Presenteismi etätyötä tekevillä: Sairaana työskentely muuttuvassa työnteon kulttuurissa

Abstract

Työntekijöiden on huomattu jatkavan enenevässä määrin töiden tekemistä myös sairaana. Sairaana työntekoa lisäävät muun muassa työpaikan epävarmuus, taloudelliset paineet, työnteon vaatimukset ja aikapaineet. Sairaana tai vajaakuntoisena työskentelyyn eli presenteismiin onkin viime vuosina kiinnitetty suurempaa huomiota sen aiheuttamien mittavien vaikutusten takia. Presenteismin on todettu vaikuttavan yksilön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen lisäten myöhempiä sairauspoissaoloja sekä pitkäaikaisia terveydellisiä ongelmia. Lisäksi se aiheuttaa taloudellisia kustannuksia niin yhteiskunnalle kuin organisaatioillekin sekä riskejä työyhteisön muille jäsenille ja asiakkaille. Toisaalta presenteismillä voi olla myös positiivisia vaikutuksia, mikäli siihen osataan suhtautua oikein. Presenteismin huomaaminen ja mittaaminen on haasteellista ja työn tekeminen etänä entisestään lisää näitä haasteita. Etätyönteon yleistyttyä presenteismiin tulisi kuitenkin kiinnittää yhä suurempaa huomiota. Vaikka etätyön on huomattu parantavan työn ja perhe-elämän tasapainoa sekä työntekijän suorituskykyä, se voi ohjata epäsäännöllisiin työnteon aikatauluihin, työn liialliseen tehostamiseen ja pidempiin työaikoihin, joilla voi olla negatiivisia terveyshaittoja.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää etätyöntekijöiden presenteismin yleisyyttä sekä etätyöntekijöiden presenteismin taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkielma toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena, joka perustuu aikaisempiin tutkimuksiin. Katsauksen aineistoon valikoitui 12 tutkimusartikkelia tai -raporttia. Tuloksista oli nähtävissä presenteismin olevan yleinen ilmiö etätyöntekijöillä. Etänä töitä tekevät päätyvät useammin tekemään töitä sairaana kuin työpaikalla käyvät. Työnteon helppous kotiolosuhteissa myös sairaana ja työmatkan pois jääminen huomattiin tärkeimpinä presenteismiä lisäävinä tekijöinä.

Vaikka etätyöllä on työn autonomiaa ja työnjoustoja lisäävä vaikutus, joka yleisesti lisää työmotivaatiota, voi vaikutus kääntyä päinvastaiseksi, mikäli haluttuihin työtuloksiin pyritään oman terveyden uhalla. Etätyöntekijät päätyvätkin sairastuttuaan useammin tekemään töitä kuin jäämään sairauslomalle. Mikäli työ on mahdollista mukauttaa oireiden mukaisesti, joustoilla voidaan tukea työntekijän suorituskykyä ja paranemisprosessia. Jatkotutkimuksia tulisikin keskittää etätyöntekijöitä sairaustilanteissa tukeviin toimenpiteisiin.

Tutkielmasta saadun tiedon avulla voidaan etenkin organisaatiotasolla pyrkiä vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi etätyöntekijöiden presenteismiä aiheuttaviin tekijöihin. Presenteismin ja etätyön yhteyden tutkimista tulee tulevaisuudessakin jatkaa, jotta etätyö saadaan hyödyttämään kaikkia osapuolia. Tulosten vertailemisen helpottamiseksi tulisi tutkimuksissa mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon erilaiset kulttuurit, aiemmissa tutkimuksissa käytetyt muistijaksot sekä myös tutkittavien taustatekijät.