Tarinoita lännestä ja kaksipäisestä kotkasta: Analyysi Venäjän federaation strategisista narratiiveista

Abstract

Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla monet länsimaiset johtajat ja tutkijat näkivät Venäjän yhtenä merkittävimmistä demokraattisen kehityksen koetinkivistä. He visioivat maailmaa, jossa kaikki valtiot olisivat liberaaleja demokratioita. Aluksi näyttikin siltä, että Venäjä omaksuisi markkinatalouden ja liberaalit demokraattiset arvot. Hallinto pyrki luomaan edellytyksiä demokraattiselle kehitykselle vahvistamalla valtiollisia instituutioita, toteuttamalla kapitalistisia markkinauudistuksia, sekä muodostamalla vahvempia ja avoimempia siteitä länteen. Tämä kehitys on kuitenkin osoittautunut harhaluuloksi, ja viimeistään presidentti Putinin valtakaudella Venäjä on astunut sivuun yhteistyön ja demokraattisen kehityksen tieltä. Samaan aikaan Venäjän suhteet länsimaihin ovat heikentyneet avoimen vihamielisiksi.

Tutkielman oletuksena on, että Venäjä rakentaa tietoisesti vastakkainasettelua suhteissaan länsimaihin. Tutkielma tarkastelee tätä vastakkainasettelun dynamiikkaa strategisten narratiivien teoreettisen viitekehyksen valossa. Venäjän federaation strategisia narratiiveja analysoidaan Putinin helmikuussa 2024 pitämän Kansakunnan tila -puheen kautta. Analyysin tavoitteena on selvittää, kuinka Venäjä rakentaa vastakkainasettelua suhteissaan länsimaihin ja kuinka nämä narratiivit muokkaavat käsityksiä maan paikasta kansainvälisessä järjestelmässä, kansallisesta identiteetistä, poliittisista toimista, sekä strategisista tavoitteista.

Strategisten narratiivien avulla poliittiset toimijat, kuten Putin ja Venäjän hallinto, pyrkivät vaikuttamaan muiden toimijoiden käsityksiin ja mielipiteisiin tarjoamalla oman tulkintansa maalle tärkeistä kysymyksistä. Ajatuksena on, että narratiivit eivät ainoastaan heijasta todellisuutta, vaan myös aktiivisesti muokkaavat sitä. Tämä viitekehys korostaa narratiivien roolia valtioiden välisten suhteiden, identiteettien ja politiikan rakentamisessa. Termi kuvaa poliittisten toimijoiden käyttämiä narratiivisia lähestymistapoja, joilla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen kyseisen toimijan hyväksi. Tutkielma esittelee kolme strategisten narratiivien päätyyppiä: järjestelmänarratiivit, identiteettinarratiivit ja politiikkanarratiivit.

Tutkimuksen metodi on laadullinen sisällönanalyysi, jonka avulla analysoidaan Putinin helmikuussa 2024 pitämää Kansakunnan tila -puhetta. Analyysin perusteella narratiivit luokitellaan järjestelmä-, identiteetti- ja politiikkanarratiiveihin. Tulosten mukaan Putin hyödyntää strategisia narratiiveja oikeuttaakseen Venäjän poliittisia toimia, korostaakseen maan suurvalta-asemaa ja legitimoidakseen sen toimia sisä- ja ulkopoliittisesti.

Tulosten perusteella, Venäjän hallinto hyödyntää narratiiveja, jotka korostavat länsimaiden epäluotettavuutta ja vihamielisyyttä, samalla kun Venäjä esitetään moraalisesti oikeamielisenä ja omiin periaatteisiinsa nojaavana toimijana. Länsi esitetään uhkaavana ja aggressiivisena, kun taas Venäjän toimet ovat puolustuksellisia, joilla suojellaan venäläisväestöä niin maan rajojen sisä-, kuin ulkopuolellakin.