Hajautettu pariohjelmointi : sen haasteet ja teknologiat

Abstract

Pariohjelmointi on käytäntö, jossa kaksi ohjelmoijaa työskentelee yhden tietokoneen äärellä. Pariohjelmoinnin hyötyjä ovat muun muassa laadukkaampi koodi, lisääntynyt työtyytyväisyys, korkeampi koodin ymmärrys sekä työryhmän välisen kommunikaation ja hiljaisen tiedon jakamisen lisääntyminen. Etätyön ja -opiskelun yleistymisen seurauksena myös pariohjelmointia harjoitetaan yhä enemmän maantieteellisesti hajautettuna. Monet paikallisen pariohjelmoinnin hyödyistä ovat kuitenkin johdettavissa ominaisuuksista, jotka ilmenevät fyysisessä läheisyydessä. Hajautettua yhteistyötä on perinteisesti pidetty hankalana. Hajautetussa ympäristössä erilaiset visuaaliset, auditiiviset ja manuaaliset kanavat eivät ole samalla tavalla läsnä kuin paikallisessa pariohjelmoinnissa. Sen lisäksi erilaiset eleet sekä non-verbaalinen viestintä vaikeutuu huomattavasti hajautetussa ympäristössä. Kaikki tämä johtaa merkittävään tietoisuuden alenemiseen. Koska erilaisten teknologioiden käyttö hajautetussa pariohjelmoinnissa on olennaista, niistä on myös haettu ratkaisua näihin haasteisiin. Kommunikaatioteknologioissa tärkeimmäksi on havaittu audiokanavat. Tekstipohjaista chattia on hajautetussa pariohjelmoinnissa käytetty enimmäkseen linkkien ja muiden materiaalien jakoon. Videoyhteyden käytöstä on ristiriitaisia havaintoja, mutta enimmäkseen se on koettu tarpeettomaksi. Itse koodin ja muiden artefaktien jakamiseen parille on käytetty joko näytönjako-ohjelmistoja tai erilaisia hajautettuja ohjelmointiympäristöjä. Molemmissa näissä on omat ongelmansa, mutta toisen näistä tai molempien käyttö on oleellista hajautetussa pariohjelmoinnissa. Näiden yleisimpien teknologioiden lisäksi hajautetussa pariohjelmoinnissa on tutkittu myös katseenseurantateknologian sekä virtuaali- ja tehostetun todellisuuden käyttöä. Katseenseurantateknologian tarjoaman visualisoinnin on havaittu lisäävän parien yhtäaikaista saman koodin katsomista sekä epäsuorien viittausten käyttöä. Virtuaalitodellisuuden käytön on huomattu olevan tehokkaampaa kuin näytönjaon, johtuen mahdollisesti vähemmistä häiriötekijöistä sekä sen antamasta fyysisen tilan tunteesta parien välillä. Tehostetun todellisuuden käyttöä on tutkittu vähemmän, mutta sekin vaikuttaa lupaavalta teknologialta, jota voitaisiin tulevaisuudessa käyttää hajautetussa pariohjelmoinnissa.