Midlife Predictors of Old Age Functioning : Insights from Longitudinal Cohort Studies
Kyrönlahti, Saila (2024)
Kyrönlahti, Saila
Tampere University
2024
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-09-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3594-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3594-6
Tiivistelmä
Väestön ikääntyessä maailmanlaajuisesti yksi keskeisistä kansanterveyden painopisteistä on ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistäminen. Hyvä toimintakyky mahdollistaa laadukkaan, itsenäisen elämän ja aktiivisen osallistumisen itselle merkityksellisiin jokapäiväisen elämän toimintoihin. Toimintakykyisen ikääntymisen tukeminen hyödyttää paitsi yksilöitä ja yhteisöjä myös keventää sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmien vaatimuksia.
Vanhenemiseen liittyvään toimintakyvyn heikkenemiseen vaikuttavat aikaisemmissa elämävaiheissa koetut asiat. Tässä väitöskirjassa tutkittiin elämäkaariepidemiologian näkökulmasta eräitä keskeisiä vanhuuden toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä ja niiden kehittymistä ajanjaksolla, joka ulottui keski-iästä eläkeikään. Tämä ajanjakso hahmotettiin elämänkaariepidemiologian teorian mukaisesti sensitiiviseksi periodiksi – aikaikkunaksi, jolloin erilaiset altisteet ja olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti kehon eri järjestelmien rakenteeseen ja toimintaan aiheuttaen pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Tutkittavia tekijöitä olivat koulutustaso, työhön liittyvä, koettu fyysinen kuormitus, sekä selkäkipu. Yksittäisen aikapisteen sijaan, fyysisen työkuormituksen ja selkäkipujen kehittymistä tarkasteltiin noin 11–12 vuoden ajanjaksolla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä tekijät selittävät koulutusryhmien välisiä eroja fyysisen toimintakyvyn heikkenemisessä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoja kolmesta eri kohorttitutkimuksesta: I) Suomalainen väestötutkimus Terveys 2000, ja sen jatkotutkimus Terveys 2011 (11 vuoden seurantajakso), joissa on kerätty haastattelujen, terveystarkastusten ja kyselyjen avulla tietoa suomalaisten terveydestä ja toimintakyvystä, sekä näiden määrittäjistä, II) FLAME-kyselytutkimus (seuranta-aika vuodesta 1981 vuoteen 2009), jossa on selvitetty suomalaisten ikääntyvien kuntatyöntekijöiden työn vaikutuksia terveyteen sekä toiminta- ja työkykyyn työssäolon aikana ja eläkeiässä, sekä III) Yhdysvaltalainen Health and Retirement Study (HRS) (kattaa ajanjakson 1992–2016) – paneelitutkimus, jossa haastattelujen, terveystarkastusten ja kyselyjen avulla kerätään tietoa 50 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien aikuisten terveydestä, taloudellisesta tilanteesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Tutkittavat olivat lähtötilanteessa ikänsä puolesta 55-vuotiaita ja sitä vanhempia Terveys 2000 -tutkimuksessa, 44–58-vuotiaita FLAME-tutkimuksessa ja 50-vuotiaita ja sitä vanhempia HRS-tutkimuksessa.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittiin koulutusryhmien välisiä eroja objektiivisesti mitatun liikkumiskyvyn heikkenemisessä yli 55-vuotiailla suomalaisilla 11-vuotisen seurantatutkimuksen aikana, ja selvitettiin, mitkä tekijät selittävät havaittuja eroja. Liikkumiskyvyn mittarina käytettiin maksimaalista kävelynopeutta. Tulosten mukaan matalammin koulutetuilla liikkumiskyky heikkenee jyrkemmin iän myötä verrattuna korkeammin koulutettuihin. Korkeampi painoindeksi ja suurempi elinaikainen altistuminen fyysisesti kuormittavalle työlle matalammin koulutetuilla olivat tärkeimpiä liikkumiskyvyn heikkenemisen eroja selittäviä tekijöitä.
Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin, miten itseraportoitu fyysinen työkuormitus muuttuu työntekijöiden ikääntyessä, ja kuinka erilaiset fyysisen työkuormituksen pitkittäisprofiilit ovat yhteydessä vanhuudessa koettuihin toimintakykyrajoituksiin. Tutkimuksessa käytettiin FLAME- ja HRS- tutkimusten aineistoa, joka harmonisoitiin tutkimuskysymyksen kannalta keskeisten muuttujien osalta. Tulokset osoittivat koetun fyysisen työkuormituksen säilyvän suurimmalla osalla samalla tasolla työuran loppupuolella. Jatkuvasti korkeaa fyysistä työkuormitusta raportoineet työntekijät raportoivat muita useammin liikkumiskyvyn rajoituksia vanhuudessa. Päivittäisten toimintojen itsenäisessä suorittamisessa ei havaittu eroja eri työkuormitusprofiileihin kuuluneiden henkilöiden välillä.
