Droonikuljetusten kaupallistamisen tila ja haasteet

Abstract

EU:n ja Suomen asettamien ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi logistiikka on yksi merkittävimmistä kehityskohteista, ja tieliikennelogistiikka on selvästi merkittävin logistiikkapäästöjen aiheuttaja. Päästöjen vähentämiseksi droonit ovat yksi potentiaalisista ratkaisuista tähän ongelmaan. Ne ovat oikein käytettynä jopa sähköpakettiautoja ympäristöystävällisempiä ja tarjoavat uniikkeja ratkaisuja haja-asutusalueelle. Drooniteknologia on kehittynyt viime vuosina nopeasti, mikä on tehnyt suuren osan aiemmasta droonilogistiikkaa koskevasta tutkimuksesta vanhentunutta. Jopa uudemmissa tutkimuksissa arviot teknologian tilasta, ympäristöystävällisyydestä ja kustannustehokkuudesta vaihtelevat paljon. Samalla Ukrainan sodan myötä teknologia on kerännyt uutta kiinnostusta ja hypeä sitä kohtaan. Droonilogistiikka ei kuitenkaan ole vielä kaupallisessa käytössä, vaan sen kaupallistamisprosessi on kesken. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa kaupallisprosessin nykytilaa Goldsmithin (1999) mallia hyödyntäen sekä selvittää prosessia hidastavia ja nopeuttavia tekijöitä. Kaupallistaminen on ilmiönä hieman epämääräinen, eikä mikään malli pysty täydellisestä kuvaamaan sitä. Käytetyn mallin jaottelu teknisiin ja sisäisiin toimintoihin sekä selviin vaiheisiin mahdollistaa kaupallistamisen seuraamisen useasta näkökulmasta samaan aikaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Goldsmithin (1999) mallin lisäksi muuhun kaupallistamistutkimukseen sekä tehtyihin selvityksiin droonilogistiikasta. Soveltava tutkimus toteutettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen puolistrukturoituna haastattelututkimuksena kohdennettuna kahteen droonilogistiikan kannalta merkittävään toimijaan. Ensimmäiseksi haastateltavaksi valikoitui logistiikkadrooneja valmistavan yrityksen toimitusjohtaja, joka on pilotoinut tuotetta. Toinen haastateltava oli drooniteknologian mahdollisen käyttöönottajan ja asiakkaan, eli merkittävän pohjoismaisen logistiikkayrityksen strategian suunnittelusta vastaava johtaja. Eri lähtökohdista tulevia asiantuntijoita haastattelemalla muodostetaan kokonaiskuva ilmiöstä. Haastattelujen analyysimetodina käytettiin teoriaohjaavaa analyysiä. Tutkimuksen perusteella drooniteknologian kaupallistaminen on osittain Goldsmithin (1999) mallin kolmannessa vaiheessa, ja teknologian osalta jo vähintään kolmannessa vaiheessa. Eteneminen kaupallistamisessa ei ole ollut suoraviivaista. Kuvat kaupallistamisen vaiheesta kuitenkin erosivat haastateltavien välillä, ja logistiikka-alan yrityksen edustaja näki teknologian käyttötarkoitukset huomattavasti rajatuimpina. Kaupallistaminen edennee ensin haja-asustusalueella ja siirtyy vasta tämän jälkeen kaupunkeihin. Tutkimuksen perusteella patentit voivat toimia yritysten yhteistyötä edistävänä tekijänä, sillä ne takaavat tasa-arvoisemman aseman pienemmälle yritykselle. Kaupallistamisen kannalta merkittävimmät haasteet ovat tutkimuksen perusteella osittain suhdanteen luoma investointien saamisen hankaluus sekä pilottihankkeiden saamisen vaikeus; rakenteelliset tekijät, kilpailevien teknologioiden kehittyneisyys sekä lainsäädännön tuomat haasteet. Kaupallistamista tukee teknologian nopea kehitystahti sekä päästötavoitteiden saavuttaminen. Prosessissa korostui tekniseen puoleen keskittyminen muiden kaupallistamisen osa-alueiden sijaan.