Common Liver-affecting Disorders in Children : Metabolic Dysfunction-Associated Steatotic Liver Disease and Celiac Disease
Aitokari, Linnea (2024)
Aitokari, Linnea
Tampere University
2024
Lääketieteen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-10-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3560-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3560-1
Tiivistelmä
Maksaentsyymi alaniiniaminotransferaasia (ALAT) käytetään maksaan vaikuttavien sairauksien seulontaan ja seurantaan. Suosituksia ALAT-mittaukseen lapsilta on kuitenkin vähän, ja tieto mittauskäytännöistä ja yleisimmistä syistä kohonneen ALAT-arvon taustalla on puutteellista. Suomessa käytetty normaalin yläraja ALAT <40 U/l saattaa myös olla liian korkea, ja hiljattain uusia viiterajoja, 22 U/l tytöille ja 26 U/l pojille, suositeltiin yhdysvaltalaiseen tutkimukseen perustuen. Näiden viiterajojen yleistettävyyttä ja kliinistä merkitystä ei ole kuitenkaan tutkittu. Optimaalisen normaalin ylärajan tärkeyttä korostaa osaltaan uusi ei-kajoava määritelmä rasvamaksataudille, jossa diagnoosiin riittää poikkeava ALAT lapsilla, joilla on ylipainoa tai metabolisia poikkeavuuksia. Lihavuuden lisääntyminen on luultavasti tehnyt rasvamaksataudista yleisimmän kroonisen maksasairauden, mutta kajoavan diagnostiikan vuoksi sen esiintyvyys ja riskitekijät ovat huonosti tunnettuja. Toisaalta myös autoimmuunisairauksien yleistyminen voisi näkyä lapsilla maksasairauksien lisääntymisenä. Erityisesti hoitamattomaan keliakiaan voi liittyä ALAT-arvon kohoaminen, mutta tämän yleisyys, riskitekijät ja gluteenittoman ruokavalion vaikutus ovat huonosti tunnettuja.
Väitöskirjan tavoitteena oli I) tutkia ajallisia muutoksia ALATmittauskäytännöissä ja poikkeavien arvojen yleisyydessä, sekä yleisiä diagnooseja kohonneiden arvojen taustalla, II) laskea uudet ALAT-viiterajat lapsille ja testata eri viiterajojen merkitystä rasvamaksataudin seulonnassa, III) selvittää rasvamaksataudin yleisyyttä ja riskitekijöitä ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla sekä IV) tutkia kohonneen ALAT-arvon yleisyyttä, riskitekijöitä ja muutoksia gluteenittoman ruokavalion aikana keliakiaa sairastavilla lapsilla.
Osatyössä I kerättiin 145 092 ALAT-mittausta 28 118 1–16-vuotiaalta lapselta Tampereen yliopistollisesta sairaalasta vuosilta 1992–2018. Tutkimusaikana mittaukset kasvoivat nelinkertaisesti ja poikkeavien arvojen (≥40 U/l) osuus vaihteli 18–26 % välillä. Yleisin kohonneeseen arvoon liittyvä diagnoosi päivystyksessä vuosina 2008–2018 oli infektio (45 %), kun taas poliklinikoilla autoimmuunisairaudet (28 %), psykiatriset sairaudet (14 %) sekä rasvamaksatauti (10 %) olivat yleisimpiä diagnooseja.
Osatyössä II prospektiiviseen Physical Activity and Nutrition in Children´(PANIC) -tutkimukseen osallistuneiden 6–17-vuotiaiden lasten, ALAT-mittauksia (n=1167) käytettiin 95 persentiiliin pohjautuvien normaalin ylärajojen määrittämiseen. Normaalin ylärajat eri-ikäisille tytöille olivat 24–29 U/l ja pojille 29–32 U/l. Ylipainon vuoksi terveydenhuollossa tutkituilla 6–16-vuotiailla lapsilla (n=1044) kohonneen ALAT-arvon esiintyvyys oli 38 % vs. 56 % ja rasvamaksataudin 10 % vs. 17 % PANIC viiterajoilla verrattuna hiljattain suositeltuihin viiterajoihin.