Väitöskirjan kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin alaselkäkivun kehittymistä suomalaisten ikääntyvien kuntatyöntekijöiden joukossa, ja erilaisten selkäkiputrajektoreiden yhteyttä vanhuuden fyysiseen toimintakykyyn. Tutkittavilta kysyttiin koetuista selkäkivuista yhteensä neljä kertaa 16-vuotisen seurannan aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa aineistosta ryhmiä, joiden selkäkipujen esiintyvyys noudatti samankaltaista kehitystä. Tulokset osoittivat kolme erillistä alaselkäkipujen kehityspolkua. Alkutilanne ennusti selkäkipujen kehitystä siten, että seurannan alussa useasti selkäkivuista kärsineet raportoivat hyvin todennäköisesti selkäkipuja myös seurannan edetessä, kun taas henkilöt, jotka olivat alussa kivuttomia, olivat todennäköisimmin kivuttomia myös seurannan lopussa. Keski-iässä selkäkivuista usein tai ajoittain kärsineillä oli selvästi enemmän liikkumiskyvyn ongelmia sekä vaikeuksia suoriutua itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista vanhuudessa verrattuna harvoin selkäkipuja kokeneisiin. Fyysisesti vaativissa ammateissa työskentelevät kuuluivat todennäköisemmin ryhmään, jossa selkäkivut pysyivät korkealla tasolla seurannan ajan, mikä viittaa siihen, että alaselkäkipu saattaa olla tärkeä välittäjä fyysisen työkuormituksen ja vanhuuden toimintavajeiden välillä.
Tämä tutkimus osoitti useita vanhuuden fyysisen toimintakyvyn kannalta keskeisiä riskitekijöitä ja tuotti tärkeää tietoa niiden kehittymisestä työuran jälkimmäisellä puoliskolla. Kaikki tutkitut tekijät - koulutustaso, koettu fyysinen työkuormitus ja alaselkäkipu - olivat yhteydessä vanhuusiän toimintakykyyn. Ikääntyvien työntekijöiden fyysisen työkuormituksen vähentäminen voisi mahdollisesti vähentää koulutusryhmien välisiä terveyseroja ja edistää toimintakykyistä vanhuutta. Lisäksi tulokset korostavat alaselkäkipujen hallinnan ja niiden ehkäisyn tärkeyttä työikäisillä toimintakykyisen vanhuuden turvaamiseksi.
Vanhenemiseen liittyvään toimintakyvyn heikkenemiseen vaikuttavat aikaisemmissa elämävaiheissa koetut asiat. Tässä väitöskirjassa tutkittiin elämäkaariepidemiologian näkökulmasta eräitä keskeisiä vanhuuden toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä ja niiden kehittymistä ajanjaksolla, joka ulottui keski-iästä eläkeikään. Tämä ajanjakso hahmotettiin elämänkaariepidemiologian teorian mukaisesti sensitiiviseksi periodiksi – aikaikkunaksi, jolloin erilaiset altisteet ja olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti kehon eri järjestelmien rakenteeseen ja toimintaan aiheuttaen pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Tutkittavia tekijöitä olivat koulutustaso, työhön liittyvä, koettu fyysinen kuormitus, sekä selkäkipu. Yksittäisen aikapisteen sijaan, fyysisen työkuormituksen ja selkäkipujen kehittymistä tarkasteltiin noin 11–12 vuoden ajanjaksolla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä tekijät selittävät koulutusryhmien välisiä eroja fyysisen toimintakyvyn heikkenemisessä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoja kolmesta eri kohorttitutkimuksesta: I) Suomalainen väestötutkimus Terveys 2000, ja sen jatkotutkimus Terveys 2011 (11 vuoden seurantajakso), joissa on kerätty haastattelujen, terveystarkastusten ja kyselyjen avulla tietoa suomalaisten terveydestä ja toimintakyvystä, sekä näiden määrittäjistä, II) FLAME-kyselytutkimus (seuranta-aika vuodesta 1981 vuoteen 2009), jossa on selvitetty suomalaisten ikääntyvien kuntatyöntekijöiden työn vaikutuksia terveyteen sekä toiminta- ja työkykyyn työssäolon aikana ja eläkeiässä, sekä III) Yhdysvaltalainen Health and Retirement Study (HRS) (kattaa ajanjakson 1992–2016) – paneelitutkimus, jossa haastattelujen, terveystarkastusten ja kyselyjen avulla kerätään tietoa 50 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien aikuisten terveydestä, taloudellisesta tilanteesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Tutkittavat olivat lähtötilanteessa ikänsä puolesta 55-vuotiaita ja sitä vanhempia Terveys 2000 -tutkimuksessa, 44–58-vuotiaita FLAME-tutkimuksessa ja 50-vuotiaita ja sitä vanhempia HRS-tutkimuksessa.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittiin koulutusryhmien välisiä eroja objektiivisesti mitatun liikkumiskyvyn heikkenemisessä yli 55-vuotiailla suomalaisilla 11-vuotisen seurantatutkimuksen aikana, ja selvitettiin, mitkä tekijät selittävät havaittuja eroja. Liikkumiskyvyn mittarina käytettiin maksimaalista kävelynopeutta. Tulosten mukaan matalammin koulutetuilla liikkumiskyky heikkenee jyrkemmin iän myötä verrattuna korkeammin koulutettuihin. Korkeampi painoindeksi ja suurempi elinaikainen altistuminen fyysisesti kuormittavalle työlle matalammin koulutetuilla olivat tärkeimpiä liikkumiskyvyn heikkenemisen eroja selittäviä tekijöitä.
Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin, miten itseraportoitu fyysinen työkuormitus muuttuu työntekijöiden ikääntyessä, ja kuinka erilaiset fyysisen työkuormituksen pitkittäisprofiilit ovat yhteydessä vanhuudessa koettuihin toimintakykyrajoituksiin. Tutkimuksessa käytettiin FLAME- ja HRS- tutkimusten aineistoa, joka harmonisoitiin tutkimuskysymyksen kannalta keskeisten muuttujien osalta. Tulokset osoittivat koetun fyysisen työkuormituksen säilyvän suurimmalla osalla samalla tasolla työuran loppupuolella. Jatkuvasti korkeaa fyysistä työkuormitusta raportoineet työntekijät raportoivat muita useammin liikkumiskyvyn rajoituksia vanhuudessa. Päivittäisten toimintojen itsenäisessä suorittamisessa ei havaittu eroja eri työkuormitusprofiileihin kuuluneiden henkilöiden välillä.
Väitöskirjan kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin alaselkäkivun kehittymistä suomalaisten ikääntyvien kuntatyöntekijöiden joukossa, ja erilaisten selkäkiputrajektoreiden yhteyttä vanhuuden fyysiseen toimintakykyyn. Tutkittavilta kysyttiin koetuista selkäkivuista yhteensä neljä kertaa 16-vuotisen seurannan aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa aineistosta ryhmiä, joiden selkäkipujen esiintyvyys noudatti samankaltaista kehitystä. Tulokset osoittivat kolme erillistä alaselkäkipujen kehityspolkua. Alkutilanne ennusti selkäkipujen kehitystä siten, että seurannan alussa useasti selkäkivuista kärsineet raportoivat hyvin todennäköisesti selkäkipuja myös seurannan edetessä, kun taas henkilöt, jotka olivat alussa kivuttomia, olivat todennäköisimmin kivuttomia myös seurannan lopussa. Keski-iässä selkäkivuista usein tai ajoittain kärsineillä oli selvästi enemmän liikkumiskyvyn ongelmia sekä vaikeuksia suoriutua itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista vanhuudessa verrattuna harvoin selkäkipuja kokeneisiin. Fyysisesti vaativissa ammateissa työskentelevät kuuluivat todennäköisemmin ryhmään, jossa selkäkivut pysyivät korkealla tasolla seurannan ajan, mikä viittaa siihen, että alaselkäkipu saattaa olla tärkeä välittäjä fyysisen työkuormituksen ja vanhuuden toimintavajeiden välillä.
Tämä tutkimus osoitti useita vanhuuden fyysisen toimintakyvyn kannalta keskeisiä riskitekijöitä ja tuotti tärkeää tietoa niiden kehittymisestä työuran jälkimmäisellä puoliskolla. Kaikki tutkitut tekijät - koulutustaso, koettu fyysinen työkuormitus ja alaselkäkipu - olivat yhteydessä vanhuusiän toimintakykyyn. Ikääntyvien työntekijöiden fyysisen työkuormituksen vähentäminen voisi mahdollisesti vähentää koulutusryhmien välisiä terveyseroja ja edistää toimintakykyistä vanhuutta. Lisäksi tulokset korostavat alaselkäkipujen hallinnan ja niiden ehkäisyn tärkeyttä työikäisillä toimintakykyisen vanhuuden turvaamiseksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]