Äidin väsymys ja lapsen temperamentti : Pitkittäistutkimus äidin vauvavaiheessa kokeman väsymyksen yhteydestä lapsen temperamentin kehitykseen yhdestä kahteen ikävuoteen

Abstract

Väsymys on yleinen ongelma pikkulapsiperheissä ja vanhempien jaksamisen haasteet voivat vaikuttaa lapsen temperamentin kehitykseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia vuosi synnytyksen jälkeen mitatun äidin väsymyksen yhteyttä lapsen temperamentin kehitykseen yhdestä kahteen ikävuoteen. Temperamentilla tarkoitetaan yksilöllisiä eroja lapsen reaktiivisuudessa ja itsesäätelyssä. Tässä tutkimuksessa lapsen temperamenttia tarkasteltiin negatiivisen emotionaalisuuden, itsesäätelyn sekä ulospäinsuuntautuneisuuden temperamenttiulottuvuuksien kautta. Biologia muodostaa pohjan lapsen temperamentille, mutta myös ympäristötekijät, kuten erilaiset vanhempaan liittyvät tekijät, vaikuttavat temperamentin kehitykseen. Aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu äidin masennusoireilun vaikutusta lapsen temperamentin kehitykseen, mutta äidin väsymyksen osalta aiheesta ei tietääksemme ole aiempaa tutkimustietoa. Tutkimuksessa käytetty aineisto on osa suomalaista Lasten D-vitamiinitutkimusta (VIDI). Tähän tutkimukseen osallistui 543 äiti-lapsiparia. Lasten temperamenttia mitattiin äidin arvioimana Infant Behavior Questionnaire Revised (IBQ-R) -kyselyllä sekä Early Childhood Behavior Questionnaire (ESBQ VSF) -kyselyllä. Äidin väsymystä tarkasteltiin uneliaisuuden käsitteen kautta ja sitä mitattiin Epworth Sleepiness Scale (ESS) -itsearviointikyselyllä. Äidin masennusta puolestaan mitattiin Center for Epidemiologic Studies Depression Scale (CES-D) -itsearviointikyselyllä. Aineiston analyysit suoritettiin lineaarisella regressioanalyysilla. Äidin vuosi synnytyksen jälkeen arvioidun suuremman väsymyksen havaittiin olevan yhteydessä lapsen korkeampaan negatiiviseen emotionaalisuuteen kahden vuoden iässä. Lisäksi äidin korkeampi väsymys oli yhteydessä lapsen negatiivisen emotionaalisuuden lisääntymiseen yhdestä kahteen ikävuoteen siirryttäessä. Nämä yhteydet säilyivät merkitsevinä myös, kun äidin samanaikaisen masennusoireilun vaikutus kontrolloitiin. Muita kontrollimuuttujia olivat lapsen sukupuoli, sisarusten lukumäärä, äidin koulutus, äidin ikä synnytyshetkellä sekä lapsen tarkka ikä 1- ja 2-vuotiaana. Äidin väsymys ei ollut merkitsevästi yhteydessä lapsen ulospäinsuuntautuneisuuden ja itsesäätelyn temperamenttiulottuvuuksiin. Tämä tutkimus tarjosi uutta ja tärkeää tietoa suomalaisten äitien väsymyksen yhteydestä lapsen temperamentin kehitykseen. Temperamentin tiedetään olevan merkittävä tekijä lapsen myöhemmän hyvinvoinnin kannalta. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tutkia myös esimerkiksi vanhemmuuden uupumusta ja isien väsymystä suhteessa lapsen temperamentin kehitykseen sekä tarkastella äidin väsymyksen yhteyttä lapsen temperamentin kehitykseen pidemmällä aikavälillä. Lasten ja nuorten kasvava pahoinvointi on merkittävä ongelma nykypäivänä ja varhaisen tuen tarjoaminen pikkulapsiperheille voi ehkäistä myöhempien ongelmien kehittymistä.