Plasebon monet merkitykset

Abstract

Lääketieteen piirissä on jo pitkään ymmärretty, että potilaan kokemukseen terveydentilastaan ja saamastaan hoidosta sisältyy muutakin kuin pelkkä lääkkeiden farmakologinen vaikutus. Plaseboihin ja plasebovaikutuksiin kohdistuva kiinnostus kasvoi lähes räjähdysmäisesti sen jälkeen, kun 1900-luvun puolessa välissä julkaistussa artikkelissa plasebojen raportoitiin parantavan noin kolmanneksen potilaista vaivasta riippumatta. Nykypäivänä plasebon käsite onkin vähintään nimellisesti tuttu suurelle osalle terveydenhuollon parissa työskentelevistä. Aiheesta julkaistut lukuisat tutkimukset ja artikkelit eivät kuitenkaan ole selkeyttäneet käsitteiden sisältöä, vaan pikemminkin sekoittaneet sitä entisestään.

Tämä työ on narratiivisen ja systemaattisen kirjallisuuskatsauksen yhdistelmä, jossa tarkastelen plasebon ja siihen läheisesti liittyvien käsitteiden ajan saatossa saamia merkityksiä erilaisissa kirjallisissa lähteissä. Plasebojen ja plasebovaikutusten lisäksi käsittelen katsauksessa muun muassa noseboja ja nosebovaikutuksia, sekä plasebon suomenkielistä vastinetta lumetta. Aineisto koostui aikakauskirja Duodecimin sähköisestä arkistosta valituista artikkeleista. Aineistoa täydennettiin lisäksi aihepiiriä käsittelevillä suomen- ja englanninkielisillä kirjallisilla lähteillä.

Aineiston tarkastelu osoittaa, että plasebon ja muiden siihen liittyvien käsitteiden määritelmistä ei ole ajan saatossa päästy yhteisymmärrykseen, ja esimerkiksi plasebovaikutusten synnystä on esitetty runsaasti erilaisia käsityksiä. Eniten plasebokeskustelua on kuitenkin sekoittanut niin kutsuttu epäpuhtaan plasebon käsite, jonka vuoksi lääkäreiden on useissa 2000-luvulla julkaistuissa tutkimuksissa raportoitu käyttävän plaseboja potilaidensa hoidossa. Ratkaisuksi käsitteistön sekavuuteen on viime vuosina ehdotettu niin joistakin käsitteistä luopumista, kuin niiden korvaamista uusilla.

Määritelmiensä vaihtelevuudesta huolimatta niin plasebo- kuin nosebovaikutuksilla on merkittävä vaikutus potilaan kokemukseen omasta terveydestään. Vaikka lääkäreitä onkin toisinaan kehotettu aktiivisesti hyödyntämään plasebovaikutuksia potilaidensa hoidossa, ei niitä tarvitse kliinisessä työssä aktiivisesti huomioida. Hyvien plasebovaikutusten maksimointi ja samanaikainen haitallisten nosebovaikutusten minimointi on mahdollista kohtaamalla potilas ihmisenä ja kuuntelemalla aidosti tämän huolia.