Lapsen kiintymyssuhde sijaishuollon perhesijoituksessa

Abstract

Tämä maisterintutkielma keskittyy tarkastelemaan, millä tavoin 9–99 kuukauden ikäisten lasten kiintymyssuhde näyttäytyy heidän ollessaan sijoitettuina perheisiin ja mitkä tekijät vaikuttavat kiintymyssuhteen muotoutumiseen. Tutkielman tarkoitus on lisätä tietoa siitä, miten perheisiin sijoitettujen lasten kiintymyssuhde näkyy perheissä ja miten kiintymyssuhteen rakentumista voidaan tukea. Aihe on tärkeä, koska sen avulla voidaan parantaa sijoitettujen lasten ja sijaisperheiden hyvinvointia ja asemaa. Lisäksi se on yhteiskunnallisesti merkitsevä, koska saamalla tietoa sijoitettujen lasten ja sijaisperheiden tilanteista, voidaan heitä tukea paremmin mikä taas lisää sijoitusten pitkäaikaisuutta. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen kiintymyssuhdeteoriaa. Tutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja sen aineisto koostuu vuosina 2009–2023 tehdyistä tutkimuksista. Tutkimukset sijoittuvat Yhdysvaltoihin (3), Saksaan (3), Chile (2), Norjaan (2), Belgiaan (1) ja Romaniaan (1).

Tutkimustuloksista selvisi keskeisimmiksi kiintymyssuhteeseen vaikuttaviksi tekijöiksi lapsen sijoitusikä, sukupuoli, sijaisvanhemman panostus suhteeseen, sijaisvanhemman sensitiivisyys, hoidon laatu, yhteys biologiseen vanhempaan, sijoituksen kesto, sijaisvanhemman aiempi kokemus sijoitettujen lasten hoitamisesta ja lasten määrä perheessä sekä lasten epävarmat sisäiset toimintamallit. Sijoitettujen lasten kiintymyssuhteet taas näyttäytyivät sijaisperheissä pääpiirteissään melko samanlaisina tavalliseen väestöön verrattuna. Turvallisen kiintymyssuhteen osalta on vain pieniä eroja. Turvattoman kiintymyssuhteen välttävän kiintymyksen kohdalta tulokset ovat myös hyvin lähellä tavanomaista, mutta turvattoman ristiriitaisen ja organisoitumattoman kiintymyssuhteen kohdalla nähdään hieman suurempaa osuutta sijoitettujen lasten kohdalla. Perheisiin sijoitetuilla lapsilla huomattiin myös korkeampaa riippuvuuskäyttäytymistä sijaisvanhempia kohtaan.

Aineisto osoitti usean tutkimuksen kohdalla pääasiassa alle kolmevuotiaiden lasten turvattomien kiintymyssuhteiden muuttuneen turvalliseksi ensimmäisen sijoitusvuoden aikana. Myös organisoitumattoman kiintymyssuhteen huomattiin muuttuneen organisoituneeksi, kun lapsen kasvuympäristö muutettiin kasvulle sopivammaksi. Aineiston perusteella voidaan siis todeta, että perheisiin sijoitetuilla lapsilla on lähes samat mahdollisuudet turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiseen kuin tavanomaisissa olosuhteissa kasvaneilla lapsilla, mikäli sijoitus tapahtuu riittävän nuorella iällä, eli alle kolmen vuoden iässä sekä kasvun olosuhteet ovat tähän suotuisat. Sijaishuollossa jatkossa olisi tärkeää panostaa sijoitettujen lasten kasvuolosuhteisiin esimerkiksi sijaisvanhempia kouluttamalla ja tarjoamalla perheille riittävästi kasvatukseen tukea. Koska ikä näyttää olevan merkittävä tekijä kiintymyssuhteen rakentumisessa, tulisi se huomioida paremmin sijaishuollon ratkaisuja mietittäessä.

This master's thesis focuses on examining how the attachment relationships of children, which are aged 9 to 99 months, are manifested while they are placed in families, and which factors influence the formation of these attachment relationships. The aim of the study is to increase understanding on how the attachment of children placed in families is reflected within the families and how the formation of these attachments can be supported. The topic is important because it can improve the welfare and position of children in foster care and their foster families. Additionally, it holds societal significance, as it is essential to obtain information from the situations of children in foster care and foster families so that provide them with support, thereby increasing the longevity of placements. In the theoretical framework of the thesis, I discuss attachment theory. The study has been implemented as a systematic literature review and the data consists of research conducted between 2009 and 2023. The studies are located in the United States (3), Germany (3), Chile (2), Norway (2), Belgium (1), and Romania (1).

The results pointed out that the primary factors influencing attachment include the child’s age at placement, gender, the foster parent’s contribution in the relationship, the foster parent’s sensitivity, the quality of care, the connection to the biological parent, lenght of time in placement, the foster parent’s prior experience caring for placed children, how many children in the family, and the children’s insecure internal working models. Children in foster care showed to have mainly similar attachment relationships compared to those of the general population. There are only a bit differences in the case of secure attachments. For instance, the results are nearly the same as typical children, when evaluating avoidant attachment. However, there is slightly more insecure ambivalent and disorganized attachments for foster children againts to typical children. Moreover, it were also found that children in foster care indicate more dependency behaviors towards their foster parents.

The data exhibit that the insecure attachment relationships of children under the age of three had changed to secure within the first year of placement in multiple studies. It was also detected that disorganized attachment became organized when the child’s environment was changed to be more suitable for growth. As a conclusion from the data, children placed in families have almost the same opportunities to create secure attachments as children in the general population, provided that the placement happens at a adequate young age, that is under three years old, and also the conditions for growth should be favorable. In the future, it would be essential to focus on improving the growth conditions for placed children, for example, by training foster parents and providing families with sufficiently support for upbringing. As age of the children shows to be important, should it take account better when thinking about solution for foster care.