Suomalais- ja virolaisvanhempien käsityksiä alle 3-vuotiaan kielenkehityksestä

Abstract

Tämä tutkimus selvittää vertailevasti suomalais- ja virolaisvanhempien käsityksiä alle 3-vuotiaan kielenkehityksestä. Tutkijat ovat olleet viime vuosina huolestuneita lasten kielenosaamisen heikentymisestä. Syyllisiä on etsitty muun muassa älylaitteiden runsaasta käytöstä ja vuorovaikutuksen vähenemisestä. Monissa tutkimuksissa onkin todettu selvä yhteys näiden välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä vanhemmilla on lapsen kielenkehitykseen liittyen ja millaisia huomioita vanhemmat tekevät kielenkehityksestä sekä missä määrin suomalais- ja virolaisvanhempien käsitykset eroavat toisistaan. Yksi tutkimuskysymys liittyi myös siihen, miten vanhemmat kokevat sosiaalisessa mediassa käytyjen keskustelujen vaikuttavan heidän näkemyksiinsä kielenkehityksestä.

Tämä tutkimus edustaa ennen kaikkea kielikäsitystutkimusta, tarkemmin ottaen kansanlingvistiikkaa, jossa kiinnostuksen kohteena on tavallisten kielenkäyttäjien käsitykset kielestä. Kielikäsitystutkimuksen osalta tutkimus nojaa Dennis R. Prestonin kokonaisvaltaiseen kielikäsitysten määritelmään, jonka mukaan kielikäsitykset (engl. language regard) kattavat kielellisiin elementteihin liittyvän huomion (attention), mielteet (perceptions), asenteet (attitudes), uskomukset (beliefs) sekä kielellisen tietoisuuden (awareness). Tutkimusasetelmani kytkeytyy myös lapsenkielen tutkimukseen.

Aineisto kerättiin jakamalla sähköistä kyselylomaketta sellaisissa Facebook-ryhmissä, joiden jäsenet ovat alle 3-vuotiaiden lasten vanhempia. Kyselylomake sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä liittyen vanhempien näkemyksiin oman lapsensa kielenkehityksestä ja keskimääräisestä alle 3-vuotiaan kielenkehityksestä, kielenkehitykseen vaikuttavista tekijöistä sekä vanhempien omaan toimintaan kielenkehityksen tukemiseksi. Kyselyssä kartoitettiin vanhempien käsityksiä ensisanoista ja niiden ilmaantumisajankohdasta, käsityksiä hoivakielestä, käsityksiä esimerkiksi lukemisen, varhaiskasvatukseen osallistumisen ja älylaitteiden vaikutuksesta kielenkehitykseen sekä vanhempien halukkuutta opettaa lapsi itse lukemaan ennen kouluikää. Suomenkieliseen kyselyyn vastasi 193 ja vironkieliseen 70 vanhempaa. Kaikki vastanneet ilmoittivat olevansa äitejä, joista suurimmalla osalla oli 1–2 lasta.

Tutkimus osoittaa, että erot kielenkehitykseen liittyvissä käsityksissä suomalais- ja virolaisvanhempien välillä eivät ole merkittäviä. Vanhempien käsitykset lasten kielenkehityksestä myös noudattavat suurilta osin tutkimustietoa, mutta poikkeuksiakin löytyy: Esimerkiksi lapsen kielenkehitykseen myönteisesti vaikuttava hoivakieli herättää useissa vanhemmissa kielteisiä ajatuksia molemmissa maissa, vaikka myös sen hyötyjä tunnistetaan. Myös lapsen ja vanhemman yhteiseen älylaitteiden käyttöön liittyvät ajatukset ovat pääosin negatiivisia, vaikka tutkimusten mukaan sillä saattaa olla myös myönteisiä vaikutuksia kielenkehitykseen. Kyselyyn vastanneet kuvasivat tekevänsä konkreettisia toimia lapsensa kielen kehittämiseksi, kuten toiminnan sanoittamista, yhteisiä lukuhetkiä ja laulamista. Näistä kielenkehitykseen vaikuttavista tekijöistä vanhemmat ovat tämän tutkimusotoksen perusteella melko tietoisia. On kuitenkin huomioitava, että vastaajajoukko on voinut jossain määrin painottua erityisen kielitietoisiin vanhempiin. Viidesosa kyselyyn vastanneista suomalais- ja virolaisvanhemmista aikoo opettaa lapsensa lukemaan ennen kouluikää.

Vanhemmat kertoivat huomanneensa vääristyneitä käsityksiä kielenkehityksestä joko lähipiirissään tai sosiaalisessa mediassa. Useimmat äidit kertoivat myös itse vertailevansa lapsensa kielenkehitystä muihin usein tai joskus. Tutkimukseen vastanneet vanhemmat kertovat kaipaavansa lisää tietoa normaalista kielenkehityksestä. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisivat olla esimerkiksi terveydenhoitohenkilökunnan käsitysten mittaaminen sekä se, millä tavalla saatu tutkimustieto älylaitteiden käytöstä on yhteydessä vanhempien omaan toimintaan.