A TALE OF TWO MAPS AND TWO TRUTHS : Explaining the intractability and transformation of the Nkonya-Alavanyo conflict in Ghana

Abstract

Tämä tutkimus analysoi konfliktin osapuolten näkökulmasta, miksi Nkonya-Alavanyo-konfliktia on vaikea ratkaista. Huolimatta konfliktin monista ratkaisuyrityksistä kiistat ovat jatkuneet yli sadan vuoden ajan. Konfliktissa on kyse maasta, sen omistusoikeudesta ja käytöstä. Sitä luonnehtii ajoittainen väkivalta. Tutkimus tarkastelee Nkonya-Alavanyo-konfliktin ratkaisuyrityksiä ja epäonnistumisen syitä. Se ehdottaa myös vaihtoehtoisia tapoja ratkaista konflikti. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan ensin niin sanottua rauhanrakentamisen <i>paikallista käännettä</i>, jossa kansainväliset toimijat pyrkivät yhteistyöhön paikallisten toimijoiden kanssa rauhanrakentamiseksi. Tämän jälkeen tutkimus sijoitetaan <i>laadullisen ja etnografisen</i> rauhantutkimuksen kenttään. Tutkimuksessa käytetään fenomenologista tutkimusotetta, joka ottaa huomioon paikallisen kontekstin ja painottaa yksilöiden ja ryhmien kokemuksia. Menetelmällisen otteen avulla on tarkoitus tuottaa yksityiskohtaista tietoa tämänkaltaisista konflikteista.

Tutkimuksen aineisto on kerätty kahden Nkonyaan ja Alavanyoon suuntautuneiden kenttämatkojen aikana vuosina 2014 ja 2016. Aineisto muodostuu kahdestakymmenestäneljästä Nkonya- että Alavanyo-yhteisöissä kerätyistä fenomenologisista haastatteluista. Aineiston keräämisessä ja säilyttämisessä on noudatettu vakiintuneita tutkimuseettisiä ohjeita. Haastattelujen lisäksi tutkimuksessa on käytetty arkistomateriaalia.

Tutkimustulokset on esitetty neljässä vertaisarvioidussa artikkelissa. Ensimmäiset kaksi artikkelia osoittavat, että konflikti pysyy ratkaisemattomana, koska kummallakin osapuolella on omat totuutensa sen syistä ja ratkaisun mahdollisuuksista. Artikkelit tarkastelevat toisistaan poikkeavia totuuksia, jotka nojaavat kahteen erilaiseen karttaan ja kertomukseen. Kolmas artikkeli puolestaan osoittaa, että yritykset konfliktin ratkaisemiseksi oikeudenkäyntien avulla ovat olleet tehottomia, koska tuomiot ovat olleet liian monitulkintaisia. Yhdessä nämä kolme artikkelia näyttävät, että konfliktin ratkaisuyritykset - perinteisistä menetelmistä aina vaihtoehtoisiin mekanismeihin asti - ovat itse asiassa syventäneet konfliktia ja vaikeuttaneet rauhan löytämistä. Väitöskirjan neljäs artikkeli nojaa Lewis Coserin teoretisointiin konfliktien funktionaalisuudesta ja John Paul Lederachin konfliktin muuntamisen teoriaan. Siinä ehdotetaan konfliktin ratkaisustrategioiden uudelleenarviointia ja siirtymistä rakentavaan konfliktin muuntamiseen. Artikkeli väittää, että näin voitaisiin edistää molempien osapuolten oikeudenmukaisuuden tunnetta ja vähentää ryhmien välistä väkivaltaa. Artikkelissa tunnistetaan myös rauhanrakentamisen paikallisen käänteen rajoittuneisuus konfliktin osapuolten todellisten tarpeiden huomioimisessa. Artikkelissa ehdotetaan <i>kontekstisidonnaista paikallista käännettä</i>, jolla voidaan pyrkiä varmistamaan konfliktinratkaisuprosessin paikallinen omistajuus, prosessin legitimiteetti ja laaja-alainen hyväksyntä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että väitöskirja tarjoaa uuden teoreettis-metodologisen ymmärryksen Nkonya-Alavanyo -konfliktista ja ehdottaa lähestymistapaa sen ratkaisemiseksi. Tutkimus avaa myös yleisemmin uuden näkökulman pitkäkestoisten ja vaikeasti ratkaistavien konfliktien ratkaisuun ja tutkimukseen.

This study analyses the intractability and potential transformation of the Nkonya-Alavanyo conflict in Ghana from the perspective of the disputants. Despite many attempts at its resolution, the conflict, which is about land, its ownership and usage, and characterised by sporadic violence, has remained intractable for more than a century. By intractability, the reference in this dissertation is to the situation in which violent conflicts—either active or inactive—defy existing conflict management techniques and endure for a long period. This study, therefore, examines the reasons for the intractability of the Nkonya-Alavanyo conflict despite the many attempts at resolving it. Furthermore, the thesis suggests alternative ways of reconceptualizing this conflict.

The dissertation first reflects on the <i>local turn</i> in peacebuilding, which represents a critical move away from the international arena to local agencies and people as critical agents. Second, it builds on and contributes to the resultant shift towards <i>qualitative and ethnographic turns</i> in peace research. Therefore, founding on the existing critique, which claims that the local turn is not able to connect with the actual parties in the conflict, the study uses phenomenology as its method. The choice of phenomenology is well suited for the study not only because it acknowledges the <i>local-local</i> context and its emphasis on the individual’s lived experiences, but also because of its ability to help in the generation of nuanced information on latent conflicts as compared to many other qualitative approaches.

The data for the dissertation were generated during two main field visits to Nkonya and Alavanyo in 2014 and 2016, when phenomenological interviews were conducted among 24 participants representing both the Nkonya and Alavanyo communities. The data were generated in strict adherence to established academic ethical guidelines. Additionally, relevant archival materials, primarily legal and secondary sources, were also consulted.

The results of the research can be found in four articles. The first two articles demonstrate that from the perspective of the Nkonyas and Alavanyos, the conflict remains intractable due to mutually conditioned accusations from both parties, inspired by their own versions of truth based on two maps and two tales. Further reflecting on the litigation journey of the disputing parties, the third article argues that judicial attempts at resolving the conflict have been ineffective because the resultant judgments have been subject to multiple interpretations, which in turn produce divergent viewpoints. Together, these three articles show that the failure of earlier attempts at resolving the conflict—from the use of maps, traditional approaches and litigation to alternative dispute resolution (ADR)—has become a part of the problem rather than the solution, contributing to the conflict instead of transforming it.

Consequently, thinking with Lewis Coser on the functions of social conflict and engaging with John Paul Lederach’s theorisation of conflict transformation, the final article proposes, first, a rethinking of conflict resolution strategies by moving towards a constructive transformation of the conflict in ways that both privilege feelings of justice and reduce violence. Second, given the inability of the local turn in peacebuilding to connect locally to the needs of the very parties to conflicts, the study further suggests an emancipation from the local turn to the local-local turn, which can ensure a sense of local ownership, provide some legitimacy to the process, and increase the chances of the acceptability and durability of the results.

Ultimately, by providing a new theoretical and methodological understanding of the Nkonya-Alavanyo conflict and practical approaches for its transformation, this study provides a novel reference point for future peace and conflict studies dealing with intractable communal conflicts.