Prognosis of Male Lower Urinary Tract Symptoms and Associated Mortality
Åkerla, Jonne (2024)
Åkerla, Jonne
Tampere University
2024
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-09-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3566-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3566-3
Tiivistelmä
Miesten virtsaamisoireet ovat yleisiä ja niiden esiintyvyys kasvaa iän myötä. Oireista aiheutuva haitta on ensisijainen syy hoitoon hakeutumiseen. Myös oireiden spontaani lievittyminen on yleistä johtuen oireiden monisyisestä etiologiasta. Virtsaamisoireet ovat yhteydessä useisiin sairauksiin kuten sydän- ja verisuonitauteihin, metaboliseen oireyhtymään ja diabetekseen. Näiden yhteyksien takia virtsaamisoireet saattavat toimia ennusteellisena tekijänä ennenaikaiselle kuolemalle. Toistaiseksi selvittämättömien syy-seuraussuhteiden sekä ikääntymisen ja liitännäissairauksien takia virtsaamisoireiden merkitys kuolleisuuden ennustetekijänä on kuitenkin epäselvä.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli havainnoida muutoksia yleisen virtsaamisoireen – virtsaamispakon – aiheuttamassa haitassa keski-ikäisistä ja vanhemmista miehistä koostuvassa väestöpohjaisessa kohortissa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin virtsaamisoireiden ja kuolleisuuden yhteyttä toistettujen määritysten avulla samassa kohortissa. Oireisiin liittyvän haitan roolia kuolleisuuden ennustetekijänä arvioitiin erikseen ja lopuksi testattiin virtsaamisoireiden käyttökelpoisuutta kuoleman ennustetekijänä käyttämällä koneoppimismallia (random forest).
Tämä väitöskirja on osa TAMUS-tutkimusta (Tampere Ageing Male Urologic Study). Tutkimus alkoi vuonna 1994, jolloin kohortti sisälsi 50-, 60- ja 70-vuotiaat miehet Pirkanmaan alueelta. Kohorttia seurattiin toistetuilla kyselykierroksilla vuosina 1994, 1999, 2004, 2009 ja 2015. Tutkimukseen lisättiin nuorempi 30-, 40- ja 50-vuotiaita sisältävä kohortti vuonna 2004. Kyselykierroksilla käytetty kysely sisälsi kysymyksiä virtsaamisoireista sekä sosiodemografisista, antropometrisistä ja käyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä sekä sairauksista. Virtsaamisoireita arvioitiin Danish Prostatic Symptom Score (DAN-PSS-1) kyselyllä. Lääkitystä koskevat tiedot saatiin kattavasta valtakunnallisesta Kansaneläkelaitoksen (KELA) rekisteristä. Lisäksi tiedot kirurgisista toimenpiteistä saatiin Hoitoilmoitusjärjestelmästä (HILMO) ja kuolleisuudesta Tilastokeskuksen rekisteristä.
Virtsaamispakon ja siihen liittyvän haitan arvioinnissa käytettiin sekä nuorempaa että vanhempaa kohorttia hyödyntäen vuosien 2004 ja 2015 kyselykierroksia. Logistista regressiota käytettiin tutkittaessa seurannan aikana lisääntyneelle haitalle altistavia riskitekijöitä. Kuolleisuuteen liittyvissä analyyseissä käytettiin vanhempaa kohorttia hyödyntäen toistettuja kyselykierroksia vuosilta 1994–2015. Aikariippuvaista Coxin regressiomallia käytettiin kuolleisuuteen liittyvissä analyyseissä. Random forest -algoritmejä kehitettiin ennustamaan viiden vuoden kuolleisuutta käyttäen tietoja virtsaamisoireista sekä sosiodemografisista, lääkinnällisistä ja elämäntapoihin liittyvistä muuttujia yksinään ja erilaisina yhdistelminä.
