Mikro-oppimisen mahdollisuudet kemian opintojaksoilla : Kehittämistutkimus

Abstract

Nyky-yhteiskunnassa tiedon nopea saatavuus ja kuluttaminen ovat muuttaneet oppimisen ja koulutuksen kenttää merkittävästi. Perinteisten opetusmenetelmien rinnalle tarvitaan uusia lähestymistapoja, joista yksi on mikro-oppiminen. Tässä kandidaatintyössä tutkittiin mikro-oppimisen mahdollisuuksia erityisesti kemian opintojaksoilla yliopistotasolla sekä vertailtiin sen eroja ja hyötyjä perinteisiin opetusmenetelmiin nähden. Lisäksi selvitettiin opettajien ja opiskelijoiden asenteita ja mielipiteitä mikro-oppimista kohtaan. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena, jonka kehittämistuotos oli atomiabsorptiospektrometriaa käsittelevät mikro-oppimissisällöt Kemian perustyöt -opintojaksolle. Kehittämisprosessi käynnistyi muutostarpeesta tuoda mikro-oppiminen osaksi yliopistotason kemian opetusta. Teoreettinen ja empiirinen ongelma-analyysi loivat pohjan kehittämistuotoksen suunnittelulle ja toteuttamiselle. Teoreettisessa ongelma-analyysissa perehdyttiin kemiallisen tiedon tasoja sekä mikro-oppimista käsitteleviin kirjallisuuslähteisiin ja tutkimustietoon. Empiirisessä ongelma-analyysissa suoritettiin kysely kemian opettajille sekä Laboratoriotyöturvallisuus ja -työtavat -opintojakson opiskelijoille. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mikro-oppiminen eroaa perinteisistä opetusmenetelmistä tarjoamalla tiivistettyjä oppimiskokemuksia, jotka soveltuvat erityisen hyvin digitaalisiin oppimisympäristöihin. Mikro-oppiminen mahdollistaa lyhytkestoisen sitoutumisen selkeisiin tavoitteisiin. Sen monipuoliset menetelmät tarjoavat useita tapoja omaksua tietoa, samalla lisäten opiskelun joustavuutta. Lisäksi mikro-oppiminen voi parantaa opiskelijoiden akateemista suorituskykyä, motivoida heitä aktiivisempaan osallistumiseen ja tehostaa oppiaineiden pitkäaikaista muistamista. Tutkimuksessa havaittiin, ettei mikro-oppimista ole tutkittu vielä laajalti kemian opetuksen kontekstissa. Empiirisessä ongelma-analyysissa pyrittiinkin selvittämään, kuinka sopivaksi menetelmäksi mikro-oppiminen koetaan kemian opintojaksoilla. Opettajille suunnattuun kyselyyn vastanneet viisi opettajaa pitivät mikro-oppimista melko tehokkaana keinona kemian opetuksessa ja mainitsivat sen soveltuvan useille kemian osa-alueille. Neljä viidestä vastaajasta oli kuullut mikro-oppimisesta ennen kyselyä ja kaikki vastaajista raportoivat käyttäneensä mikro-oppimisen tekniikoita opetuksessaan aikaisemmin. Opiskelijoille suunnatussa kyselyssä esiin nousi, että he olivat vähemmän tietoisia mikro-oppimisesta opettajiin verrattuna. Kyselyyn vastanneista yhdestätoista opiskelijasta yhdeksän ei ollut kuullut mikro-oppimisesta aikaisemmin. He valitsivat mieluisimmiksi menetelmiksi mikro-oppimisen toteuttamisen interaktiiviset tehtävät, kuten pelillistetyt harjoitukset. Kehittämistuotosta testanneilta Kemian perustyöt -opintojakson opiskelijoilta kerättiin myös palautetta kyselyn avulla. Vastauksia saatiin yhteensä kahdeltatoista opiskelijalta ja saatu palaute oli pääosin erittäin positiivista. Opiskelijat raportoivat kehittämistuotoksena luotujen mikro-oppimissisältöjen tukevan oppimista hyvin sekä niiden olleen selkeitä ja sopivan mittaisia. Opiskelijat pitivät eniten kehittämistuotoksen interaktiivisista tehtävistä. Avoimessa palautteessa esille nousi muun muassa, että mikro-oppimiskokonaisuus oli edistänyt atomiabsorptiospektrometrian teorian ymmärtämistä ja tarjonnut hyödyllisen lisän passiivisempien oppimistapojen rinnalle. Lisäksi kyselyyn vastanneet opiskelijat vastasivat käyttävänsä mielellään mikro-oppimismenetelmiä kemian opiskelussa jatkossa. Kehittämistuotoksen voidaan arvioida onnistuneen hyvin ja tutkimuksen perusteella voidaan päätellä mikro-oppimisen tarjoavan lupaavia mahdollisuuksia kemian opetuksessa.