Dynamic Thermal Imaging in the Assessment of Chronic Limb-Threatening Ischemia
Pakarinen, Tomppa (2024)
Pakarinen, Tomppa
Tampere University
2024
Biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Biomedical Sciences and Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-07-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3534-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3534-2
Tiivistelmä
Krooninen alarajaajaiskemia on vakava, mahdollisesti raajan menetykseen johtava alaraajojen valtimotaudin komplikaatio, jossa verenkierto ja kudoshapettuminen ovat merkittävästi alentuneita. Tila muodostuu tyypillisesti hoitamattoman, tai huonosti hoitotasapainossa olevan perifeerisen valtimosairauden edetessä. Krooninen alaraajaiskemia voi kohdistua yhteen tai useampaan alaraajan suureen valtimoon tai valtimohaaraan. Alaraaja voidaan jakaa valtimorakenteen perusteella useaan eri perfuusioalueeseen, jossa kukin alue saa verenkiertonsa edellämainituista, yksittäisistä valtimoista. Tätä jakoa kutsutaan verisuonikirurgiassa angiosomikonseptiksi. Jako on useasta eri syystä suuntaa antava, mutta siitä huolimatta hyödyllinen kun arvioidaan tietyn kudosalueen ja sitä ruokkivan valtimon tilojen yhteyttä, etenkin kriittisen iskemian tapauksessa.
Tämän työn tavoitteina on tutkia lämpökuvantamisen potentiaalia alaraajaiskemian arvioinnissa ja mahdollisesti sairauden diagnosoinnissa. Työ keskittyy pääasiassa aikariippuvaiseen lämpökuvantamisanalyysiin modulaatiotestien aikana, poiketen perinteisistä, yksittäisiä kuvia arvioivista menetelmistä. Työssä tätä kuvantamistapaa kutsutaan dynaamiseksi lämpökuvantamiseksi.
Työ on jaettu neljään osajulkaisuun, joissa ensimmäisessä keskitytään olemassa olevien dynaamisten menetelmien käyttökelpoisuuteen, sekä uusien analysointimenetelmien kehittämiseen. Vastaavia dynaamisia menetelmiä on tutkittu verraten vähän ja saatavilla olevat analysointityökalut ovat harvassa. Tämän vuoksi ensimmäisessä osajulkaisussa menetelmäkartoitus toteutettiin rakentamalla analysointiohjelmisto, jonka työnkulkuun potentiaaliset menetelmät ovat sisäänrakennettuina. Menetelmiä testataan edelleen kliinisessä ympäristössä, työn toisessa julkaisussa. Julkaisussa luodaan yhteys dynaamisille parametreille sekä kliinisille nilkka- ja varvas- olkavarsipainesuhteiden referenssimittauksille. Työn kolmannessa osajulkaisussa keskitytään kuvantamismenetelmän muihin vaikuttaviin tekijöihin terveessä verrokkiryhmässä. Potentiaalisia vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi tutkittavan ikä, sukupuoli, ylipaino, verenpaine ja lämpösäätelyyn vaikuttavat sairaudet. Näiden lisäksi mittauksiin vaikuttavat ympäristötekijät, kuten vaihtuva ympäristön lämpötila, kuvattavan kohteen emissiivisyys, ilmavirtaukset, hajalämpösäteily sekä ilmankosteus. Neljännessä osatyössä poiketaan hieman kolmessa ensimmäisissä osajulkaisuissa käytetyistä tekniikoista, tutkien ihon lämpötilan ja lähdevaltimoiden yhteyttä simulointimenetelmin. Osatyössä hyödynnetään kolmiulotteisen mallinnuksen, sekä yhdistettyjen fysiikoiden numeerisia ratkaisumenetelmiä suurten valtimoiden virtauksen, valtimo – kudos lämmösiirron, sekä biologisen kudoksen lämpömallinnukseen. Tutkimuksessa kehitetään ja esitellään metodologia sekä työnkulku standardoidun lääketieteellisen kuvantamisdatan muuntamiseksi simulointikelpoiseksi COMSOL- ympäristössä, sekä nostetaan esiin erittäin monimutkaisten geometrioiden konvertointiin liittyviä ongelmakohtia.
Dynaaminen lämpökuvantaminen on lääketieteessä suhteellisen uusi tutkimusmenetelmä, eikä käytössä olevia datan prosessointi- ja analysointimenetelmiä, tai hyväksyttyjä mittausmetodeja ole yleisesti saatavilla. Tämä työ tarjoaa avoimen koodin ympäristön dynaamisen lämpökuvantamisen tutkimuskäyttöön, etenkin lääketieteellisen tekniikan ja verisuonikirurgian alueilla. Työ myös ehdottaa ja implementoi joukon potentiaalisia analysointiparametreja sekä esittelee työnkulun lääketieteellisestä kuvadatasta johdettuihin, yksilöityihin simulointimalleihin. Tekniikka demonstroidaan työssä konseptin todistus -simulointimallin kautta.