Yhteensä 2,480 miestä oli mukana virtsaamispakon ja siihen liittyvän haitan analyyseissä. Näistä 1,056 (43 %) miehellä oli pysyvä lievä virtsaamispakko ja 132 (5 %) miehellä vähintään kohtalainen virtsaamispakko seurannan lopussa. Vähintään kohtalaista haittaa lievän virtsaamispakon vuoksi kärsivien miesten osuus oli pieni, 6 %. Sen sijaan 79 % miehistä, joilla oli vähintään kohtalainen jatkuva virtsaamispakko, ilmoitti myös kohtalaista haittaa. Useita muuttujia sisältävässä logistisessa regressiossa sydänsairaus, keuhkosairaus ja aikaisempi oireenmukainen lääkitys olivat yhteydessä virtsaamispakosta aiheutuvaan haittaan.
Yhteensä 1,332 miestä sisällytettiin 21 vuoden seuranta-ajan analyyseihin koskien kuolleisuuden yhteyttä päiväaikaiseen tiheävirtsaisuuteen, yövirtsaamiseen (nokturia) ja virtsaamispakkoon. Monimuuttuja-analyyseissa päiväaikainen tiheävirtsaisuus ja yövirtsaaminen olivat yhteydessä kuolleisuuteen vastaavien vaarasuhteiden ollessa 1.42 (95 % LV 1.11-1.83) ja 1.38 (1.07-1.79). Kuolleisuuden ja virtsaoireiden yhteys oli merkitsevä vain analyyseissa, joissa oireet ja komorbiditeetit päivitettiin viiden vuoden välein. Herkkyysanalyyseissa, joissa käytettiin kiinteitä lähtötason tietoja, ei sen sijaan havaittu merkittävää yhteyttä.
Yhteensä 1,167 miestä sisällytettiin oireen voimakkuuden ja haitan vaikutusta arvioiviin 24-vuoden seuranta-ajan analyyseihin. Monimuuttuja-analyysissä kohtalaiset ja vaikeat tyhjenemis- ja varastointioireet, päiväaikainen tiheävirtsaisuus ja virtsan pakkokarkailu olivat yhteydessä suurentuneeseen kuolleisuuteen riippumatta oireista aiheutuvasta haitasta: vastaavat vaarasuhteet 1.19 (1.00-1.40), 1.35 (1.13-1.62), 1.31 (1.09-1.58) ja 2.19 (1.42-3.37). Päiväaikainen tiheävirtsaisuus ja yövirtsaaminen olivat lievinäkin ilmetessään yhteydessä suurentuneeseen kuolleisuuteen riippumatta haitasta: vastaavat vaarasuhteet 1.31 (1.09-1.58) ja 1.52 (1.21-1.91).
Yhteensä 2,663 miestä otettiin mukaan analyyseihin, joissa random forest - algoritmeja käytettiin kuoleman ennustamiseen. Algoritmille, joka sisälsi tiedon vain virtsaamisoireista, käyrän alainen pinta-ala oli 0.60 (0.52-0.69) viiden vuoden kuolleisuudelle. Laajennettu algoritmi, joka sisälsi tiedot virtsaamisoireista, lääkityksistä sekä elämäntapatekijöihin ja sosiodemografisiin liittyvistä tiedoista ylsi käyrän alaisen pinta-alan osalta tulokseen 0.73 (0.65-0.81) kun taas käyrän alainen pinta-ala algoritmille ilman tietoja virtsaamisoireista oli 0.71 (0.62-0.78). Vastaavasti sensitiivisyydet olivat 0.74 ja 0.58 ja spesifisyydet 0.60 ja 0.74.
