Tiiliverhouksen kapillaarisen tasapainokosteuskäyrän määritys painelevylaitteistolla
Karjala, Pauli (2024)
2024
Rakennustekniikan kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-08-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202408278337
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202408278337
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintyössä määritetään reikätiiliverhouksen tasapainokosteuskäyrä kapillaarisella alueella. Kokeiden yhteydessä suoritetaan painelevylaitteiston käyttöönotto uudessa laboratoriossa. Tutkimus on rajoitettu olemassa olevien koerakennusten kahteen reikätiilituotteeseen, sekä niiden muurauksessa käytetyn laastin testaukseen.
Painelevykokeessa vedellä kyllästetystä materiaalista poistetaan kosteutta ylipaineen avulla, kapillaarisen kontaktin kautta. Saatu tasapainokosteuskäyrä on materiaalin desorptio- eli kuivumiskäyrä. Reikätiilen testaus toteutetaan tiilen pinnasta porattuja, kiinteitä tiilikiekkoja käyttäen. Laastikappaleet valmistetaan muuratusta rakenteesta irrotettua laastia käyttäen.
Desorptiokäyrän määrityksen lisäksi tutkimuksessa arvioidaan toistuvien kuivaus- ja kyllästyssyklien vaikutusta materiaalien kuivatiheyteen ja kyllästyskosteuspitoisuuteen. Laastin kuivatiheys ja sen muutokset liittyvät materiaalin kemiallisesti sitoutuneeseen eli hydratoituneeseen kosteuteen. Kyllästyskosteuspitoisuus on materiaalin huokoisuudesta – sekä laastin tapauksessa hydrataatiosta – riippuvainen suure.
Ensimmäisen tiilierän kosteuspitoisuus kapillaarisella alueella on noin kolminkertainen toiseen erään verrattuna. Tiilierällä ei ole merkittävää vaikutusta laastin desorptiokäyrään. Muutokset tiilierien kyllästyskosteuspitoisuudessa ja kuivapainossa kokeiden aikana eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Saumalaastin kyllästyskosteuspitoisuus kasvoi keskimäärin 3,2 % kokeiden aikana, kun taas kuivapaino laski noin 0,4 %.
Tutkimus toteutettiin osana Tampereen yliopiston, VTT:n sekä yhdeksän yrityksen Future Spaces yhteishanketta.
Painelevykokeessa vedellä kyllästetystä materiaalista poistetaan kosteutta ylipaineen avulla, kapillaarisen kontaktin kautta. Saatu tasapainokosteuskäyrä on materiaalin desorptio- eli kuivumiskäyrä. Reikätiilen testaus toteutetaan tiilen pinnasta porattuja, kiinteitä tiilikiekkoja käyttäen. Laastikappaleet valmistetaan muuratusta rakenteesta irrotettua laastia käyttäen.
Desorptiokäyrän määrityksen lisäksi tutkimuksessa arvioidaan toistuvien kuivaus- ja kyllästyssyklien vaikutusta materiaalien kuivatiheyteen ja kyllästyskosteuspitoisuuteen. Laastin kuivatiheys ja sen muutokset liittyvät materiaalin kemiallisesti sitoutuneeseen eli hydratoituneeseen kosteuteen. Kyllästyskosteuspitoisuus on materiaalin huokoisuudesta – sekä laastin tapauksessa hydrataatiosta – riippuvainen suure.
Ensimmäisen tiilierän kosteuspitoisuus kapillaarisella alueella on noin kolminkertainen toiseen erään verrattuna. Tiilierällä ei ole merkittävää vaikutusta laastin desorptiokäyrään. Muutokset tiilierien kyllästyskosteuspitoisuudessa ja kuivapainossa kokeiden aikana eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Saumalaastin kyllästyskosteuspitoisuus kasvoi keskimäärin 3,2 % kokeiden aikana, kun taas kuivapaino laski noin 0,4 %.
Tutkimus toteutettiin osana Tampereen yliopiston, VTT:n sekä yhdeksän yrityksen Future Spaces yhteishanketta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10269]