Kuolleisuus lonkan periproteettisen murtuman jälkeen

Abstract

Lonkan tekonivelleikkaukset lisääntyvät koko ajan ja väestön ikääntyessä yhä useampi elää lonkan tekonivelen kanssa. Murtumaan johtavien kaatumisten riski kasvaa ikääntyessä. Lonkkamurtumien määrä on kasvussa ja todennäköisesti myös periproteettiset lonkkamurtumat ovat entistä yleisempiä tulevaisuudessa. Periproteettiset murtumat ovat vakavia ja vaikeahoitoisia tekonivelleikkauksen komplikaatioita, ja lonkan periproteettisen murtumaan liittyy merkittävä riski sekä perioperatiivisille että postoperatiivisille komplikaatioille.

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää kuolleisuutta postoperatiivisten periproteettisten lonkkamurtumien jälkeen ja verrata tuloksia tavallisiin ei-proteettisiin lonkkamurtumiin, joista on jo huomattavasti enemmän tutkimustietoa. Kirjallisuushaku tehtiin käyttämällä PubMed-tietokantaa. Haku rajattiin käsittämään vuosina 2010–2023 julkaistua englanninkielistä kirjallisuutta. Aineistoon hyväksyttiin artikkelit, jotka käsittelivät reisiluun puoleisia periproteettisia lonkkamurtumia. Leikkauksen aikana tapahtuneita murtumia käsittelevät tutkimukset rajattiin pois. Kuolleisuuden seuranta-ajan tuli olla vähintään 30 vuorokautta.

Kirjallisuuskatsaukseen valittiin hakuehtojen perusteella 16 artikkelia. Seuranta-aika vaihteli yhdestä kuukaudesta viiteen vuoteen. Kahdeksassa artikkelissa raportoitiin kuolleisuus yhden kuukauden ja 11 artikkelissa yhden vuoden kuluttua periproteettisesta lonkkamurtumasta. Yhden kuukauden kuluttua periproteettisesta lonkkamurtumasta kuolleisuus oli 2,7-17,2 %. Yhden vuoden kuluttua murtumasta kuolleisuus oli 9,7-66 %. Kuten ei-proteettisten lonkkamurtumien yhteydessä, kuolleisuuden riskitekijöitä olivat korkea ikä, huono toimintakyky ja terveydentila ennen murtumaa ja konservatiivinen hoitolinja.

Kuolleisuus periproteettisen lonkkamurtuman jälkeen on vähintään samaa luokkaa kuin ei-proteettisen lonkkamurtuman jälkeen. Myös kuolleisuuden riskitekijät vaikuttavat olevan suurilta osin samoja molempien murtumien yhteydessä. Sekä ei-proteettiset että periproteettiset lonkkamurtumat ovatkin vakavia iäkkäiden ihmisten vammoja, joilla voi korkean kuolleisuuden lisäksi olla merkittäviä pysyviä vaikutuksia potilaiden toimintakykyyn.