Havaintojen perusteella pysyvät virtsaamisoireet ovat miesten keskuudessa yleisiä ja tyypillisesti lieviä ja hyvin siedettyjä. Vaikeampiasteiset oireet ovat yhteydessä lisääntyneeseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen ja päiväaikainen tiheävirtsaisuus sekä yövirtsaus ovat mahdollisia kuolleisuuden riskitekijöitä jopa lievinä oireina. Vaikka vaikeammat oireet aiheuttavat tyypillisesti merkittävää haittaa, haitan aste ei ole yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Potilastyössä toistetut oirekartoitukset ovat kriittisessä roolissa havainnoitaessa kliinisesti merkittäviä pitkäaikaisia oireita, jotka usein liittyvät heikentyneeseen terveydentilaan. Virtsaamisoireiden rooli ennenaikaisen kuoleman ennustetekijänä vaikuttaa vähäiseltä, jos potilaan esitiedot on kattavasti selvitetty. Näin ollen virtsaoireiden hoitoon tulisi sisällyttää miesten yleisen terveyden ja taustasairauksien kartoitus.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli havainnoida muutoksia yleisen virtsaamisoireen – virtsaamispakon – aiheuttamassa haitassa keski-ikäisistä ja vanhemmista miehistä koostuvassa väestöpohjaisessa kohortissa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin virtsaamisoireiden ja kuolleisuuden yhteyttä toistettujen määritysten avulla samassa kohortissa. Oireisiin liittyvän haitan roolia kuolleisuuden ennustetekijänä arvioitiin erikseen ja lopuksi testattiin virtsaamisoireiden käyttökelpoisuutta kuoleman ennustetekijänä käyttämällä koneoppimismallia (random forest).
Tämä väitöskirja on osa TAMUS-tutkimusta (Tampere Ageing Male Urologic Study). Tutkimus alkoi vuonna 1994, jolloin kohortti sisälsi 50-, 60- ja 70-vuotiaat miehet Pirkanmaan alueelta. Kohorttia seurattiin toistetuilla kyselykierroksilla vuosina 1994, 1999, 2004, 2009 ja 2015. Tutkimukseen lisättiin nuorempi 30-, 40- ja 50-vuotiaita sisältävä kohortti vuonna 2004. Kyselykierroksilla käytetty kysely sisälsi kysymyksiä virtsaamisoireista sekä sosiodemografisista, antropometrisistä ja käyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä sekä sairauksista. Virtsaamisoireita arvioitiin Danish Prostatic Symptom Score (DAN-PSS-1) kyselyllä. Lääkitystä koskevat tiedot saatiin kattavasta valtakunnallisesta Kansaneläkelaitoksen (KELA) rekisteristä. Lisäksi tiedot kirurgisista toimenpiteistä saatiin Hoitoilmoitusjärjestelmästä (HILMO) ja kuolleisuudesta Tilastokeskuksen rekisteristä.
Virtsaamispakon ja siihen liittyvän haitan arvioinnissa käytettiin sekä nuorempaa että vanhempaa kohorttia hyödyntäen vuosien 2004 ja 2015 kyselykierroksia. Logistista regressiota käytettiin tutkittaessa seurannan aikana lisääntyneelle haitalle altistavia riskitekijöitä. Kuolleisuuteen liittyvissä analyyseissä käytettiin vanhempaa kohorttia hyödyntäen toistettuja kyselykierroksia vuosilta 1994–2015. Aikariippuvaista Coxin regressiomallia käytettiin kuolleisuuteen liittyvissä analyyseissä. Random forest -algoritmejä kehitettiin ennustamaan viiden vuoden kuolleisuutta käyttäen tietoja virtsaamisoireista sekä sosiodemografisista, lääkinnällisistä ja elämäntapoihin liittyvistä muuttujia yksinään ja erilaisina yhdistelminä.
Yhteensä 2,480 miestä oli mukana virtsaamispakon ja siihen liittyvän haitan analyyseissä. Näistä 1,056 (43 %) miehellä oli pysyvä lievä virtsaamispakko ja 132 (5 %) miehellä vähintään kohtalainen virtsaamispakko seurannan lopussa. Vähintään kohtalaista haittaa lievän virtsaamispakon vuoksi kärsivien miesten osuus oli pieni, 6 %. Sen sijaan 79 % miehistä, joilla oli vähintään kohtalainen jatkuva virtsaamispakko, ilmoitti myös kohtalaista haittaa. Useita muuttujia sisältävässä logistisessa regressiossa sydänsairaus, keuhkosairaus ja aikaisempi oireenmukainen lääkitys olivat yhteydessä virtsaamispakosta aiheutuvaan haittaan.
