Onkalon turvallisuus : ydinjätteen hallittavuuden rakentaminen Onkalon turvallisuusperustelussa

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Onkalon turvallisuuden ja ydinjätteen hallittavuuden rakentumista Onkalon turvallisuusperustelussa. Onkalo on Eurajoen Olkiluotoon rakennettava ydinjätteen geologiseen loppusijoitukseen tähtäävä laitos, jonka on määrä aloittaa toimintansa vuonna 2025. Onkalo on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Siitä huolimatta, että ydinjätettä tuotetaan maailmassa vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja, ei yhdelläkään ydinvoimaa käyttävällä valtiolla ole toistaiseksi pysyviä ratkaisuja jätteen loppusijoittamiseen. Onkalon rakennuttajayhtiö Posiva on Onkalo-hankkeineen tämän suhteen edelläkävijä. Verkkosivuillaan yhtiö lupaa ratkaisseensa ydinjätteen loppusijoittamisen ja kertoo ainoastaan turvallisen loppusijoittamisen olevan mahdollista. Kysyn tässä tutkielmassa, miten Onkalon turvallisuutta ja ydinjätteen hallittavuutta rakennetaan loppusijoitusratkaisun turvallisuusperustelun synteesissä.

Tutkielman aineistona on Onkalon turvallisuusperustelun synteesi, joka on yhteenveto turvallisuusperustelun pääkohdista ja tuloksista. Tarkastelen aineistoa tieteen ja teknologian tutkimuksen teorioiden valossa. Teoreettisen viitekehykseni kulmakiviä ovat riskin ja epävarmuuden hallinnan teoriat sekä säilömisen-vuotamisen teoriat. Keskustelukumppaneinani toimivat muun muassa Niklas Luhmann, Bruno Latour ja Gilles Deleuze. Kysyn, miten eri aineellisuudet ja objektit osallistuvat Onkalon turvallisuuden ja ydinjätteen hallittavuuden rakentamiseen, millaisilla metodeilla ja teknologioilla Onkaloon kytkeytyvät riskit, epävarmuudet ja ajallisuudet muotoillaan hallittavaksi kokonaisuudeksi sekä miten radionuklidien säilöminen ja säilömisen sisäsyntyinen vuotavuus on järjestetty Onkalossa niin, että voidaan puhua turvallisesta loppusijoittamisesta.

Tarkasteluni osoittavat, että Onkalon turvallisuuden ja ydinjätteen hallittavuuden rakentaminen tapahtuu Onkalossa keskeisesti aineellisuuksien kautta ja vuoropuhelussa virtuaalisen ja aktuaalisen välillä. Onkalossa miljoonan vuoden arviointiajanjakson mukanaan tuomat epävarmuudet pyritään sitomaan hallittavaksi kokonaisuudeksi tuottamalla virtuaalisuuksia Onkaloon kytkeytyvistä aineellisuuksista. Onnettomuus säilötään Onkaloon sisällyttämällä epävarmuudet ja riskit osaksi suunnitteluperustaa. Säilöminen on keskeisin Onkalon turvallisuuden tuottamisen teknologia. Samalla sen voidaan sanoa olevan koko turvallisuusperustelun läpileikkaava kehys. Säilöminen on sekä ensisijainen tavoite että keino: skenaarioiden määrittelyssä ollaan kiinnostuneita säilömisfunktion vaarantavista tekijöistä ja epävarmuuksiin pyritään vastaamaan vahvistamalla säilömisfunktiota. Säilöminen tehdään Onkalossa eristäen, rajaten, hidastaen ja vakauttaen.

Onkalo on sekä lopputulos että ongelma. Se on keskeisin loppusijoituksen tutkimuslaboratorio, kun se samalla toimii todistuksena tutkimuksensa paikkansapitävyydestä. Onkalon hallinnan mittakaava on sekä ajallisesti että tilallisesti massiivinen. Vesi kytkee Onkalon osaksi planetaarista skaalaa. Onkalo vuotaa tilallisesti ja ajallisesti. Vuoto on osa Onkalon teknologiaa: se otetaan annettuna ja se pyritään tuottamaan kontrolloidusti. Onkalo säilöö sekä jätteen että ihmiset. Onkalon kahdensuuntainen säilöminen tekee näkyväksi sisäpuolen ja ulkopuolen määrittymisen suhteellisuuden ja vuotavuuden. Onkalon turvallisuus rakentuu keskeisesti ihmisen poissaolon ja erillisten olemisen sfäärien tuottamisen varaan. Syvälle kallioperään haudattu jäte on sekä poissa että läsnä, sillä sen sulkeminen leposijalleen myös sulkee sen osaksi aineellista yhteisöämme.