Tutkimuksen kliinisessä pilottiosuudessa todettiin keskinkertaisesta - korkea negatiivinen lineaarinen korrelaatio kylmästimulaatiosta seuranneen lämpötilan palautumisen aikavakion, sekä kliinisten referenssimittausten välillä. Kolmannessa osajulkaisussa lämpötilan palautumisen aikavakio todettiin edelleen itsenäiseksi muuttujaksi suhteessa suurimpaan osaan edellämainituista, koehenkilöihin liittyvistä muista vaikuttavista tekijöistä, mukaanlukien verenpaine, painoindeksi ja biologinen suku- puoli. Koehenkilön iällä todettiin kuitenkin merkittävä positiivinen korrelaatio mediaalisten angiosomien aikavakioiden kanssa. Tutkimusten II-III perusteella voidaan myös todeta, että absoluuttinen lämpötila ei ole välttämättä yksittäin diagnostisesti merkittävä mittari alaraajan valtimosairauksia sairastavien potilaiden diagnosointiin, tai sairauden tilan arviointiin. Matalan taajuuden lämpötilamuutosten tehoanalyysissa todettiin potilasryhmillä alentunut tehosisältö endoteeli- ja hermostoperäisiä vaihteluita kuvaavien taajuuksien tiheysfunktioissa, verrattuna terveisiin verrokkeihin. Poikkeama todettiin kuitenkin vain yhdessä testivaiheessa. Lisäksi tutkimuksessa toisena modulaatiomenetelmänä käytetyn hydrostaattisen modulaation ei todettu vahvistavan tai tuovan esiin patofysiologisista poikkeamista mahdollisesti johtuvia lämpötilamuutoksia.
Tutkimuksessa nostetaan esiin ympäristön olosuhteiden merkittävä vaikutus mittaustuloksiin, sekä yksilöiden välisen luonnollisen vaihtelun merkitys menetelmän kelpoisuuteen mitata pieniä lämpötilamuutoksia. Kyseisten häiriötekijöiden kompensointi, tai vähintäänkin arviointi, ovat tärkeimpiä huomioitavia tekijöitä tulevaisuuden tutkimustyössä. Tämän lisäksi, käytetyn kuvantamisvälineistön tekninen tarkkuus ja herkkyys eivät välttämättä ole riittäviä erottelemaan sairauden eri vaiheiden aiheuttamia vähäisiä muutoksia lämpötilajakaumissa. Dynaamisen lämpökuvantamisen todellinen kliininen hyöty ja alaraajavaltimosairauksien diagnostinen merkitys on edelleen epäselvää, eikä työssä esitettyjen menetelmien toimivuutta voida osoittaa aukottomasti ilman lisätutkimuksia.
Tämän työn tavoitteina on tutkia lämpökuvantamisen potentiaalia alaraajaiskemian arvioinnissa ja mahdollisesti sairauden diagnosoinnissa. Työ keskittyy pääasiassa aikariippuvaiseen lämpökuvantamisanalyysiin modulaatiotestien aikana, poiketen perinteisistä, yksittäisiä kuvia arvioivista menetelmistä. Työssä tätä kuvantamistapaa kutsutaan dynaamiseksi lämpökuvantamiseksi.
