Alustataloudessa työskentelevien työtapaturmariski ja sen hallinta

Abstract

Työnteon muotojen moninaistumisen myötä tavallista palkkatyötä tekevät yhä harvemmat. Yksi laajalti maailmanlaajuisesti yleistynyt uusi työnteon muoto on alustatyö, joka perustuu digitaalisessa alustassa, kuten mobiiliapplikaatiossa tapahtuvaan työn kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen keikkaluonteisten suoritteiden muodossa. Alustatyö houkuttelee työntekijöitä muun muassa sen joustavuuden ja matalien pääsyvaatimusten vuoksi. Alustatyötä tekevät sijoittuvat työsuhteisten työntekijöiden ja yrittäjien välimaastoon, sillä heidän työnsä sisältää molempien työmuotojen piirteitä. Esimerkiksi tutkielmassa tarkastelun kohteena olevat alustataloudessa työskentelevät ruokalähetit ja taksinkuljettajat tekevät työtä itsenäisesti, käyttäen omia työvälineitään ja päättäen itse työajoistaan. Silti muun muassa heidän työsuoritustensa saanti ja työn hinnoittelu ovat riippuvaisia alustayrityksen hallinnoimasta digitaalisesta alustasta, jonka kautta algoritmien avulla myös johdetaan työntekijöitä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoisuutta toistaiseksi Suomessa vähän tutkittuun, kasvavaan työmuotoon liittyvistä haasteita koskien työtapaturmariskiä ja sen hallintaa. Tavoitteena on saada käsitys työtapaturmariskiin korostuneesti vaikuttavista tekijöistä ja siitä, millä tavalla työtapaturmariskin hallinta eroaa palkansaajien riskienhallinnasta. Tutkielman taustateoriana toimii työtapaturmariski ja sen hallinta laajempana kokonaisuutena erityisesti palkansaajien näkökulmasta. Tulkintateoriassa syvennytään alustatyöhön liittyviin erityispiirteisiin, kuten alustatyöntekijöiden hämärtyneeseen työoikeudelliseen asemaan, alustatyöntekijöihin kohdistuvaan algoritmijohtamiseen sekä terveyspsykologisen JD-R-mallin perusteella kansainvälisiä tutkimusartikkeleja hyödyntämällä tunnistettuihin alustatyön vaatimuksiin ja puutteellisiin resursseihin.

Tutkielman empiirinen toteutus tapahtui mixed methods -tutkimusotteella tutkimuksessa rajatuille alustatyöntekijöille kohdistetun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake sisälsi niin suljettuja kuin avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeeseen haettiin vastaukset erinäisistä tutkimuksen kohderyhmän alustatyöntekijöille kohdistetuista Facebook-ryhmistä. Kyselyyn vastanneista suurin osa teki alustatyötä päätyönä, ja enemmistö oli ollut alalla alle vuoden. Reilusti yli puolet vastaajista olivat kokeneet läheltä piti -tilanteita työssään, ja jopa yli kolmasosa tapaturman tai tapaturmia.

Kyselyn analyysin perusteella merkittävästi työtapaturmariskiin vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin ympäristöja sääolosuhteet, työn luonteesta johtuva kiire, pyrkimys tehdä mahdollisimman monta kuljetusta työvuoron aikana, koska palkka on sidoksissa muun muassa kuljetusten määrään sekä pitkien työpäivien aiheuttama väsymys. Vastausten perusteella voidaan todeta, että kaikki teoriassa tunnistetut työn vaatimukset vaikuttavat korostetusti alustatyöntekijöiden työtapaturmariskiin. Puutteelliset resurssit taas eivät korostuneet työtapaturmariskiin vaikuttavissa tekijöissä. Kuitenkin puutteellinen työturvallisuustietämys nähtiin enemmän kuin kohtalaisesti työtapaturmariskiin vaikuttavana tekijänä.

Tutkimuksen perusteella havaittiin alustatyöntekijöiden työtapaturmariskin hallinnassa lukuisia puutteita palkansaajiin nähden niin työturvallisuuden kuin vakuuttamisen saralla. Alustayrityksen rooli työturvallisuuden osalta osoittautui heikoksi, rajoittuen sen läsnä ollessa pitkälti työturvallisuustiedottamiseen. Työntekijät taas pyrkivät muun muassa turvallisen ajokäyttäytymisen sekä työvälineistä ja -varusteista huolehtimisen avulla vaikuttamaan työturvallisuuteensa. Huomattava osa työntekijöistäkään ei kuitenkaan huolehdi työturvallisuudestaan. Noin puolilla vastaajista ei joko ole työtapaturmien varalle vakuutusta tai tietämystä asiasta. Osalle vakuutetuista vakuutuksen tarjoaa alustayritys. Tämä on kuitenkin varsin suppea ja korvauslogiikaltaan erilainen vakuutus palkansaajien lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen verrattuna.