The Role of Human Rights in Family Reunification : Fair Balance between Respect for Family Life and National Interests
Palander, Jaana (2024)
Palander, Jaana
Tampere University
2024
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Administrative Sciences, Business Studies and Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-09-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3570-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3570-0
Tiivistelmä
Tämä hallintotieteiden tohtorin tutkintoa varten laadittu julkisoikeudellinen väitöskirja on tutkimus ihmisoikeuksien roolista ulkomaalaisoikeudessa erityisesti perheenyhdistämisen kontekstissa. Ihmisoikeuksien roolia ja ihmisoikeuksien suojelun laajuutta arvioidaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen luomien standardien valossa. Pääpaino on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa, joka suojaa oikeutta perhe-elämän kunnioitukseen. Tutkimuksessa myös keskitytään suhteellisuusperiaatteeseen ja ihmisoikeustuomioistuimen käyttämään oikeudenmukaisen tasapainon testiin (fair balance test), jolla arvioidaan noudattavatko valtiot ihmisoikeusvelvoitteitaan. Kyseisessä testissä otetaan huomioon ja punnitaan erilaisia yksilöllisiä ja kansallisia intressejä.
Tässä väitöskirjassa selvitetään valtion kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden noudattamista Suomen tapauksessa. Kuten joissain muissakin Euroopan maissa, perheenyhdistämisen ehtoja on parin viime vuosikymmenen aikana tiukennettu myös Suomessa. Sen vuoksi on aiheellista kysyä, mitkä ovat ihmisoikeusvelvoitteet ja miten Suomi turvaa ihmisoikeuksien ja erityisesti perhe-elämän suojan kunnioittamisen muuttoliikkeiden kontekstissa. Koska Suomi on Euroopan unionin jäsen ja yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan sitoma, on myös kysyttävä, mitä ylikansallisia velvoitteita syntyy ja mikä on ihmisoikeuksien rooli unionin maahanmuuttolainsäädännössä.
Näitä kysymyksiä lähestytään oikeudellisella menetelmällä analysoiden oikeustapausten tulkinnan rakennetta ja logiikkaa sekä käyttämällä oikeustieteen tulkintamenetelmiä koskevia teorioita. Kuten ihmisoikeustutkimuksessa usein on tapana, tämän väitöskirjan tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien suojelua. Koska yksi tämän tutkimuksen havainnoista on, että oikeudellinen ihmisoikeuksien suojelu on minimaalista, omaksutaan tutkimuksessa myös oikeustieteen ulkopuolisia lähestymistapoja. Tässä työssä ammennetaan inspiraatiota sosiologisesta tutkimuksesta ja sovelletaan poliittisia teorioita oikeudellisen ajattelun puutteiden osoittamiseksi. Tällä laajemmalla yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen lähestymistavalla haastan perinteistä oikeudellista ajattelua siitä, mitä on ulkomaalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja mikä on kansallisen edun mukaista.
Olen samaa mieltä monien kanssa siitä, että muuttoliikkeen hallinnan ja perheenyhdistämisen yhteydessä ihmisoikeuksien suojelua olisi edistettävä pragmaattisesti. Liiallinen kansallinen liikkumavara ja kansallisen edun painotus kohtuullisuuden ja suhteellisuuden kustannuksella voi kuitenkin heikentää ihmisoikeuksien suojelun tehokkuutta ja uskottavuutta. Väitän, että tällaista kehitystä voidaan estää kiinnittämällä enemmän huomiota suhteellisuusarviointiin ja ihmisoikeuden ydinalueen suojeluun. Tämän väitöskirjan havainnot viittaavat kansainvälisen suojelun ja solidaarisuuden rapautumiseen silloin, kun on kyse kansallisista eduista. Aiemmin vahvistettu ihmisoikeusstandardi, joka edellyttää perheenyhdistämisen helpottamista niille, jotka eivät voi nauttia perhe-elämästä muualla, on asetettu kyseenalaiseksi. Kehotan periaatteelliseen pragmatismiin, jossa tietyt periaatteet ymmärretään säännöiksi, jotka tunnustetaan kuuluvan ihmisoikeuksien ydinalueelle ja joista ei voi poiketa.
Tässä väitöskirjassa selvitetään valtion kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden noudattamista Suomen tapauksessa. Kuten joissain muissakin Euroopan maissa, perheenyhdistämisen ehtoja on parin viime vuosikymmenen aikana tiukennettu myös Suomessa. Sen vuoksi on aiheellista kysyä, mitkä ovat ihmisoikeusvelvoitteet ja miten Suomi turvaa ihmisoikeuksien ja erityisesti perhe-elämän suojan kunnioittamisen muuttoliikkeiden kontekstissa. Koska Suomi on Euroopan unionin jäsen ja yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan sitoma, on myös kysyttävä, mitä ylikansallisia velvoitteita syntyy ja mikä on ihmisoikeuksien rooli unionin maahanmuuttolainsäädännössä.
Näitä kysymyksiä lähestytään oikeudellisella menetelmällä analysoiden oikeustapausten tulkinnan rakennetta ja logiikkaa sekä käyttämällä oikeustieteen tulkintamenetelmiä koskevia teorioita. Kuten ihmisoikeustutkimuksessa usein on tapana, tämän väitöskirjan tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien suojelua. Koska yksi tämän tutkimuksen havainnoista on, että oikeudellinen ihmisoikeuksien suojelu on minimaalista, omaksutaan tutkimuksessa myös oikeustieteen ulkopuolisia lähestymistapoja. Tässä työssä ammennetaan inspiraatiota sosiologisesta tutkimuksesta ja sovelletaan poliittisia teorioita oikeudellisen ajattelun puutteiden osoittamiseksi. Tällä laajemmalla yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen lähestymistavalla haastan perinteistä oikeudellista ajattelua siitä, mitä on ulkomaalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja mikä on kansallisen edun mukaista.
Olen samaa mieltä monien kanssa siitä, että muuttoliikkeen hallinnan ja perheenyhdistämisen yhteydessä ihmisoikeuksien suojelua olisi edistettävä pragmaattisesti. Liiallinen kansallinen liikkumavara ja kansallisen edun painotus kohtuullisuuden ja suhteellisuuden kustannuksella voi kuitenkin heikentää ihmisoikeuksien suojelun tehokkuutta ja uskottavuutta. Väitän, että tällaista kehitystä voidaan estää kiinnittämällä enemmän huomiota suhteellisuusarviointiin ja ihmisoikeuden ydinalueen suojeluun. Tämän väitöskirjan havainnot viittaavat kansainvälisen suojelun ja solidaarisuuden rapautumiseen silloin, kun on kyse kansallisista eduista. Aiemmin vahvistettu ihmisoikeusstandardi, joka edellyttää perheenyhdistämisen helpottamista niille, jotka eivät voi nauttia perhe-elämästä muualla, on asetettu kyseenalaiseksi. Kehotan periaatteelliseen pragmatismiin, jossa tietyt periaatteet ymmärretään säännöiksi, jotka tunnustetaan kuuluvan ihmisoikeuksien ydinalueelle ja joista ei voi poiketa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4985]