”Laske mäkeä sekä opettele lukemaan”: Isyys kirjeiden välityksellä talvi- ja jatkosodassa

Abstract

Kirjeenvaihto tarjosi sotavuosina tärkeän mahdollisuuden yhteydenpitoon. Tutkielma tarkastelee isyyttä Suomessa talvi- ja jatkosodan aikana kirjeiden välityksellä. Kirjeiden lähettäminen sota-aikana oli maksutonta ja arvioiden mukaan niitä kirjoitettiin noin miljardi kappaletta jatkosodan aikana. Kirjeet olivat sisällöltään usein hyvinkin arkipäiväisiä, ja kirjoittajalleen mahdollinen tapa kertoa arjen kuulumisia, saada tietoa perheenjäsenten hyvinvoinnista ja joillekin se oli tapa kuluttaa aikaa.

Tutkielman aineistona käytetään yhden perheen isän rintamalta kotiin lähettämiä kirjeitä. Kyseinen kokoelma on sijoitettuna Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistoon. Osa kirjeistä on osoitettu joko perheen äidille, koko perheelle tai vain lapsille. Perheeseen on kuulunut isä, äiti, poika ja tytär. Menetelmänä hyödynnetään lähilukua, jonka avulla kirjeistä etsitään ja tulkitaan isyyteen liittyviä teemoja. Tutkimuskirjallisuuden avulla taustoitetaan kirjeistä esiin nousevia teemoja sekä yhdistetään ne aikakauden normeihin ja kontekstiin. Tutkielmalla laajennetaan sota-ajan isyyttä koskevan tutkimuskentän perspektiiviä.

Esiin nousevia teemoja ovat lasten hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen, kasvattaminen, koulunkäynnissä kannustaminen, lapsiin ja heidän kuulumisiinsa tutustuminen, lapsille lahjojen ostaminen, ikävä, valokuvien katselu, pyyntö lapsille kirjoittaa, menneisyyden muistelu, tulevaisuudesta puhuminen ja Jumalaan tukeutuminen. Perhe mukailee aikansa normeja esimerkiksi siten, että lapsilta odotetaan kuuliaisuutta vanhempiaan kohtaan. Toisaalta isä osoittaa kirjoitetuilla sanoillaan tunteita lapsiaan kohtaan, mitä ei pidetä ajalle tyypillisenä. Isä myös käsittelee sotaa ajoittain ikäsensitiivisin sanavalinnoin ja huolehtii, että lapsilla säilyy oikeus pysyä lapsina.