Osatyön III aineisto koostui retrospektiivisesti kerätyistä ylipainon vuoksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tai perusterveydenhuollossa vuosina 2002– 2020 tutkituista 2–16-vuotiaista lapsista (n=1000). Tutkimusaikana rasvamaksataudin esiintyvyys vaihteli 14–20 prosentin välillä, ollen yleisempi pojilla ja niillä, joilla oli sokeri- tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Lisäksi poikien alaryhmässä ikä, BMI ja puberteetin eteneminen olivat yhteydessä rasvamaksatautiin. Tytöillä esiintyvyys oli korkein puberteetin alussa.
Osatyössä IV verrattiin retrospektiivisesti keliakiaa sairastavien <17-vuotiaiden lasten diagnoosihetken ALAT-arvoja (n=150) lapsiin, joilla oli tulehduksellinen suolisairaus (n=79), refluksitauti (n=37), toiminnallisia vatsavaivoja (n=45) sekä terveisiin lapsiin PANIC-aineistosta (n=500). Kohonneiden (>30 U/l) arvojen esiintyvyys keliaakikoilla oli 15 %, ollen matalampi kuin muissa suolistosairauksissa, mutta korkeampi kuin terveillä lapsilla. Keliakiapotilailla kohonnut ALAT-arvo oli yhteydessä vajaaravitsemukseen, vaikeaan suolinukkavaurioon sekä korkeisiin keliakian vasta-ainetasoihin. Gluteeniton ruokavalio korjasi ALAT-arvot 81 %:lla.
Väitöskirja osoitti, että ALAT-mittausmäärät lapsilla ovat kasvaneet poikkeavien arvojen osuuden pysyessä tasaisena ja korkeana. Muutoksen taustalla saattaa olla maksaan vaikuttavien sairauksien yleistyminen tai parempi tunnistaminen. Infektioiden lisäksi yleisiä syitä kohonneelle ALAT-arvolle olivat autoimmuunitaudit ja rasvamaksa. Toisaalta keliakiaan liittyvä ALAT-arvon kohoaminen oli harvinaisempaa kuin aiemmin ajateltiin. Uusi suomalainen ALAT normaalin yläraja oli korkeampi kuin hiljattain suositeltu, mutta matalampi kuin nykyisin käytetty viiteraja. Epäsopiva viiteraja voi vaikuttaa huomattavasti kohonneen ALAT-arvon yleisyyteen ja lisätä tarpeettomia jatkotutkimuksia, joten tarvitaan lisää pitkittäistutkimuksia optimaalisen viiterajan määrittämiseksi. Rasvamaksataudin uuden määritelmän käyttöä kliinisessä työssä täytyy vielä tutkia, ja ei-kajoavalle merkkiaineelle on edelleen tarvetta. Väitöskirjan löydösten pohjalta rasvamaksataudin seulonta olisi suositeltavaa erityisesti niiltä, joilla on metabolisia riskitekijöitä, kun taas keliaakikoilta systemaattiset ALAT-mittaukset ovat luultavasti tarpeettomia. Tutkimusnäyttöön pohjautuville mittaussuosituksille on tarvetta.
Väitöskirjan tavoitteena oli I) tutkia ajallisia muutoksia ALATmittauskäytännöissä ja poikkeavien arvojen yleisyydessä, sekä yleisiä diagnooseja kohonneiden arvojen taustalla, II) laskea uudet ALAT-viiterajat lapsille ja testata eri viiterajojen merkitystä rasvamaksataudin seulonnassa, III) selvittää rasvamaksataudin yleisyyttä ja riskitekijöitä ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla sekä IV) tutkia kohonneen ALAT-arvon yleisyyttä, riskitekijöitä ja muutoksia gluteenittoman ruokavalion aikana keliakiaa sairastavilla lapsilla.
Osatyössä I kerättiin 145 092 ALAT-mittausta 28 118 1–16-vuotiaalta lapselta Tampereen yliopistollisesta sairaalasta vuosilta 1992–2018. Tutkimusaikana mittaukset kasvoivat nelinkertaisesti ja poikkeavien arvojen (≥40 U/l) osuus vaihteli 18–26 % välillä. Yleisin kohonneeseen arvoon liittyvä diagnoosi päivystyksessä vuosina 2008–2018 oli infektio (45 %), kun taas poliklinikoilla autoimmuunisairaudet (28 %), psykiatriset sairaudet (14 %) sekä rasvamaksatauti (10 %) olivat yleisimpiä diagnooseja.
