Nuorten liikunta-aktiivisuuden yhteys koulu-uupumukseen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko nuorten liikunta-aktiivisuuden ja heidän kokemansa koulu- uupumuksen välillä yhteys, sekä onko yhteydessä eroa uupumuksen osa-alueittain tai sukupuolittain. Viime vuosina nuorten koulu-uupumus on lisääntynyt ja liikunta-aktiivisuus on vähentynyt, ja molemmilla on havaittu haitallisia vaikutuksia hyvinvoinnille. Aiempi tutkimustieto näiden yhteydestä on kuitenkin vähäistä. Oletimme löytävämme epälineaarisen yhteyden liikunnan ja koulu-uupumuksen välillä siten, että vähäisen liikunnan lisäksi runsas, kilpaurheilutyyppinen liikunta on yhteydessä kohtalaista liikuntaa suurempaan uupumukseen. Oletimme myös yhteyden eroavan eri uupumuksen osa-alueiden kesken. Sukupuolten välisten erojen osalta emme asettaneet hypoteesia aiemman puutteellisen tutkimustiedon vuoksi. Tutkimuksemme aineisto on osa valtakunnallista vuoden 2019 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn 8. ja 9. luokkalaisten aineistoa (N = 155 166). Liikunta-aktiivisuutta mitattiin kahdella sitä kartoittavalla kysymyksellä, joiden pohjalta muodostimme kolme liikunta-aktiivisuusryhmää WHO:n liikuntasuositusten perustella vähäisesti, kohtuullisesti ja runsaasti liikkuville nuorille. Koulu-uupumusta mitattiin SSBI-kyselyllä, jonka kysymysten pohjalta loimme keskiarvosummamuuttujan kokonaisuupumukselle (Cronbachin α = 0.796). Lopulliseen otokseemme valikoituivat ulosrajauskriteerien myötä liikunta- aktiivisuusryhmiin kuuluvat nuoret (N = 95 140). Tutkimme kokonaiskoulu-uupumuksen ja liikunta- aktiivisuuden yhteyttä yksisuuntaisella varianssianalyysillä, koulu-uupumuksen osa-alueiden ja liikunta- aktiivisuuden yhteyttä epäparametrisella varianssianalyysillä, Kruskal-Wallisin testillä, sekä ryhmien välisiä yhteyksiä Dunnin post hoc -testillä. Teimme analyysit ensin koko otoksessa ja sitten sukupuolittain. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että liikunta oli negatiivisesti yhteydessä nuorten kokonaisuupumukseen, mutta yhteys oli vastoin hypoteesiamme lineaarinen. Uupumuksen osa-alueiden osalta yhteyksissä oli hypoteesiemme mukaisesti eroavaisuuksia, ja uupumusasteisesta väsymyksestä löysimme sukupuolittain tarkasteltuna U:n muotoisen yhteyden. Sukupuolittaisena erona havaitsimme, että kyynisyyden ja riittämättömyyden kohdalla pojilla runsas liikunta ei ollut yhteydessä kohtuullista liikuntaa vähäisempään uupumukseen, kun taas tytöillä eroa oli myös kohtuullisesti ja runsaasti liikkuvien välillä. Tytöillä vähäinen liikunta-aktiivisuus selitti koulu-uupumusta poikia enemmän, mutta selitysosuudet olivat kaikilla ryhmillä pieniä. Tutkimuksemme perusteella voidaan todeta liikunnalla olevan yhteys vähäisempään koulu-uupumukseen. Toisaalta merkittävää on myös liikunnan sopiva määrä: liian runsas liikunta saattaa lisätä uupumusasteista väsymystä sekä tytöillä että pojilla. Tärkeää olisi kannustaa nuoria liikuntasuositusten mukaiseen riittävään liikuntaan nuorten psyykkisen hyvinvoinnin tueksi.