Yhteensä 1,332 miestä sisällytettiin 21 vuoden seuranta-ajan analyyseihin koskien kuolleisuuden yhteyttä päiväaikaiseen tiheävirtsaisuuteen, yövirtsaamiseen (nokturia) ja virtsaamispakkoon. Monimuuttuja-analyyseissa päiväaikainen tiheävirtsaisuus ja yövirtsaaminen olivat yhteydessä kuolleisuuteen vastaavien vaarasuhteiden ollessa 1.42 (95 % LV 1.11-1.83) ja 1.38 (1.07-1.79). Kuolleisuuden ja virtsaoireiden yhteys oli merkitsevä vain analyyseissa, joissa oireet ja komorbiditeetit päivitettiin viiden vuoden välein. Herkkyysanalyyseissa, joissa käytettiin kiinteitä lähtötason tietoja, ei sen sijaan havaittu merkittävää yhteyttä.
Yhteensä 1,167 miestä sisällytettiin oireen voimakkuuden ja haitan vaikutusta arvioiviin 24-vuoden seuranta-ajan analyyseihin. Monimuuttuja-analyysissä kohtalaiset ja vaikeat tyhjenemis- ja varastointioireet, päiväaikainen tiheävirtsaisuus ja virtsan pakkokarkailu olivat yhteydessä suurentuneeseen kuolleisuuteen riippumatta oireista aiheutuvasta haitasta: vastaavat vaarasuhteet 1.19 (1.00-1.40), 1.35 (1.13-1.62), 1.31 (1.09-1.58) ja 2.19 (1.42-3.37). Päiväaikainen tiheävirtsaisuus ja yövirtsaaminen olivat lievinäkin ilmetessään yhteydessä suurentuneeseen kuolleisuuteen riippumatta haitasta: vastaavat vaarasuhteet 1.31 (1.09-1.58) ja 1.52 (1.21-1.91).
Yhteensä 2,663 miestä otettiin mukaan analyyseihin, joissa random forest - algoritmeja käytettiin kuoleman ennustamiseen. Algoritmille, joka sisälsi tiedon vain virtsaamisoireista, käyrän alainen pinta-ala oli 0.60 (0.52-0.69) viiden vuoden kuolleisuudelle. Laajennettu algoritmi, joka sisälsi tiedot virtsaamisoireista, lääkityksistä sekä elämäntapatekijöihin ja sosiodemografisiin liittyvistä tiedoista ylsi käyrän alaisen pinta-alan osalta tulokseen 0.73 (0.65-0.81) kun taas käyrän alainen pinta-ala algoritmille ilman tietoja virtsaamisoireista oli 0.71 (0.62-0.78). Vastaavasti sensitiivisyydet olivat 0.74 ja 0.58 ja spesifisyydet 0.60 ja 0.74.
Havaintojen perusteella pysyvät virtsaamisoireet ovat miesten keskuudessa yleisiä ja tyypillisesti lieviä ja hyvin siedettyjä. Vaikeampiasteiset oireet ovat yhteydessä lisääntyneeseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen ja päiväaikainen tiheävirtsaisuus sekä yövirtsaus ovat mahdollisia kuolleisuuden riskitekijöitä jopa lievinä oireina. Vaikka vaikeammat oireet aiheuttavat tyypillisesti merkittävää haittaa, haitan aste ei ole yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Potilastyössä toistetut oirekartoitukset ovat kriittisessä roolissa havainnoitaessa kliinisesti merkittäviä pitkäaikaisia oireita, jotka usein liittyvät heikentyneeseen terveydentilaan. Virtsaamisoireiden rooli ennenaikaisen kuoleman ennustetekijänä vaikuttaa vähäiseltä, jos potilaan esitiedot on kattavasti selvitetty. Näin ollen virtsaoireiden hoitoon tulisi sisällyttää miesten yleisen terveyden ja taustasairauksien kartoitus.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]