Työn imun yhteys kognitiivisiin virheisiin työssä
Puolitaival, Johanna (2024)
Puolitaival, Johanna
2024
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-06-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202406197315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202406197315
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman päätarkoituksena oli selvittää, onko työn imu yhteydessä kognitiivisiin virheisiin työssä. Työn imu on työhön liittyvä myönteinen motivaatio- ja tunnetila, jolle on ominaista tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Aiemman tutkimustiedon mukaan työn imu näyttäisi olevan yhteydessä useisiin myönteisinä seurauksina pidettyihin lopputuloksiin, kuten parempaan työssä suoriutumiseen sekä vähäisempiin työhön liittyviin inhimillisiin virheisiin. Työhön liittyvät kognitiiviset virheet ovat työtehtävän aikana tapahtuvia muistin, tarkkaavuuden ja toiminnan epäonnistumisia sellaisissa toiminnoissa, joista työntekijä tavallisesti suoriutuu helposti ja sujuvasti. Työhön liittyviä kognitiivisia virheitä tarkastellaan useimmin vaihtelevien tilannemuuttujien määrittämänä rakenteena, vaikka alttiutta kognitiivisille virheille pidetään osittain myös pysyvämpänä taipumuksena. Työhön liittyviä kognitiivisia virheitä näyttäisi esiintyvän enemmän esimerkiksi silloin, kun työssä on paljon kuormittavia tekijöitä, tai kun työntekijä kokee stressiä. Työhön liittyvien kognitiivisten virheiden on havaittu olevan yhteydessä heikompaan työssä suoriutumiseen sekä työtapaturmiin ja onnettomuuksiin.
Työn imun yhteyttä kognitiivisiin virheisiin työssä ei ollut tiettävästi tutkittu aiemmin, joten mahdollisen yhteyden selvittämiselle oli tarvetta. Koska useiden kognitiivisten toimintojen tiedetään heikkenevän iän myötä, tutkielmassa haluttiin lisäksi selvittää iän mahdollista moderoivaa vaikutusta työn imun ja kognitiivisten virheiden väliseen yhteyteen. Ennakko-oletuksena oli, että työn imu on negatiivisesti yhteydessä kognitiivisiin virheisiin työssä. Lisäksi oletettiin, että ikä moderoi tätä yhteyttä.
Tämä tutkielma oli poikkileikkaustutkimus, ja siinä käytettiin Työterveyslaitoksen DagisWork-projektin aineistoa. Tutkimusjoukko muodostui 246 varhaiskasvatuksen työntekijästä, joista lähes kaikki olivat naisia. Työn imua mitattiin UWES-3-kyselyllä ja työhön liittyviä kognitiivisia virheitä WCFS-kyselyllä. Työhön liittyvien kognitiivisten virheiden esiintyvyyttä verrattiin matalampaa ja korkeampaa työn imua kokeneiden tutkittavien muodostamien luokkien välillä. Analyysit toteutettiin Mann-Whitneyn U-testillä sekä hierarkkisella regressioanalyysillä, jossa kontrollimuuttujina käytettiin ikää, kotona asuvia lapsia, koulutustaustaa ja työkokemusta. Myös iän moderoivaa vaikutusta työn imun ja kognitiivisten virheiden väliseen yhteyteen tutkittiin hierarkkisella regressioanalyysillä.
Tutkielman tulosten mukaan työn imu näyttää olevan negatiivisesti yhteydessä kognitiivisiin virheisiin työssä. Yhteys näyttäytyi heikkona, mutta se säilyi, vaikka kontrollimuuttujien vaikutus huomioitiin. Tämän tutkielman aineistossa ikä ei moderoinut työn imun ja työhön liittyvien kognitiivisten virheiden välistä yhteyttä.
Vaikka tutkielmasta ei saatu tietoa ilmiöiden välisistä kausaalisuhteista, tulokset antavat tukea ajatukselle, jonka mukaan korkeampi työn imu on yhteydessä muiden myönteisinä seurauksina pidettyjen ilmiöiden ohella myös vähäisempiin kognitiivisiin virheisiin työssä. Lisäksi työn imua voidaan tuloksiin pohjaten pitää yhtenä työhön liittyvien kognitiivisten virheiden esiintyvyyttä määrittelevänä vaihtelevana tilannekohtaisena tekijänä. Saatujen tulosten pohjalta voidaan ajatella, että työn imun parantaminen esimerkiksi voimavaroja vahvistamalla saattaa olla hyödyllistä myös työhön liittyvien kognitiivisten virheiden vähentämiseksi.
Työn imun yhteyttä kognitiivisiin virheisiin työssä ei ollut tiettävästi tutkittu aiemmin, joten mahdollisen yhteyden selvittämiselle oli tarvetta. Koska useiden kognitiivisten toimintojen tiedetään heikkenevän iän myötä, tutkielmassa haluttiin lisäksi selvittää iän mahdollista moderoivaa vaikutusta työn imun ja kognitiivisten virheiden väliseen yhteyteen. Ennakko-oletuksena oli, että työn imu on negatiivisesti yhteydessä kognitiivisiin virheisiin työssä. Lisäksi oletettiin, että ikä moderoi tätä yhteyttä.
Tämä tutkielma oli poikkileikkaustutkimus, ja siinä käytettiin Työterveyslaitoksen DagisWork-projektin aineistoa. Tutkimusjoukko muodostui 246 varhaiskasvatuksen työntekijästä, joista lähes kaikki olivat naisia. Työn imua mitattiin UWES-3-kyselyllä ja työhön liittyviä kognitiivisia virheitä WCFS-kyselyllä. Työhön liittyvien kognitiivisten virheiden esiintyvyyttä verrattiin matalampaa ja korkeampaa työn imua kokeneiden tutkittavien muodostamien luokkien välillä. Analyysit toteutettiin Mann-Whitneyn U-testillä sekä hierarkkisella regressioanalyysillä, jossa kontrollimuuttujina käytettiin ikää, kotona asuvia lapsia, koulutustaustaa ja työkokemusta. Myös iän moderoivaa vaikutusta työn imun ja kognitiivisten virheiden väliseen yhteyteen tutkittiin hierarkkisella regressioanalyysillä.
Tutkielman tulosten mukaan työn imu näyttää olevan negatiivisesti yhteydessä kognitiivisiin virheisiin työssä. Yhteys näyttäytyi heikkona, mutta se säilyi, vaikka kontrollimuuttujien vaikutus huomioitiin. Tämän tutkielman aineistossa ikä ei moderoinut työn imun ja työhön liittyvien kognitiivisten virheiden välistä yhteyttä.
Vaikka tutkielmasta ei saatu tietoa ilmiöiden välisistä kausaalisuhteista, tulokset antavat tukea ajatukselle, jonka mukaan korkeampi työn imu on yhteydessä muiden myönteisinä seurauksina pidettyjen ilmiöiden ohella myös vähäisempiin kognitiivisiin virheisiin työssä. Lisäksi työn imua voidaan tuloksiin pohjaten pitää yhtenä työhön liittyvien kognitiivisten virheiden esiintyvyyttä määrittelevänä vaihtelevana tilannekohtaisena tekijänä. Saatujen tulosten pohjalta voidaan ajatella, että työn imun parantaminen esimerkiksi voimavaroja vahvistamalla saattaa olla hyödyllistä myös työhön liittyvien kognitiivisten virheiden vähentämiseksi.