Kansainvälisen oikeuden rajamailla : Suomen toiminta kansainvälisen oikeuden näkökulmasta itärajan sulussa

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on Suomen toiminta itärajan sulussa kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Syksyllä 2023 Suomen ja Venäjän väliselle maarajalle alkoi saapua jatkuvasti enemmän turvapaikanhakijoita. Tämän todettiin olevan Venäjän Suomeen kohdistamaa hybridivaikuttamista. Vastatoimena Suomi sulki asteittain ja lopulta täysin Suomen ja Venäjän välisellä itärajalla sijaitsevat maarajanylityspaikat. Itärajan sulkemisen jälkeen rajan ylittäminen tai kansainvälistä suojelua koskevien hakemuksien jättäminen ei ollut enää mahdollista itärajanylityspaikoilla. Tutkielmassa tarkastellaan, onko Suomi rikkonut kansainvälisten sopimuksien muodostamia velvoitteitaan sulkemalla itärajanylityspaikat. Tutkielman keskiössä ovat itärajalle saapuneet kolmannen maan kansalaiset ja heidän oikeutensa. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan muita ryhmiä, joiden oikeuksiin itärajan sulku voi mahdollisesti vaikuttaa. Primääriaineistona tutkielmassa toimivat tilanteessa sovellettavat kansainväliset sopimukset, jotka Suomi on ratifioinut sekä Euroopan unionin perusoikeuskirja. Keskeisimmässä asemassa tutkimuksessa ovat ihmisoikeuksia koskevat sopimukset. Tämän lisäksi hyödynnän valtioneuvoston julkaisemaa muistiota koskien itärajan sulun tapahtumia. Teoreettisena lähestymistapana tutkielmassa toimii kriittinen oikeuspositivismi. Tutkielmassa hyödynnetään kansainvälisten sopimuksien tulkinnassa yleisesti käytettyjä tulkintametodeja. Tutkielmassa on hyödynnetty tekstuaalista, systemaattista sekä tarkoitukseen perustuvaa tulkintatapaa. Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että sulkiessaan itärajanylityspaikat Suomi mahdollistaa tilanteen, jossa se rikkoo kansainvälisten sopimuksien luomia velvoitteitaan. Toisaalta kyseessä on tilanne, jossa erilaiset kansainvälisten sopimuksien luomat velvoitteet ovat osittain ristiriidassa. Näin ollen täysin varma vastaus voidaan saavuttaa vain tutkimalla yksilöiden yksittäisiä tapauksia. Suomi on perustellut toimiaan kansallisen turvallisuuden perusteella ja toisaalta on myös todettu, että Suomeen on mahdollista jättää kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia muilla rajanylityspaikoilla. Kansainvälisissä sopimuksissa on määritelty oikeudet, joita ei voida rikkoa missään olosuhteissa ja oikeudet, joita on mahdollista rikkoa, mikäli olosuhteet ovat erityiset. Näin ollen tiettyjä sopimusten osia voisi olla mahdollista rikkoa tietyissä olosuhteissa. Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden tilanteessa on kuitenkin usein kyse oikeuksista, joita ei kansainvälisten sopimuksien mukaan saada rikkoa missään tilanteessa. Loppujen lopuksi voidaan todeta, että haavoittuvimmassa asemassa tilanteessa ovat hybridivaikuttamisen välineenä käytetyt ihmiset sekä heidän kansainvälisten sopimuksien suojaamat oikeudet.