Oikeusturvavakuutuksesta korvattavat kohtuuIliset ja välttämättömät kulut : Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntö

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee oikeusturvavakuutuksen kohtuullisia ja välttämättömiä oikeudenkäynti- ja asianajokuluja, ja tapauksia, joissa on vakuutetun ja vakuutusyhtiön välillä syntynyt erimielisyys kulujen kohtuullisuudesta. Tutkielma keskittyy tapauksiin, jotka ovat menneet Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan eli FINEn vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa oikeusturvavakuutukseen liittyvien kulujen kohtuullisuusarviointia ja ratkaisukäytäntöä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millaiset oikeusturvavakuutuksen kohtuullisia ja välttämättömiä kuluja koskevat riita-asiat korostuvat tapauksissa, jotka etenevät vakuutuslautakunnan käsiteltäviksi? 2. Millaiseksi vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset ovat vakiintuneet kohtuullisia ja välttämättömiä kuluja koskevissa oikeusturvavakuutukseen riita-asioissa?

Tutkielman ensimmäisessä teorialuvuissa käsitellään oikeusturvavakuutusta, sen käsitettä, tarkoitusta, sisältöä sekä rajoituksia. Teorialuvussa oikeusturvavakuutuksen määrittely on tutkimuksen kannalta keskeinen asia, sillä tehty tutkimus perustuu suurilta osin oikeusturvavakuutuksen ehtojen ja toiminnan ymmärtämiseen. Toisessa teorialuvussa keskitytään vakuutusasioiden muutoksenhakujärjestelmiin Suomessa. Luku esittelee myös vakuutuslautakunnan toimintaa.

Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto koostuu FINEn vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksista. Valitulta viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolta löytyi kahdeksan tutkimusasetelmaan sopivaa ratkaisusuositusta. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisesti dokumenttianalyysiä hyödyntäen. Aineisto luokiteltiin pääluokkiin vakuutetun ja vakuutusyhtiön erilaiseen näkemykseen johtaneen syyn mukaan. Luokittelulla on pyritty löytämään samankaltaisuuksia, joiden pohjalta on mahdollista tehdä johtopäätöksiä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yleisin syy, joka on johtanut erimielisyyteen oikeusturvavakuutuksen kohtuullisista kuluista, on ollut näkemys asiamiehen liiallisesta ajankäytöstä asiaa hoitaessa. Tutkimus myös osoitti, että vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi päätyy tapauksia hyvin erilaisista syistä johtuen, kahdeksaan tapaukseen mahtui neljä erilaista pääsyytä. Näihin sisältyi edellä mainitun asiamiehen liiallisen ajankäytön lisäksi esimerkiksi kohtuuttoman korkeaksi arvioitu asiamiehen laskuttama tuntiveloitus sekä erimielisyys matkustamisesta aiheutuneiden kulujen välttämättömyydestä. Vakuutuslautakunta oli suurimmassa osassa tapauksia alkuperäisen korvauspäätöksen kannalla ja vain kahdessa suositettiin muutosta, ja niissäkin muutos oli verrattain pieni. Vakuutuslautakunnan kaikki päätökset olivat yksimielisiä, mikä osoittaa lautakunnalla olevan selkeät linjat oikeusturvavakuutusasioissa.