Sarjakuvan keinot ja niiden soveltaminen sarjakuva-asiakirjoihin

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, miten kääntämisen kategoriat esiintyvät sarjakuvan keinoin sarjakuva-asiakirjoissa. Tutkimuksessa vertaillaan myös, miten sarjakuva-asiakirjoissa esiintyy fiktiivisten sarjakuvien keinoja ja miten niitä voidaan hyödyntää niiden teossa. Tutkielma toteutettiin aineiston sisällönanalyysina, jossa vertailtiin kahta eri sarjakuvatyyppiä keskenään.

Sarjakuva on multimodaalinen viestintäväline, mikä tarkoittaa sitä, että sarjakuvan viesti välittyy erilaisten merkkijärjestelmien kautta. Sarjakuvaa ei ole kyetty määrittelemään yksinkertaisesti sen monipuolisuuden ja jatkuvan kehittyvän diskurssin eli vuorovaikutustapojen kokonaisuuden takia. Sarjakuva-asiakirja on suhteellisen uusi saavutettavan viestinnän keino. Sen visuaalisen kerronnan avulla esimerkiksi luku- tai kielitaidottomat ihmiset voivat saada itseään koskevaa tärkeää tietoa ja joissain tapauksissa myös pystyvät muun muassa solmimaan sopimuksia. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten fiktiivisissä sarjakuvissa esiintyviä sarjakuvan keinoja voidaan hyödyntää tulevien sarjakuva-asiakirjojen teossa.

Kääntämisen kategoriat on luokiteltu Jakobsonin kolmeen kategoriaan ja luovaan kääntämiseen. Eniten tässä tutkimuksessa keskitytään Jakobsonin kielensisäiseen ja intersemioottiseen kääntämiseen. Sarjakuvan keinot on saatu Scott McCloudin ja Juha Herkmanin luomista kategorioista. He luokittelevat sarjakuvissa esiintyvät keinot puhekupliin, typografiaan, efekteihin, ruutuihin, palkkeihin, väriin ja hahmojen visualisointiin. Tutkielman aineistona on kolme sarjakuva-asiakirjaa ja kolme fiktiivistä sarjakuvaa. Aineisto on rajattu seikkailufantasiasarjakuviin ja sarjakuva-asiakirjoihin saadakseni mahdollisimman yksinkertaisen ja yhdenmukaisen aineiston. Analyysi perustuu laadulliseen ja vertailevaan sisällönanalyysiin. Sarjakuvan keinoja vertaillaan fiktiivisten ja sarjakuva-asiakirjojen välillä ja analysoidaan sarjakuva-asiakirjoissa sitten kääntämisen keinoja, joita on hyödynnetty käännettäessä asiakirjatekstiä sarjakuvamuotoon.

Tutkimuksessa on kolme tutkimuskysymystä: 1. Millaisia fiktiivisissä sarjakuvissa tyypillisiä keinoja käytetään sarjakuva-asiakirjoissa ja miten niiden käyttö eroaa fiktiivisistä sarjakuvista? 2. Millaisia kääntämisen kategorioita on hyödynnetty sarjakuva-asiakirjojen luomisessa?

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sarjakuva-asiakirjalla ja fiktiivisessä sarjakuvassa on käytössä niin erilaisia sarjakuvan keinoja kuin yhteneväisiä sarjakuvan keinoja. Yhteneväisyyksiä löytyy näiden kahden väliltä ruudun koossa, ruudun ”rytmissä”, palkeissa ja hahmojen eleissä. Eroja sarjakuvan keinoissa ovat esimerkiksi puhekuplien monimuotoisuus ja symbolien käyttö. Kääntämisen kategorioita tutkittiin vain sarjakuva-asiakirjojen kohdalla, jossa tulokset osoittivat niissä esiintyvän intersemioottista ja kielensisäistä kääntämistä sekä luovaa kääntämistä. Sarjakuvan keinoja vertaillessa tuli esiin, miten nämä kaksi sarjakuvatyyppiä eroavat toisistaan ja mitä keinoja voisi hyödyntää sarjakuva-asiakirjan teossa tulevaisuudessa. Tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää, koska aineisto on pieni. Tämä vaikeuttaa tulosten luotettavuutta, mutta tämä tutkimus antaa lähtökohdan, jonka perusteella voidaan lähteä tutkimaan asiaa tarkemmin.