Läpinäkyvää lobbausta: Avoimuuden ihanne eduskunnan avoimuusrekisterikeskusteluissa
Mäkelä, Ellen (2024)
2024
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-08-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202408208183
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202408208183
Tiivistelmä
Suomessa astui voimaan uusi avoimuusrekisterilaki 1.1.2024. Lain myötä kaikkien Suomessa ammattitason lobbaustoimintaa harjoittavien tahojen tulee rekisteröityä valtiontalouden tarkastusviraston ylläpitämään rekisteriin ja raportoida toiminnastaan puolen vuoden välein. Rekisteröintivelvoite koskee tällä hetkellä vain ministeriöihin ja eduskuntaan kohdistettua vaikutustoimintaa. Avoimuusrekisterin keskeinen tarkoitus on lisätä lobbausalan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Lakia perustellaan hallituksen esityksessä muun muassa tavallisen lobbaustoiminnan legitimoinnilla, väärinkäytösten torjumisella sekä kansalaisten luottamuksen parantamisella.
Tässä tutkielmassa keskitytään analysoimaan avoimuusrekisterilakia sekä laajemmin lobbauksen sääntelyä ympäröivää poliittista keskustelua. Analyysin kohteena ovat eduskunnassa aiheesta käydyt täysistuntokeskustelut. Tarkoituksena on selvittää, miten sääntelyä on edistetty tai vastustettu, ja mitä keskustelu kertoo kansanedustajien suhtautumisesta lobbaukseen. Tämän lisäksi tutkielma selvittää, ohjaavatko avoimuuden ja läpinäkyvyyden ihanteet myös Suomen lobbaussääntelyä ja siihen liittyvää keskustelua.
Tutkimuksen tukena käytetään sekä lobbaukseen että avoimuuteen perehtynyttä tutkimuskirjallisuutta. Lobbaus ei ole poliittisena toimintana uutta, mutta vaatimukset sen sääntelylle ovat yleistyneet 2000-luvulta eteenpäin. Suomessa aihe on noussut esille erityisesti erilaisten poliittisten kohujen myötä. Avoimuuden, läpinäkyvyyden ja julkisuuden periaatteet ovat vahvasti läsnä Suomen yhteiskunnassa ja poliittisessa järjestelmässä. Tutkimuskirjallisuudessa nämä periaatteet yhdistetään tiiviisti myös lobbaussääntelyyn.
Kansanedustajien puheenvuoroissa todetaan lobbauksen olevan tavallinen ja tarpeellinen poliittisen vaikuttamistoiminnan muoto. Suomessa eri alojen ja aihepiirien asiantuntijoita, sidosryhmiä ja edunvalvojia kuullaan aktiivisesti lainsäädäntöprosessien aikana. Lobbareiden ja päätöksentekijöiden suhteet ovatkin Suomessa usein vastavuoroisia ja monisuuntaisia. Samalla kansanedustajien puheissa korostuvat kuitenkin lobbauksen varjopuolet, kuten hyvä veli -kerhot ja pyöröovi-ilmiöt. Nämä varjopuolet yhdistyvät näkemyksiin alan salamyhkäisyydestä. Lisääntynyt avoimuus ja alan läpinäkyvyys nähdään lääkkeinä näihin ongelmiin.
Avoimuuden ihanteet ovat vahvasti läsnä kansanedustajien puheissa. Avoimuusrekisteriä juhlistetaan avoimuuden voittona ja askeleena oikeaan suuntaan. Avoimuudella voidaan samaan aikaan parantaa alan mainetta, torjua väärinkäytöksiä ja lisätä päättäjien tilivelvollisuutta. Avoimuusrekisterin toivotaan myös tasa-arvoistavan eri toimijoiden vaikuttamismahdollisuuksia. Aika näyttää, onnistuuko laki lunastamaan kaikki sille asetetut odotukset.
Tässä tutkielmassa keskitytään analysoimaan avoimuusrekisterilakia sekä laajemmin lobbauksen sääntelyä ympäröivää poliittista keskustelua. Analyysin kohteena ovat eduskunnassa aiheesta käydyt täysistuntokeskustelut. Tarkoituksena on selvittää, miten sääntelyä on edistetty tai vastustettu, ja mitä keskustelu kertoo kansanedustajien suhtautumisesta lobbaukseen. Tämän lisäksi tutkielma selvittää, ohjaavatko avoimuuden ja läpinäkyvyyden ihanteet myös Suomen lobbaussääntelyä ja siihen liittyvää keskustelua.
Tutkimuksen tukena käytetään sekä lobbaukseen että avoimuuteen perehtynyttä tutkimuskirjallisuutta. Lobbaus ei ole poliittisena toimintana uutta, mutta vaatimukset sen sääntelylle ovat yleistyneet 2000-luvulta eteenpäin. Suomessa aihe on noussut esille erityisesti erilaisten poliittisten kohujen myötä. Avoimuuden, läpinäkyvyyden ja julkisuuden periaatteet ovat vahvasti läsnä Suomen yhteiskunnassa ja poliittisessa järjestelmässä. Tutkimuskirjallisuudessa nämä periaatteet yhdistetään tiiviisti myös lobbaussääntelyyn.
Kansanedustajien puheenvuoroissa todetaan lobbauksen olevan tavallinen ja tarpeellinen poliittisen vaikuttamistoiminnan muoto. Suomessa eri alojen ja aihepiirien asiantuntijoita, sidosryhmiä ja edunvalvojia kuullaan aktiivisesti lainsäädäntöprosessien aikana. Lobbareiden ja päätöksentekijöiden suhteet ovatkin Suomessa usein vastavuoroisia ja monisuuntaisia. Samalla kansanedustajien puheissa korostuvat kuitenkin lobbauksen varjopuolet, kuten hyvä veli -kerhot ja pyöröovi-ilmiöt. Nämä varjopuolet yhdistyvät näkemyksiin alan salamyhkäisyydestä. Lisääntynyt avoimuus ja alan läpinäkyvyys nähdään lääkkeinä näihin ongelmiin.
Avoimuuden ihanteet ovat vahvasti läsnä kansanedustajien puheissa. Avoimuusrekisteriä juhlistetaan avoimuuden voittona ja askeleena oikeaan suuntaan. Avoimuudella voidaan samaan aikaan parantaa alan mainetta, torjua väärinkäytöksiä ja lisätä päättäjien tilivelvollisuutta. Avoimuusrekisterin toivotaan myös tasa-arvoistavan eri toimijoiden vaikuttamismahdollisuuksia. Aika näyttää, onnistuuko laki lunastamaan kaikki sille asetetut odotukset.