Epätavanomaisen rahapolitiikan vaikutus inflaatioon euroalueella
Hintsanen, Mia (2024)
2024
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202406107099
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202406107099
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää epätavanomaisen rahapolitiikan vaikutuksia inflaatioon euroalueella. Euroopan keskuspankin (EKP) tärkein tavoite on hintavakauden säilyttäminen ja EKP on kertonut inflaatiotavoitteekseen vähän alle kaksi prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Vakaa inflaatio tarjoaa tarvittavan ympäristön talouskasvulle ja vauraudelle. Epätavanomaisen rahapolitiikan arviointi on tärkeää, koska siten EKP on pyrkinyt pääsemään inflaatiotavoitteeseensa viimeisen reilun viidentoista vuoden ajan.
Epätavanomaisen rahapolitiikan käyttö aloitettiin finanssikriisin jälkimainingeissa, kun korot painuivat nollarajalle. Tässä tilanteessa tavanomaiset keinot, kuten ohjauskoron muutokset, eivät tuo tavoiteltua tulosta. Ratkaisuna keskuspankit Euroopassa ja muualla maailmassa ottivat käyttöön useita uusia rahapoliittisia toimia, kuten määrällinen elvytys, ennakoiva viestintä ja negatiiviset korot. Näitä kutsutaan yleisesti epätavanomaiseksi rahapolitiikaksi. EKP käynnisti omaisuuserien osto-ohjelmia ja teki useita leikkauksia ohjauskorkoihin. Näiden toimien tarkoituksena oli lisätä talouden aktiviteettia ja nostaa inflaatiota lähemmäs kahden prosentin tavoitetasoa.
Rahapolitiikkaa tarkastellaan yksinkertaistetusti IS-LM-mallin tai AD-AS-mallin avulla, joista jälkimmäisen avulla voidaan tarkastella myös inflaatiota. Nykyaikaisen rahapolitiikan tutkimuksen kulmakivenä toimii uuskeynesiläinen malli, jonka puutteisiin vastaamaan on kehitetty behavioraalisia uuskeynesiläisiä malleja, esimerkiksi Gabaix’n malli (2020). Epätavanomainen rahapolitiikka välittyy talouteen osin eri kanavien kautta kuin tavanomainen rahapolitiikka. Näitä kanavia ovat luottokanava, niukkuuskanava, duraatiokanava sekä signalointikanava.
Empiiriset tutkimukset nojaavat edellä mainittuun uuskeynesiläiseen malliin ja yleisimmät ekonometriset tutkimusmenetelmät ovat erilaiset vektoriautoregressiomallit (VAR) sekä DSGE-mallit. Epätavanomainen rahapolitiikka on nostanut inflaatiota euroalueella. Erityisesti määrällisellä elvytyksellä on ollut positiivinen vaikutus inflaatioon, ja signalointikanavan kautta se on vahvistanut ennakoivaa viestintää ja parantanut sen uskottavuutta. Tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä inflaatiota kiihdyttävän vaikutuksen voimakkuudesta. Tutkimusten mukaan epätavanomaisella rahapolitiikalla on lähinnä lyhytaikaisia inflatorisia vaikutuksia. EKP:n tavoitteena oli nostaa inflaatiota epätavanomaisen rahapolitiikan avulla ja tutkimusten perusteella tämä tavoite toteutui.
Epätavanomaisen rahapolitiikan käyttö aloitettiin finanssikriisin jälkimainingeissa, kun korot painuivat nollarajalle. Tässä tilanteessa tavanomaiset keinot, kuten ohjauskoron muutokset, eivät tuo tavoiteltua tulosta. Ratkaisuna keskuspankit Euroopassa ja muualla maailmassa ottivat käyttöön useita uusia rahapoliittisia toimia, kuten määrällinen elvytys, ennakoiva viestintä ja negatiiviset korot. Näitä kutsutaan yleisesti epätavanomaiseksi rahapolitiikaksi. EKP käynnisti omaisuuserien osto-ohjelmia ja teki useita leikkauksia ohjauskorkoihin. Näiden toimien tarkoituksena oli lisätä talouden aktiviteettia ja nostaa inflaatiota lähemmäs kahden prosentin tavoitetasoa.
Rahapolitiikkaa tarkastellaan yksinkertaistetusti IS-LM-mallin tai AD-AS-mallin avulla, joista jälkimmäisen avulla voidaan tarkastella myös inflaatiota. Nykyaikaisen rahapolitiikan tutkimuksen kulmakivenä toimii uuskeynesiläinen malli, jonka puutteisiin vastaamaan on kehitetty behavioraalisia uuskeynesiläisiä malleja, esimerkiksi Gabaix’n malli (2020). Epätavanomainen rahapolitiikka välittyy talouteen osin eri kanavien kautta kuin tavanomainen rahapolitiikka. Näitä kanavia ovat luottokanava, niukkuuskanava, duraatiokanava sekä signalointikanava.
Empiiriset tutkimukset nojaavat edellä mainittuun uuskeynesiläiseen malliin ja yleisimmät ekonometriset tutkimusmenetelmät ovat erilaiset vektoriautoregressiomallit (VAR) sekä DSGE-mallit. Epätavanomainen rahapolitiikka on nostanut inflaatiota euroalueella. Erityisesti määrällisellä elvytyksellä on ollut positiivinen vaikutus inflaatioon, ja signalointikanavan kautta se on vahvistanut ennakoivaa viestintää ja parantanut sen uskottavuutta. Tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä inflaatiota kiihdyttävän vaikutuksen voimakkuudesta. Tutkimusten mukaan epätavanomaisella rahapolitiikalla on lähinnä lyhytaikaisia inflatorisia vaikutuksia. EKP:n tavoitteena oli nostaa inflaatiota epätavanomaisen rahapolitiikan avulla ja tutkimusten perusteella tämä tavoite toteutui.