Media, nuoret ja poliittisen osallistumisen kasautuminen

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin poliittisen osallistumisen kasautumista suomalaisilla nuorilla. Tarkastelin osallistumisen kasautumista erityisesti median näkökulmasta, sillä medialla on nuorten elämässä suuri merkitys asenteiden, arvojen ja toimintatapojen omaksumisessa. Päätutkimuskysymyksenä tutkin sitä, miten poliittinen osallistuminen kasautuu nuorilla, ja alatutkimuskysymyksissä keskityin median vaikutukseen poliittisen osallistumisen kasautumisessa.

Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä hyödynsin poliittisen sosialisaation teoriaa, jossa tarkastellaan prosessia poliittisten asenteiden, toimintatapojen, arvojen ja motivaation muotoutumisen taustalla. Näihin asenteisiin vaikuttavat esimerkiksi perhe, koulu, ystävät ja media. Käytin tutkimuksessani myös osallistumisen resurssiteoriaa, joka tarkastelee poliittista osallistumista yksilöiden omaavien resurssien, kuten rahan, ajan ja verkostojen näkökulmasta. Osallistumisen resurssiteorian ja sosialisaatioteorian lisäksi hyödynsin aiempaa tutkimuskirjallisuutta poliittisen osallistumisen kumuloitumisesta ja nuorten poliittisesta osallistumisesta.

Tutkimukseni aineistona käytin Finnish Adolescent’s Political Engagement Panel (FAPEP) -aineistoa. Toteutin tutkimuksen analyysin kvantitatiivisin keinoin SPSS-ohjelmaa käyttäen. Käytin kuvailevia keinoja poliittisen osallistumisen kasautumisen tarkastelemiseksi. Tämän jälkeen tutkin median vaikutusta osallistumisen kasautumiseen ristiintaulukoinnin avulla, ja tein tutkimusasetelmastani lineaarisen regressioanalyysin.

Tutkielmani keskeisimmät tulokset osoittavat, että poliittinen osallistuminen on nuorilla hyvin vahvasti kasautunutta. Yli kolmasosa nuorista on analyysini mukaan täysin passiivisia, eivätkä he ole osallistuneet poliittiseen vaikuttamiseen yhdelläkään erittelemälläni osallistumisen keinolla. Laaja määrä eri osallistumiskeinoja kasautuu pienelle vähemmistölle 9-luokkalaisista. Media toimii nuorilla mobilisoivana voimana, informaation lähteenä ja osallistumisen välineenä. Passiiviset nuoret kokevat sekä sosiaalisen, että perinteisen median vaikuttavan heidän näkemyksiinsä politiikasta aktiivisia osallistujia vähemmän, ja sosiaalisen median kuluttaminen vaikuttaa lisäävän osallistumisen kasautumista toisin kuin perinteisen median kuluttaminen. Poliittista osallistumista lisää kumuloivasti vanhempien kanssa aktiivisesti politiikasta ja yhteiskunnallisista aiheista keskusteleminen, tiedon etsiminen yhteiskunnallisista aiheista, sekä resurssinäkökulmasta ehkä hieman yllättävästi perheen heikompi taloudellinen tilanne. Tutkimukseni antaa osviittaa siitä, että poliittinen osallistuminen on kasautunutta myös tulevaisuudessa, sillä nuoruudessa omaksutut käyttäytymismallit ja asenteet säilyvät usein läpi elämän.