Raunioille rakentuva kuntademokratia : Poliittinen polarisaatio, poliittinen luottamus ja kuntavaalit sisällissodan jälkeen Tyrväällä 1918–24

Abstract

Tarkastelen tässä politiikan tutkimuksen kandidaatintutkielmassa kuntademokratian rakentumista vuosina 1918–24 sisällissodan vuoksi äärimmilleen polarisoituneessa paikallisyhteisössä, Tyrvää-Vammalassa. Keskistyn tarkastelemaan sitä, kuinka kuntademokratia käytännössä toteutui yksittäisen paikkakunnan osalta sisällissodan 1918 päätyttyä. Tyrvää, käsittäen myös Vammalan kauppalan, on mielenkiintoinen mikrotason tutkimuskohde liittyen poliittiseen polarisaatioon, poliittiseen luottamukseen ja paikallisdemokratiaan voimakkaiden vastakkainasettelujen aikana. On esitetty, että suomalainen yhteiskunta eheytyi pitkälti kuntademokratian ansiosta. Tutkimusongelmani liittyy niihin mekanismeihin, jotka mahdollistivat tämän sekä kysymykseen siitä, kuinka paljon luottamusta demokratia lopulta tarvitsee toimiakseen.

Tyrvää-Vammala valikoitui tutkimuskohteeksi kuntayhteisön sisällissotakeväänä 1918 kokemien poikkeuksellisen suurten inhimillisten ja aineellisten menetysten vuoksi. Tutkimusaineisto koostuu Tyrvään kuntakokouksen, kunnanvaltuuston ja kunnallislautakunnan pöytäkirjoista, Vammalan kauppalan kauppalanvaltuuston pöytäkirjoista sekä Tyrvää-Vammalan kunnallisvaalipöytäkirjoista vuosilta 1918–1924. Lisäksi olen tarkastellut Tyrvään Sanomien vuosikertoja 1917–1924 sekä paikallisten työväenyhdistysten historiikkeja. Aineistoa täydentävät lisäksi vaalitilastot sekä Kansan Arkistosta ja Työväen Arkistosta valikoidut materiaalit. Tutkielman aihevalinnan kannalta sekundäärisinä aineistoina tärkeimmiksi nousevat L.A. Sillanpään ”Vammalan kauppalan historia 1897–1961” sekä Juhani Piilosen ”Kunnallishallintoa kuttupitäjässä: Tyrvään kunta 1869–1968”. Tutkimuksen tarkoituksena on näyttää, kuinka sisällissodan jälkeinen kuntademokratia aktualisoituu yksittäisessä tapauksessa. Näin ollen tutkimusstrategiaksi valikoitui tapaustutkimus, joka painottaa erityistämisen tärkeyttä politiikan tutkimuksessa. Tarkastelen aineistoani paitsi lähiluvun, myös teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysivaiheessa dokumentteja on eritelty havainnollistamaan poliittisen polarisaation, poliittisen luottamuksen ja demokratian tekijöitä ja käsitteistöä.

Jakolinjat olivat äärimmilleen kiristyneet, kun Suomen ensimmäiset kuntavaalit kutsuivat kuntalaisia vaaliuurnille joulukuussa 1918. Sodan hävinnyttä osapuolta ei kuitenkaan Tyrväällä suljettu pois ensimmäisistä kuntavaaleista. Vaalit käytiin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuen ehdokkaiden jakautuessa porvarillisiin ja sosialisteihin. Poliittisen tuen osoitus jäi vaaleissa alhaiseksi ja äänestysprosentti alle maan keskiarvon, 19,2 prosenttiin. Porvarilliset saivat Tyrvään ensimmäiseen kunnanvaltuustoon kahden kolmanneksen määräenemmistön. Kuitenkin heti ensimmäisissä kuntavaaleissa sodan hävinnyt osapuoli integroitui mukaan kuntademokratiaan: valtuustoon nousi kuusi sosiaalidemokraattia. Vähemmistömandaatilla vuosina 1919–24 toimineessa valtuustossa oli porvarillinen määräenemmistö vuosina 1919 ja 1920. Vuoden 1920 kuntavaaleissa porvarillinen määräenemmistö murtui ensimmäistä kertaa. Äänestyshalukkuuden lasku näyttää tiivistyvän erityisesti vasemmiston osalta vuoden 1924 kuntavaaleihin tultaessa. Samoissa vaaleissa oli ensi kertaa ehdolla sisällissodan jälkeen vankeuteen tuomittu Tyrvään punakaartilainen. Vammalan kauppalan kuntademokratiaa tarkasteltaessa voidaan puolestaan puhua ’valkoisesta hegemoniasta’ ja demokratiavajeesta, mikä näkyi muun muassa sopuvaaleina. Äänestysprosentti kohosi tarkastelujaksollani Vammalan kauppalan kuntavaaleissa korkeimmillaankin vain 8,8 prosenttiin. Lopulta Tyrvää-Vammalan vuosien 1918–24 kuntademokratia näyttäytyy minimidemokratiana, jota on leimannut ajoittainen demokratiavaje. Voimakas affektiivinen poliittinen polarisaatio ei kuitenkaan täysin passivoinut kuntalaisia, mikä näkyi poliittisen tuen osoituksena ja vaaliosallistumisessa. Osaltaan poliittisen luottamuksen ja demokratiatyytyväisyyden rakentumista ovat mahdollistaneet demokratian ohjauskeinot. Demokratia itsessään näyttäytyy resilienssiä tuottavana instrumenttina, jonka avulla yhteiskunta voi pysyä kasassa.