Autismipiirteisten taaperoiden tarkkaavuuden kiinnittyminen oman nimen kuulemiseen

Abstract

Tarkkaavuus kiinnittyy herkästi sosiaalisesti merkittäviin ja itseen liittyviin ärsykkeisiin, kuten oman nimen kuulemiseen. Jo noin puolen vuoden ikäinen lapsi tunnistaa oman nimensä muiden sanojen joukosta, joten herkistymisen omalle nimelle on katsottu tapahtuvan varhain kehityksessä. Autismikirjon häiriöön liittyy usein epätyypillinen sosiaalinen tarkkaavuus kuten vähäisempi reagointi omaan nimeen, mikä voi ilmetä jo varhain. Tämän vuoksi oman nimen reagoinnin käyttäytymisen tason havainnointia käytetään osana autismikirjon tunnistamista. Perinteisen käyttäytymisen tason havainnoinnin rinnalle on kuitenkin pyritty kehittämään myös psykofysiologisia menetelmiä, jotta sosiaalista tarkkaavuutta ja autismikirjon varhaisia merkkejä voitaisiin tutkia luotettavammin. Aiemmissa sosiaalisen tarkkaavuuden tutkimuksissa on huomattu, että autonomisen hermoston toimintaan liittyvä ja hetkellisenä sydämen sykkeen taajuuden laskuna ilmenevä sykkeen orientaatiovaste voisi tuoda lisäarvoa epätyypillisen sosiaalisen tarkkaavuuden ja näin autismikirjon lasten tunnistamiseen.

Tämä tutkimus on osa Tampereen yliopiston Katse Taaperoon- tutkimusprojektia. Tutkimukseen osallistui 28 keskimäärin 19 kuukauden ikäistä taaperoa. Taaperot jaettiin autismikirjoa ennakoivien piirteiden määrän mukaan ADOS-2 havainnointimenetelmän taaperomoduulin perusteella autismipiirteisten ryhmään ja vertailuryhmään, jossa taaperoilla ei ollut tai oli vain vähän autismikirjon piirteitä. Tutkimustilanteessa tutkittavat taaperot istuivat vanhempansa sylissä ja katsoivat ruudulta värikästä kalakuvaa, minkä aikana kutsuttiin vuorotellen tutkittavan omaa nimeä ja vieraan tutkijan nimeä tutkittavan takaviistosta kolmessa eri kohdassa tutkimuskäyntiä. Samalla mitattiin tutkittavan sykettä ja tutkimustilanne videoitiin. Aineiston käsittelyvaiheessa tehtiin syke- ja videoanalyysi. Sykeanalyysissa tarkkailtiin sykkeen taajuuden muutoksia kokonaisuudessaan 4,5 sekunnin ajan nimen kutsumisen jälkeen, mutta tutkimusanalyyseissä keskityttiin sykkeen taajuuden laskuun eli orientaatiovasteeseen, joka ilmeni jo 3,5 sekunnin sisällä nimien kutsumisen jälkeen. Videoanalyysissa tarkkailtiin tutkittavan käyttäytymisen tason motorista reaktiota, eli tässä tutkimuksessa pään kääntöä, nimen kutsumisen jälkeen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin, eroaako sykkeen orientaatiovaste ja käyttäytymisen tason reaktio ryhmien välillä, kun taaperoille esitetään joko oma tai vieras nimi. Erityisesti huomiota kiinnitettiin siihen, ilmeneekö ryhmien välillä suurempi ero reaktioissa oman nimen kuulemisen yhteydessä kuin vieraan nimen kuulemisen yhteydessä. Lisäksi tarkasteltiin, oliko eri ryhmissä eroa reaktioissa oman nimen kuulemisen ja vieraan nimen kuulemisen välillä. Lopuksi selvitettiin, vaikuttaako käyttäytymisen tason reaktio sykkeen orientaatiovasteeseen riippumatta autismipiirteisyydestä tai siitä, kumpi nimi kutsuttiin.

Tutkimuksessa huomattiin suuntaa antava tulos sykkeen taajuuden muutoksen erosta ryhmien välillä siten, että vertailuryhmässä sykkeen taajuuden lasku eli sykkeen orientaatiovaste oli ylipäätään voimakkaampi kuin autismipiirteisten ryhmässä riippumatta kutsutusta nimestä. Samaa ei huomattu käyttäytymisen tason reaktion osalta. Oman nimen kuulemisen kohdalla ei huomattu merkitsevästi suurempaa sykkeen taajuuden muutoksen tai käyttäytymisen tason reaktion eroa ryhmien välillä verrattuna vieraan nimen kuulemiseen. Kummassakaan ryhmässä sykkeen taajuuden muutos tai käyttäytymisen tason reaktio eivät eronneet oman ja vieraan nimen kuulemisen välillä. Käyttäytymisen tason reaktiolla ei huomattu vaikutusta sykkeen taajuuden muutokseen, mutta sykkeen taajuuden laskun nähtiin tapahtuvan sekä silloin, kun tapahtui käyttäytymisen tason reaktio, että silloin, kun tätä reaktiota ei tapahtunut.

Tämän tutkimuksen perusteella ei siis voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä omaan nimeen reagoinnin tarkastelun hyödystä sykkeen orientaatiovastetta mittaamalla. Tulokset ovat kuitenkin yhteneviä aiempien tutkimustulosten kanssa sen osalta, että autismikirjon lapsilla sosiaalisiin kuulonvaraisiin ärsykkeisiin reagointi on vähäisempää kuin tavanomaisesti kehittyneillä lapsilla. Tutkimus antaa myös viitteitä siitä, että orientaatiovasteen tarkastelu käyttäytymisen havainnoinnin ohella saattaisi tuoda tulevaisuudessa lisäarvoa sosiaalisen tarkkaavuuden ja mahdollisesti omaan nimeen reagoinnin tutkimiseen autismikirjon korostuneessa mahdollisuudessa olevilla lapsilla. Jatkossa tutkimusta olisikin tärkeää jatkaa etenkin suuremmalla otoskoolla ja erilaisella tutkimusasetelmalla.