Musiikin ja lyriikan kaarisillat: Rytmin ja intonaation esiintyminen runo- ja laulutaiteessa

Abstract

Lyriikka ja musiikki pohjautuvat alun perin monitaiteeseen, joka toimii sulatusuunina erilaisille taiteenaloille. Myöhemmin monitaiteesta on eriytynyt kirjava joukko monenlaisia taidemuotoja. Antiikin Kreikan aikaan näytelmät ja runot esitettiin laulaen. Tuohon aikaan raskaaseen työhön saatiin kepeyttä ja rytmiä tanssin ja musiikin keinoin. Musiikilla ja lyriikalla on tämän seurauksena runsaasti yhteistä historiallista perinnettä. Tutkielmani tavoitteena on hahmottaa lyriikan ja musiikin välistä rytmillistä variaatiota ja painotuksessa ilmeneviä eroja. Eroavaisuudet ovat olettamusteni mukaan syntyneet lajien eriytymisen seurauksena. Rytmiä katsotaan tutkimuksessani painollisuuden, intonaation ja vokaalien keston näkökulmista. Painollisuus on tutkielmassa rajattu pää- ja sivupainoon sekä painottomuuteen. Runon painotusmerkkien + ja o avulla olen muodostanut lauletusta ja lausutusta runosta runomitat. Tutkimuksessani analysoidaan Eino Leinon Rauhattoman rukous -runon laulettua- ja lausuttua versiota. Versioiden vertaileminen keskenään mahdollistaa rytmissä tapahtuneiden muutosten havainnoimisen ja tarkemman jäsentelyn. Tutkimus avaa lisäksi suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen avulla runonlausunnassa esiintyvää melodista intonaation kulkua. Intonaatiomerkkeinä toimivat musiikin kanssa yhtenevät ylennys-, alennus- ja palautusmerkit.

Runon lausuminen sisältää laulamisen tavoin äänialan korkeuden vaihteluita. Resitatiivi on läheisimpiä esimerkkejä puheen, tekstin ja laulun syvästä yhteydestä. Tutkielmani lähestyy esitettyä runoa kahdesta teoreettisesta viitekehyksestä pyrkimyksenään tarjota kattava kokonaiskuva aiheesta. Teoriapohja rakentuu metriikan ja prosodian ympärille. Aiempaa tutkimustietoa olen löytänyt musiikin ja kirjallisuuden leikkauspinnoista yleisellä tasolla. Konkreettisesti laulua ja runoa vertaavaa tutkimusta ei ole kuitenkaan ollut saatavilla. Edeltävää tutkimusta, joka yhdistelisi painotuksia, metrumeita sekä intonaatiota musiikin ja kirjallisuuden välillä ei ole luultavimmin tehty. Aihe sisältää tutkimusaukon, johon on mielekästä perehtyä. Rytmillisistä eroavaisuuksista on tärkeää tehdä tutkimusta etenkin kirjallisuuden ja musiikin yhteisen kentän ja historian vuoksi. Runon lausuminen ja laulaminen ovat lisäksi ilmiöinä lähellä toisiaan. Niiden tulkitsemisessa hyödynnetään hyvin erilaisia keinoja, jolloin sana-aines ja lausumisen tavat muuttuvat huomattavasti. Tutkimus tuo uuden näkökulman taiteen analysoimiseen ja eri taiteiden yhdistelemiseen sekä uuden yhteyden löytämiseen taiteenalojen välillä. On tärkeää huomioida taiteen yhteinen pohja, sekä lähestyä aihetta useammasta näkökulmasta monipuolisen katsantokannan saavuttamiseksi.