Työ on jaettu neljään osajulkaisuun, joissa ensimmäisessä keskitytään olemassa olevien dynaamisten menetelmien käyttökelpoisuuteen, sekä uusien analysointimenetelmien kehittämiseen. Vastaavia dynaamisia menetelmiä on tutkittu verraten vähän ja saatavilla olevat analysointityökalut ovat harvassa. Tämän vuoksi ensimmäisessä osajulkaisussa menetelmäkartoitus toteutettiin rakentamalla analysointiohjelmisto, jonka työnkulkuun potentiaaliset menetelmät ovat sisäänrakennettuina. Menetelmiä testataan edelleen kliinisessä ympäristössä, työn toisessa julkaisussa. Julkaisussa luodaan yhteys dynaamisille parametreille sekä kliinisille nilkka- ja varvas- olkavarsipainesuhteiden referenssimittauksille. Työn kolmannessa osajulkaisussa keskitytään kuvantamismenetelmän muihin vaikuttaviin tekijöihin terveessä verrokkiryhmässä. Potentiaalisia vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi tutkittavan ikä, sukupuoli, ylipaino, verenpaine ja lämpösäätelyyn vaikuttavat sairaudet. Näiden lisäksi mittauksiin vaikuttavat ympäristötekijät, kuten vaihtuva ympäristön lämpötila, kuvattavan kohteen emissiivisyys, ilmavirtaukset, hajalämpösäteily sekä ilmankosteus. Neljännessä osatyössä poiketaan hieman kolmessa ensimmäisissä osajulkaisuissa käytetyistä tekniikoista, tutkien ihon lämpötilan ja lähdevaltimoiden yhteyttä simulointimenetelmin. Osatyössä hyödynnetään kolmiulotteisen mallinnuksen, sekä yhdistettyjen fysiikoiden numeerisia ratkaisumenetelmiä suurten valtimoiden virtauksen, valtimo – kudos lämmösiirron, sekä biologisen kudoksen lämpömallinnukseen. Tutkimuksessa kehitetään ja esitellään metodologia sekä työnkulku standardoidun lääketieteellisen kuvantamisdatan muuntamiseksi simulointikelpoiseksi COMSOL- ympäristössä, sekä nostetaan esiin erittäin monimutkaisten geometrioiden konvertointiin liittyviä ongelmakohtia.
Dynaaminen lämpökuvantaminen on lääketieteessä suhteellisen uusi tutkimusmenetelmä, eikä käytössä olevia datan prosessointi- ja analysointimenetelmiä, tai hyväksyttyjä mittausmetodeja ole yleisesti saatavilla. Tämä työ tarjoaa avoimen koodin ympäristön dynaamisen lämpökuvantamisen tutkimuskäyttöön, etenkin lääketieteellisen tekniikan ja verisuonikirurgian alueilla. Työ myös ehdottaa ja implementoi joukon potentiaalisia analysointiparametreja sekä esittelee työnkulun lääketieteellisestä kuvadatasta johdettuihin, yksilöityihin simulointimalleihin. Tekniikka demonstroidaan työssä konseptin todistus -simulointimallin kautta.
Tutkimuksen kliinisessä pilottiosuudessa todettiin keskinkertaisesta - korkea negatiivinen lineaarinen korrelaatio kylmästimulaatiosta seuranneen lämpötilan palautumisen aikavakion, sekä kliinisten referenssimittausten välillä. Kolmannessa osajulkaisussa lämpötilan palautumisen aikavakio todettiin edelleen itsenäiseksi muuttujaksi suhteessa suurimpaan osaan edellämainituista, koehenkilöihin liittyvistä muista vaikuttavista tekijöistä, mukaanlukien verenpaine, painoindeksi ja biologinen suku- puoli. Koehenkilön iällä todettiin kuitenkin merkittävä positiivinen korrelaatio mediaalisten angiosomien aikavakioiden kanssa. Tutkimusten II-III perusteella voidaan myös todeta, että absoluuttinen lämpötila ei ole välttämättä yksittäin diagnostisesti merkittävä mittari alaraajan valtimosairauksia sairastavien potilaiden diagnosointiin, tai sairauden tilan arviointiin. Matalan taajuuden lämpötilamuutosten tehoanalyysissa todettiin potilasryhmillä alentunut tehosisältö endoteeli- ja hermostoperäisiä vaihteluita kuvaavien taajuuksien tiheysfunktioissa, verrattuna terveisiin verrokkeihin. Poikkeama todettiin kuitenkin vain yhdessä testivaiheessa. Lisäksi tutkimuksessa toisena modulaatiomenetelmänä käytetyn hydrostaattisen modulaation ei todettu vahvistavan tai tuovan esiin patofysiologisista poikkeamista mahdollisesti johtuvia lämpötilamuutoksia.
Tutkimuksessa nostetaan esiin ympäristön olosuhteiden merkittävä vaikutus mittaustuloksiin, sekä yksilöiden välisen luonnollisen vaihtelun merkitys menetelmän kelpoisuuteen mitata pieniä lämpötilamuutoksia. Kyseisten häiriötekijöiden kompensointi, tai vähintäänkin arviointi, ovat tärkeimpiä huomioitavia tekijöitä tulevaisuuden tutkimustyössä. Tämän lisäksi, käytetyn kuvantamisvälineistön tekninen tarkkuus ja herkkyys eivät välttämättä ole riittäviä erottelemaan sairauden eri vaiheiden aiheuttamia vähäisiä muutoksia lämpötilajakaumissa. Dynaamisen lämpökuvantamisen todellinen kliininen hyöty ja alaraajavaltimosairauksien diagnostinen merkitys on edelleen epäselvää, eikä työssä esitettyjen menetelmien toimivuutta voida osoittaa aukottomasti ilman lisätutkimuksia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5161]