Osatyössä II prospektiiviseen Physical Activity and Nutrition in Children´(PANIC) -tutkimukseen osallistuneiden 6–17-vuotiaiden lasten, ALAT-mittauksia (n=1167) käytettiin 95 persentiiliin pohjautuvien normaalin ylärajojen määrittämiseen. Normaalin ylärajat eri-ikäisille tytöille olivat 24–29 U/l ja pojille 29–32 U/l. Ylipainon vuoksi terveydenhuollossa tutkituilla 6–16-vuotiailla lapsilla (n=1044) kohonneen ALAT-arvon esiintyvyys oli 38 % vs. 56 % ja rasvamaksataudin 10 % vs. 17 % PANIC viiterajoilla verrattuna hiljattain suositeltuihin viiterajoihin.
Osatyön III aineisto koostui retrospektiivisesti kerätyistä ylipainon vuoksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tai perusterveydenhuollossa vuosina 2002– 2020 tutkituista 2–16-vuotiaista lapsista (n=1000). Tutkimusaikana rasvamaksataudin esiintyvyys vaihteli 14–20 prosentin välillä, ollen yleisempi pojilla ja niillä, joilla oli sokeri- tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Lisäksi poikien alaryhmässä ikä, BMI ja puberteetin eteneminen olivat yhteydessä rasvamaksatautiin. Tytöillä esiintyvyys oli korkein puberteetin alussa.
Osatyössä IV verrattiin retrospektiivisesti keliakiaa sairastavien <17-vuotiaiden lasten diagnoosihetken ALAT-arvoja (n=150) lapsiin, joilla oli tulehduksellinen suolisairaus (n=79), refluksitauti (n=37), toiminnallisia vatsavaivoja (n=45) sekä terveisiin lapsiin PANIC-aineistosta (n=500). Kohonneiden (>30 U/l) arvojen esiintyvyys keliaakikoilla oli 15 %, ollen matalampi kuin muissa suolistosairauksissa, mutta korkeampi kuin terveillä lapsilla. Keliakiapotilailla kohonnut ALAT-arvo oli yhteydessä vajaaravitsemukseen, vaikeaan suolinukkavaurioon sekä korkeisiin keliakian vasta-ainetasoihin. Gluteeniton ruokavalio korjasi ALAT-arvot 81 %:lla.
Väitöskirja osoitti, että ALAT-mittausmäärät lapsilla ovat kasvaneet poikkeavien arvojen osuuden pysyessä tasaisena ja korkeana. Muutoksen taustalla saattaa olla maksaan vaikuttavien sairauksien yleistyminen tai parempi tunnistaminen. Infektioiden lisäksi yleisiä syitä kohonneelle ALAT-arvolle olivat autoimmuunitaudit ja rasvamaksa. Toisaalta keliakiaan liittyvä ALAT-arvon kohoaminen oli harvinaisempaa kuin aiemmin ajateltiin. Uusi suomalainen ALAT normaalin yläraja oli korkeampi kuin hiljattain suositeltu, mutta matalampi kuin nykyisin käytetty viiteraja. Epäsopiva viiteraja voi vaikuttaa huomattavasti kohonneen ALAT-arvon yleisyyteen ja lisätä tarpeettomia jatkotutkimuksia, joten tarvitaan lisää pitkittäistutkimuksia optimaalisen viiterajan määrittämiseksi. Rasvamaksataudin uuden määritelmän käyttöä kliinisessä työssä täytyy vielä tutkia, ja ei-kajoavalle merkkiaineelle on edelleen tarvetta. Väitöskirjan löydösten pohjalta rasvamaksataudin seulonta olisi suositeltavaa erityisesti niiltä, joilla on metabolisia riskitekijöitä, kun taas keliaakikoilta systemaattiset ALAT-mittaukset ovat luultavasti tarpeettomia. Tutkimusnäyttöön pohjautuville mittaussuosituksille on tarvetta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]