Urakoitsijan oikeusaseman turvaaminen muutostilanteissa

Abstract

Rakennushankkeet ovat häiriöherkkiä sekä alttiita muutoksille ja siksi kohtaavat lähes aina muutostilanteita. Urakoitsijalle nämä muutostilanteet aiheuttavat lisäkustannuksia ja painetta aikatauluun. Urakoitsija ei pysty ottamaan muutostilanteita huomioon tarjouksessaan ja siksi ne ovat tarkoituksella jätetty urakkasopimuksen dynaamisuuden piiriin. Tämä tarkoittaa, että muutostilanteissa urakkasopimusta tulee sopimusperusteisesti täydentää korottamalla urakkahintaa ja antamalla lisäaikaa, jotta sopimustasapaino säilyisi. Täydentämiseen on määritetty YSE 1998 – ehdoissa menettelytavat, joita noudattamalla urakoitsija säilyttää oikeuden esittää kustannus- ja lisäaikavaateita. Työmaalla urakoitsijan toimihenkilöiden tulee noudattaa sopimuksen mukaisia menettelytapoja, mutta samalla huomioida tuotannon asettamat reunaehdot. Urakoitsija ei voi lähestyä tilannetta ainoastaan oikeudellisesta näkökulmasta vaan huomioon tulee ottaa tuotannollisia asioita kuten toiminnan jatkuvuus. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa tyypillisiä muutostilanteita, tutkia niihin sovellettavia oikeudellisia periaatteita ja laatia toimintaohjeet yrityksen työmaille. Alussa suoritettiin asiantuntijahaastattelut, missä kerättiin yleisimmät muutostilanteet. Muutostilanteet luokiteltiin seuraaviin ryhmiin: tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnit ja urakan laajuusmuutokset. Lisäksi haastatteluissa selvitettiin menettelytapamääräyksiin liittyviä käytäntöjä. Haastatteluiden perusteella suoritettiin kirjallisuuskatsaus muutostilanteisiin ja menettelytapamääräyksiin. Tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyöntien osalta tutustuttiin suoritushäiriöiden ja reklamaatioiden kirjallisuuteen. Laajuusmuutosten osalta käytiin läpi lisä- ja muutostöiden sekä olosuhdemuutosten kirjallisuutta. Menettelytapamääräysten kohdalla tutkittiin muotomääräyksien merkitystä ja niiden soveltamista urakkasopimusten yhteydessä. Toimintaohjeet jakaantuivat kolmeen osaan. Ensimmäinen osa sisälsi yleisiä projektinhallinnallisia toimia, mitkä parantava urakoitsijan asemaa tulevissa muutostilanteissa. Toinen osa sisälsi ohjeet tärkeimpien välineiden eli reklamaation ja katselmuksen käyttöön. Kolmannessa osassa kerrottiin toimintaohjeet tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönteihin ja urakan laajuusmuutoksiin. Tutkimuksen tuloksena olivat yleisimmät muutostilanteet. Tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden osalta niitä olivat suunnitelmaviiveet, suunnitelmapuutteet ja tilaajan passivisuus. Laajuusmuutosten osalta niitä olivat olosuhdemuutokset ja suunnitelmamuutoksista seuraavat lisä- ja muutostyöt. Kirjallisuuskatsauksessa tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönteihin löydettiin toimintaa määrittäväksi periaatteeksi reklamaatiovelvollisuus eli osapuolen velvoite ilmoittaa toiselle, jos sen suoritus ei vastaa sovittua. Laajuusmuutosten osalta periaatteeksi tunnistettiin tilaajan direktio-oikeus. Tilaajalla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus päättää rakennushankkeen kustannuksista ja aikataulusta. Menettelytapamääräysten tarkoitukseksi tunnistettiin edelle kerrottujen periaatteiden toteutuminen. Ne ohjaavat osapuolia muotomääräyksien avulla toimimaan siten, että urakoitsija täyttää reklamaatiovelvollisuuden ja tilaajalla säilyy direktio-oikeus. Toimintaohjeet suunniteltiin siitä näkökulmasta, että urakoitsija toteuttaa oman osansa tunnistetuista periaatteista.