Yhteistyörakenteet hyvinvointialueilla : Lastensuojelun ja perhesosiaalityön näkökulma
Weckroth, Niina (2024)
Weckroth, Niina
2024
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-09-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202408248282
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202408248282
Tiivistelmä
Yhteistyörakenteet ja -käytännöt ovat muutoksessa sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen uudistuksen myötä. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle vuoden 2023 alusta lähtien. Tutkielma valottaa yhteistyön muodostumista hyvinvointialueilla lastensuojelun ja perhesosiaalityön näkökulmasta. Aihetta tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kontekstissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus vaikuttaa radikaalisti sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöön, jolloin eri toimijoilta ja verkostoilta vaaditaan sopeutumista ja yhteistyörakenteiden ja -käytäntöjen uudelleen luomista.
Yhteistyörakenteet ja -käytännöt ovat merkityksellisiä muun muassa asiakkaiden tarpeisiin vastaavien palveluiden järjestämisen ja sujuvien palveluketjujen sekä kokonaisuuksien takaamisen näkökulmasta. Lastensuojelussa ja perhesosiaalityössä yhteistyön tarpeet ovat laajat. Kompleksisien haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan useita eri toimijoita. Lastensuojelun ja perhesosiaalityön työtä ei voida tehdä ilman lapsen ja perheen toimintaympäristön keskeisten toimijoiden yhteistyötä.
Tutkielma on yhdistetty kysely- ja haastattelututkimus, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa yhteistyörakenteista hyvinvointialueilla lastensuojelun ja perhesosiaalityön sekä koko lasten, nuorten ja perheiden palveluista muodostuvan palveluekosysteemin kehittämisen tueksi. Tutkielman aineistona on kaksi aihetta kartoittavaa kyselyä sekä syventävät haastattelut. Yhdistetty kysely- ja haastattelututkimus mahdollisti sen, että tietoa saatiin kerättyä kolmelta eri tasolta, johtavilta viranhaltijoilta, johtavilta sosiaalityöntekijöiltä sekä sosiaalityöntekijöiltä. Näin tutkielmassa on huomioitu moninäkökulmaisuus.
Tutkielman teoria nojautuu tutkielman kannalta keskeisiin käsitteisiin – palveluekosysteemiin, systeemiseen muutokseen, yhteistyörakenteisiin sekä palveluintegraatioon. Teoriaosuus taustoittaa yhteistyöhön ja yhteistyörakenteisiin vahvasti kytkeytyviä ja ajankohtaisia ilmiöitä, joiden avulla on mahdollista paikantaa yhteistyörakenteet ja -käytännöt osaksi laajempaa systeemiä.
Tutkielma luo kuvaa yhteistyön rakentumisesta hyvinvointialueelle siirtymisen myötä lastensuojelun ja perhesosiaalityön näkökulmasta keskeisten yhteistyötahojen välillä. Tulokset osoittavat, että yhteistyön tarpeet ovat laajat ja yhteistyötä tehdään eri toimijoiden kanssa. Yhteistyö on laajentunut entisestään hyvinvointialueille siirtymisen myötä. Toisaalta yhteistyön tekemisessä on paikannettavissa aukkoja ja yhteistyön vahvistamiselle etenkin systemaattisuuden ja rakenteiden näkökulmasta on tarvetta. Yhteistyökäytäntöjen ja -rakenteiden kehittämistyö on käynnistymässä hyvinvointialueilla, tahtotilaa uudistamiselle on olemassa.
Yhteistyörakenteet ja -käytännöt ovat merkityksellisiä muun muassa asiakkaiden tarpeisiin vastaavien palveluiden järjestämisen ja sujuvien palveluketjujen sekä kokonaisuuksien takaamisen näkökulmasta. Lastensuojelussa ja perhesosiaalityössä yhteistyön tarpeet ovat laajat. Kompleksisien haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan useita eri toimijoita. Lastensuojelun ja perhesosiaalityön työtä ei voida tehdä ilman lapsen ja perheen toimintaympäristön keskeisten toimijoiden yhteistyötä.
Tutkielma on yhdistetty kysely- ja haastattelututkimus, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa yhteistyörakenteista hyvinvointialueilla lastensuojelun ja perhesosiaalityön sekä koko lasten, nuorten ja perheiden palveluista muodostuvan palveluekosysteemin kehittämisen tueksi. Tutkielman aineistona on kaksi aihetta kartoittavaa kyselyä sekä syventävät haastattelut. Yhdistetty kysely- ja haastattelututkimus mahdollisti sen, että tietoa saatiin kerättyä kolmelta eri tasolta, johtavilta viranhaltijoilta, johtavilta sosiaalityöntekijöiltä sekä sosiaalityöntekijöiltä. Näin tutkielmassa on huomioitu moninäkökulmaisuus.
Tutkielman teoria nojautuu tutkielman kannalta keskeisiin käsitteisiin – palveluekosysteemiin, systeemiseen muutokseen, yhteistyörakenteisiin sekä palveluintegraatioon. Teoriaosuus taustoittaa yhteistyöhön ja yhteistyörakenteisiin vahvasti kytkeytyviä ja ajankohtaisia ilmiöitä, joiden avulla on mahdollista paikantaa yhteistyörakenteet ja -käytännöt osaksi laajempaa systeemiä.
Tutkielma luo kuvaa yhteistyön rakentumisesta hyvinvointialueelle siirtymisen myötä lastensuojelun ja perhesosiaalityön näkökulmasta keskeisten yhteistyötahojen välillä. Tulokset osoittavat, että yhteistyön tarpeet ovat laajat ja yhteistyötä tehdään eri toimijoiden kanssa. Yhteistyö on laajentunut entisestään hyvinvointialueille siirtymisen myötä. Toisaalta yhteistyön tekemisessä on paikannettavissa aukkoja ja yhteistyön vahvistamiselle etenkin systemaattisuuden ja rakenteiden näkökulmasta on tarvetta. Yhteistyökäytäntöjen ja -rakenteiden kehittämistyö on käynnistymässä hyvinvointialueilla, tahtotilaa uudistamiselle on olemassa.