivat vuonna 1922 englanti ja esperanto, sekä vuonna 1929 saksa. Keskustelukokouksissa, sekä opiskelijalehti Sarastuksen mielipidekirjoituksissa käytiin monipuolista keskustelua eri kielistä ja niiden merkityksestä. Opetusohjelmaan olisi haluttu lisätä muitakin kieliä, kuten venäjää ja idoa. Myös oman äidinkielen osaamisesta käytiin vilkasta keskustelua.
Suuret historialliset muutokset vuosina 1899–1929 Tampereella, Suomessa ja maailmalla vaikuttivat kielten asemaan ja merkitykseen. Ajanjaksoon osuvat ruotsin kielen hallinnollisessa asemassa tapahtuneet muutokset, venäjän kielen näkyvyyden kasvu ja heikkeneminen, suomen kielen merkityksen vahvistuminen, sota-aikojen vaikutus saksan kielen asemaan, englannin kielen vahvuus ja maailman yhteisiksi kieliksi kaavailtujen esperanton ja idon muodikkuus. 1920-luvun alussa Tampereelta suuntautui siirtolaisuutta Amerikkaan, mikä nousi esille yhtenä syynä englannin opiskelun suosiolle.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]