”Mä kuormituin siellä ihan hirveästi” : Erityisherkkien aikuisten kokemuksia omasta varhaiskasvatusajastaan

Abstract

Varhaiskasvatuksen voidaan ajatella merkitsevän kasvu- ja oppimisympäristönä keskimääräistä enemmän erityisherkälle lapselle, joka reagoi muita voimakkaammin ympäristön vaikutteisiin. Tässä tutkielmassa tutkittiin erityisherkkien aikuisten kokemuksia heidän varhaiskasvatusajastaan, jotta saataisiin konkreettista lisätietoa siitä, millaisena erityisherkät varhaiskasvatuksen kokevat. Tutkimuskysymysten ohjaamana selvitettiin, miten erityisherkkyys näkyy tutkielmaan osallistuneiden varhaiskasvatuskokemuksissa ja millaisia jännitteitä erityisherkkyyden ja varhaiskasvatuksen arjen tilanteiden välillä ilmenee. Jännitteiden tarkastelemisen kautta voitiin pohtia laajemmin, millaisia ideaalilapseen liittyviä oletuksia varhaiskasvatuksen arki tuottaa.

Tutkittavan ilmiön lähestyminen erityisherkkien aikuisten lapsuudenkokemusten kautta nojaa fenomenologiseen tutkimusperinteeseen, jonka vaikutteet johtivat tutkielmassa laadulliseen muistitietotutkimukseen. Tutkielmaan osallistui kymmenen henkilöä, jotka identifioivat itsensä erityisherkiksi ja olivat lapsena osallistuneet kodin ulkopuoliseen varhaiskasvatukseen. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla, joissa käytettiin ennakkoon laadittua haastattelurunkoa. Aineiston analyysimenetelmäksi valittiin laadullinen sisällönanalyysi, jota ohjasi Aronin ja Aronin teoria aistitiedon käsittelyn herkkyydestä. Analyysissa hyödynnettiin lisäksi aikaisempaa tutkimusta varhaiskasvatuksen lapsikäsityksistä ja ”tavallisesta” lapsesta.

Aistitiedon käsittelyn herkkyydessä erityisherkkyyteen liitetään neljä piirrettä, jotka ovat syvällinen tiedon prosessointi, kuormittumisalttius, vahva eläytymiskyky ja tarkka havainnointikyky. Haastateltavat kuvasivat kokemuksissaan kaikkia näitä piirteitä, joista eniten korostuivat kuormittumisalttius ja vahva eläytymiskyky. Tulokset osoittivat, että lapsen piirteiden ja useiden arjen tilanteiden välille muodostui jännitteitä, mikäli piirteitä ei tunnistettu tai ymmärretty. Jännitteitä havaittiin haastateltavien ja kasvatus- ja opetushenkilöstön välisessä kanssakäymisessä, vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa sekä toimintaympäristöön liittyen. Jännitteiden tarkastelemisen kautta voidaan todeta, että lapseen liitetään varhaiskasvatuksessa oletuksia, joita esimerkiksi erityisherkkä lapsi ei kaikilta osin täytä. Sen lisäksi, että kasvatus- ja opetushenkilöstön tulisi olla tietoisia lapsen tarpeista ja kyetä mukauttamaan arjen toimintaa jokaisen lapsen yksilöllistä hyvinvointia tukevaksi, heidän tulisi tunnistaa institutionaalisesti rakentuneita odotuksia, jotka rajoittavat lapsen mahdollisuuksia tulla aidosti kohdatuksi ja hyväksytyksi varhaiskasvatuksen arjessa.

In this master's thesis, the aim was to explore the experiences of highly sensitive adults during their time in early childhood education and care (ECEC). Guided by the research questions, it was investigated how high sensitivity is manifested in the experiences of the participants and what kind of tensions can be observed between the traits of high sensitivity and everyday situations in ECEC. By analyzing the tensions, it was possible to reflect more broadly on what kind of assumptions about the ideal child are produced in the everyday life of early childhood education and care.

The data for the thesis was collected through qualitative oral history interviews using a pre-prepared interview framework. The interviews were arranged individually for each of the ten participants, all of whom identified themselves as highly sensitive and had attended ECEC outside the home as children. The data was analyzed using qualitative content analysis, guided by Aron and Aron's theory of sensory processing sensitivity. The analysis also drew on previous research on child perceptions and the ordinary child in early childhood education and care.

In sensory processing sensitivity, high sensitivity is associated with four characteristics, which are depth of processing, overstimulation, emotional reactivity and empathy, and sensing the subtle. The interviewees described all these traits in their experiences, with the most prominent being overstimulation and emotional reactivity and empathy. Tensions were observed between interviewees and educational staff, interactions with other children, and in relation to the learning environment. By examining the tensions, it is evident that children in ECEC are associated with assumptions that, for example, highly sensitive children are not able to fulfil. It is important for early childhood educators to be aware of children's needs and be able to adapt daily activities to support each child's individual well-being. They should also identify institutional expectations that may limit children's opportunities to be genuinely accepted in early childhood education and care.