Tulostavoitteiden valmistelu ja asettaminen Espoossa: Miten ja minkälaisia tulostavoitteita Espoossa asetetaan?
Westerlund, Iris (2024)
Westerlund, Iris
2024
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-09-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202408218205
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202408218205
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -työ käsittelee kaupunkien tulostavoitteiden valmistelua ja asettamista. Tutkimuksen case-kohteena on Espoon kaupunki. Tutkimuksessa kysytään, millainen on tulostavoitteiden valmistelu- ja asettamisprosessi ja miten sitä voitaisiin kehittää. Alatutkimuskysymyksinä ovat kysymykset tulostavoitteiden määrästä ja laadusta. Työ pohjautuu talousarvioille, joista löytyvät tulostavoitteet, kuntia koskevaan lainsäädäntöön, henkilöhaastatteluihin ja tulosajattelun viitekehyksille. Aihetta lähestytään toisaalta haastattelemalla henkilöitä, joilla tiedettiin olevan asemansa puolesta ymmärrystä tulostavoitteiden asettamisesta ja toisaalta vuosien 2022–2024 talousarvioissa asetettujen tulostavoitteiden kautta.
Tulostavoitteita ja tulosjohtamista kohti on julkisessa johtamisessa kuljettu jo ainakin sadan vuoden ajan. New Public Management (NPM) on noussut keskeiseksi teoriaksi 1990-luvulta lähtien ja tuonut mukanaan tulos- ja tuottavuuskriteereitä ja vaikuttavuuden arviointiin liittyviä toimintamalleja. Teoria korostaa tuotoksia, tehokkuutta, tuloksia ja vaikuttavuutta ja se on näkynyt voimakkaasti myös Suomessa. Tutkielmassa perehdytään julkisen sektorin tulosohjauksen historiaan ja kehitykseen ja avataan sen periaatteita ja malleja. Lisäksi tutkielmassa kuvataan tulostavoitteiden asettamisen prosessia kunnan hallinnossa ja sen eri vaiheita, sekä käydään läpi hyvän tavoitteen tunnusmerkkejä.
Tässä tutkimuksessa tulostavoitteiden määrän todettiin pysyneen melko samana, mutta mittarien määrä on vaihdellut. Neljä haastattelua toivat esiin osittain samoja, osittain hyvin erilaisia näkemyksiä ja myös haastateltujen henkilöiden näkökulmat vaihtelivat: yksi puhui ylätasolta katsoen ja toinen vahvasti oman toimialansa näkökulmasta. Eroa oli myös siinä, puhuttiinko haastatteluissa enemmän talousarvioprosessista vai strategiaprosessista. Yleisesti voidaan todeta, että tavoitteet ja niiden seuranta nähtiin tärkeiksi, mutta luottamushenkilöiden mahdollisuus vaikuttaa tavoitteiden määrittelyyn koettiin melko vähäiseksi. Tavoitteiden seurantaan käytettävissä olevat resurssit koettiin usein riittämättömiksi, vaikka tavoitteiden valmistelua hallinnossa pidettiinkin huolellisena. Tavoitteiden nähtiin vuosien saatossa jämäköityneen, mutta mielipiteet tavoitteiden määrästä ja laajuudesta vaihtelivat; osa näki nämä realistisina, osa vaikeasti saavutettavina, ja myös suhtautuminen siihen, miten laajassa mittakaavassa tavoitteita pitäisi hahmottaa ja laatia, vaihteli.
Tavoitteiden asettamisen kehittämisessä voitaisiin ottaa huomioon erityisesti viranhaltijavalmistelun läpinäkyvyys, luottamushenkilöiden rooli prosessissa ja tavoitteiden ”ylätasoisuuden” pohdinta; kuinka toteuttamiskelpoisia tavoitteet todella ovat?
Tulostavoitteita ja tulosjohtamista kohti on julkisessa johtamisessa kuljettu jo ainakin sadan vuoden ajan. New Public Management (NPM) on noussut keskeiseksi teoriaksi 1990-luvulta lähtien ja tuonut mukanaan tulos- ja tuottavuuskriteereitä ja vaikuttavuuden arviointiin liittyviä toimintamalleja. Teoria korostaa tuotoksia, tehokkuutta, tuloksia ja vaikuttavuutta ja se on näkynyt voimakkaasti myös Suomessa. Tutkielmassa perehdytään julkisen sektorin tulosohjauksen historiaan ja kehitykseen ja avataan sen periaatteita ja malleja. Lisäksi tutkielmassa kuvataan tulostavoitteiden asettamisen prosessia kunnan hallinnossa ja sen eri vaiheita, sekä käydään läpi hyvän tavoitteen tunnusmerkkejä.
Tässä tutkimuksessa tulostavoitteiden määrän todettiin pysyneen melko samana, mutta mittarien määrä on vaihdellut. Neljä haastattelua toivat esiin osittain samoja, osittain hyvin erilaisia näkemyksiä ja myös haastateltujen henkilöiden näkökulmat vaihtelivat: yksi puhui ylätasolta katsoen ja toinen vahvasti oman toimialansa näkökulmasta. Eroa oli myös siinä, puhuttiinko haastatteluissa enemmän talousarvioprosessista vai strategiaprosessista. Yleisesti voidaan todeta, että tavoitteet ja niiden seuranta nähtiin tärkeiksi, mutta luottamushenkilöiden mahdollisuus vaikuttaa tavoitteiden määrittelyyn koettiin melko vähäiseksi. Tavoitteiden seurantaan käytettävissä olevat resurssit koettiin usein riittämättömiksi, vaikka tavoitteiden valmistelua hallinnossa pidettiinkin huolellisena. Tavoitteiden nähtiin vuosien saatossa jämäköityneen, mutta mielipiteet tavoitteiden määrästä ja laajuudesta vaihtelivat; osa näki nämä realistisina, osa vaikeasti saavutettavina, ja myös suhtautuminen siihen, miten laajassa mittakaavassa tavoitteita pitäisi hahmottaa ja laatia, vaihteli.
Tavoitteiden asettamisen kehittämisessä voitaisiin ottaa huomioon erityisesti viranhaltijavalmistelun läpinäkyvyys, luottamushenkilöiden rooli prosessissa ja tavoitteiden ”ylätasoisuuden” pohdinta; kuinka toteuttamiskelpoisia tavoitteet todella ovat?