Kustannusarvion luotettavuuden parantaminen kokonaisvastuurakentamisessa: KVR-hankkeen päätoteuttajan näkökulma

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään kokonaisvastuurakentamisena (KVR) toteutettavan rakennushankkeen kustannusarvion muodostamista ja sen luotettavuuden parantamista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tutkimuksen kohdeyrityksen NCC Suomi Oy:n eri yksiköissä muodostetaan KVR-hankkeiden kustannusarvioita ja kuinka niiden luotettavuutta voisi jatkossa parantaa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, vaikkakin tutkimusmenetelminä käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään kokonaisvastuurakentamista ja sen tarkempia toteutusmuotoja: perinteistä KVR-urakkaa, teknistä KVR-urakkaa sekä yhteistoiminnallista KVR-urakkaa. Jokaisella toteutusmuodolla on omat erityspiirteensä, jotka vaikuttavat rakennushankkeen sopimussuhteisiin, suunnitteluun sekä myös tätä kautta hankkeen päätoteuttajan kustannusarvion muodostamiseen. Tarjousvaiheen suunnitelmien taso vaikuttaa hankkeen kustannusarvion muodostamisessa käytettyjen kustannuslaskentamenettelyiden valintaan, millä on puolestaan suora vaikutus kustannusarvion luotettavuuteen. KVR-hankkeen kustannusarvion muodostamisessa voidaan hyödyntää viitekohde- ja tilastomenettelyä, tilapohjaista arviointimenettelyä, rakennus- ja tuoteosalaskentaa sekä suorite- ja panoslaskentaa. Ensiksi mainittu kustannuslaskentamenettely ei vaadi tarkkaa laskenta-aineistoa, mutta sen tarkkuus on näistä heikoin. Viimeiseksi mainittu kustannuslaskentamenettely vaatii puolestaan kaikista tarkimman laskenta-aineiston, mutta sen tarkkuus on myös paras mainituista. Tilapohjainen arviointimenettely ja rakennus- ja tuoteosalaskenta sijoittuvat vaatimuksiltaan ja tarkkuuksiltaan tähän väliin rakennus- ja tuoteosalaskennan ollessa näistä kahdesta tarkempi kustannuslaskentamenettely. Tutkimuksessa syvennytään laadullisen sisällönanalyysin avulla kolmen kohdeyrityksen toteuttaman KVR-hankkeen kustannusarvion muodostamiseen sekä niiden luotettavuuteen. Case-kohteiden kustannusarvion luotettavuutta tarkastellaan vertaamalla niiden teknistä hintaa lopulliseen kustannustoteumaan pääryhmätasolla. Kaikkien kolmen case-kohteen kustannusarvion muodostaminen erosi toisistaan, mutta näiden perusteella pystyttiin muodostamaan selkeä johtopäätös, että suoritelaskentamenettelyn maksimaalinen käyttö tarjousvaiheen kustannusarvion muodostamisessa parantaa kustannusarvion luotettavuutta. Suoritelaskentamenettelyn käyttö KVR-hankkeen tarjousvaiheessa edellyttää kuitenkin kustannuslaskijalta vahvaa osaamista ja suunnitelmista puuttuvan sisällön hahmottamista, sillä KVR-hankkeen suunnitelmat ovat tarjousvaiheessa usein vasta luonnostasoisia. Tutkimustulokset osoittavat, että kohdeyrityksen resursseilla KVR-hankkeen kustannusarvion muodostamisessa kannattaa suosia pääosin suoritelaskentaa sekä oikein täsmennettyjä en-nakkotarjouksia. KVR-hankkeen tarjousvaiheen suunnittelussa tulee huomioida käytettävä kus-tannuslaskentamenettely, mutta pääsääntöisesti suunnitelmat tulee kehittää luonnostasolle. Tutkimuksen luvussa 5 on esitetty pääryhmätasolla, kuinka KVR-hankkeen tekninen hinta tulisi muodostaa, jotta kustannusarvion luotettavuutta voidaan parantaa. Seuraavat jatkotutkimusaiheet nousivat esille tutkimusta tehdessä: KVR-hankkeen suunnittelunohjaus ja hankkeiden jälkilaskenta sekä litterointiohjeistus kohdeyrityksessä. Tärkeimpänä näistä KVR-hankkeen suunnittelunohjaus, jota sivutaan tässäkin tutkimuksessa, minkä tutkiminen toisi lisäarvoa KVR-hankkeiden tarjousprosesseihin.