Sosiaalisen tuen yhteys koulukiusattujen 8.- ja 9.-luokkalaisten ahdistus- ja masennusoireisiin

Abstract

Koulukiusaaminen on yleinen ja vahingollinen ilmiö, johon on tärkeää puuttua niin koulujen, kodin kuin koko yhteiskunnan taholla. Kiusaamisella on vakavia ja pitkäkestoisia hyvinvointia heikentäviä seurauksia, jotka altistavat esimerkiksi stressille, heikentyneelle terveydelle sekä ahdistus- ja masennusoireille. Eri lähteistä tuleva sosiaalinen tuki voi olla suojaava tekijä sellaisissa kuormittavissa tilanteissa kuin kiusaaminen, ja toimia puskurina, joka lisää lasten ja nuorten hyvinvointia, parantaa stressinhallintaa sekä edistää positiivista mielenterveyttä.

Tässä tutkielmassa tarkastelin, miten 8.- ja 9.-luokkalaisten koulukiusattujen opettajilta, ystäviltä ja vanhemmilta saatu sosiaalinen tuki on yhteydessä heidän ahdistus- ja masennusoireiluunsa. Lisäksi tutkin, millä tavoin eri sosiaalisen tuen lähteet vaikuttavat kiusattujen oppilaiden masennus- ja ahdistusoireisiin sekä miten he hyötyvät tuesta muihin opiskelijoihin nähden. Tutkimuksen taustateoriana toimii puskurihypoteesi, jonka mukaan sosiaalinen tuki toimii suojaavana tekijänä stressin haitallisia vaikutuksia vastaan. Toisena taustateoriana tarkastelin sosiaalisen tuen päävaikutusmallia, joka olettaa, että saatu sosiaalinen tuki vaikuttaa yhtäläisesti niin kiusattuihin kuin ei-kiusattuihin oppilaisiin.

Tutkielman aineistona käytin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2019 Kouluterveyskyselyä, jossa keskityin 8.- ja 9.-luokkalaisten vastauksiin (n = 87 215). Analyysimenetelminä käytin lineaarista regressiota sekä moderaatioanalyysia. Lineaarisen regressioanalyysin avulla tarkastelin opettajien, ystävien ja vanhempien tarjoaman sosiaalisen tuen yhteyttä koulukiusattujen ahdistus- ja masennusoireisiin. Analyysissä otettiin huomioon myös taustamuuttujien, kuten sukupuolen, yksinäisyyden ja perheen taloudellisen tilanteen vaikutukset. Moderaatioanalyysillä tutkin kiusaamisen sekä sosiaalisen tuen yhteisvaikutusta ahdistukseen ja masennukseen.

Regressioanalyysin tulokset viittasivat siihen, että opettajien, ystävien ja vanhempien antama sosiaalinen tuki vähensi koulukiusattujen nuorten ahdistus- ja masennusoireita. Taustamuuttujat huomioiden sekä ilman niitä, vanhempien tuen vaikutus oli selvästi suurin. Moderaatioanalyysin tulosten mukaan opettajien tuki laski kaikkien opiskelijoiden ahdistus- ja masennusoireita, mutta kiusatut hyötyivät tuesta muita enemmän. Ystävien tuki vähensi kiusattujen oireita, mutta ei vaikuttanut merkittävästi ei-kiusattujen ahdistus- ja masennusoireisiin. Vanhempien tuki oli hyödyllistä molemmille ryhmille, mutta kiusatut hyötyivät siitä hieman enemmän.

Tutkimuksen tulokset tukevat puskurihypoteesia, sillä koulukiusatut hyötyivät sosiaalisesta tuesta muita enemmän, vaikka tuki ei poistanut täysin kiusaamisen negatiivisia vaikutuksia. Tulokset myös tukevat niitä aiempia tutkimuksia, joiden mukaan sosiaalinen tuki vähentää kiusattujen nuorten ahdistus- ja masennusoireita. Tutkimus korostaa sosiaalisen tuen merkitystä kiusaamisen ehkäisyssä ja kiusattujen hyvinvoinnin tukemisessa. Lisäksi se tarjoaa tärkeää tietoa koulujen, perheiden ja yhteiskunnan toimijoille nuorten mielenterveyden tukemiseksi.