Elämänkulku ja työelämässä koettu tyytyväisyys : Yli 50-vuotiaiden postilaisten kokemuksia tyytyväisyydestä työelämässä

Abstract

Suomessa työurien pidentäminen on ollut tavoitteena jo pitkään. Hyvinvoinnin haasteiden ja työtyytymättömyyden tiedetään kuitenkin lisäävän työelämästä poistumista varhaisemmalla iällä. Tämä korostaa työntekijöiden hyvinvointia ja työtyytyväisyyttä edistävien toimenpiteiden tärkeyttä läpi työelämän. On tärkeää ymmärtää, millaiset tilanteet ja tekijät työ- ja yksityiselämässä ovat yhteydessä työssä koettuun tyytyväisyyteen, jotta työhyvinvointia ja työtyytyväisyyttä tukevia käytäntöjä voidaan kehittää siten, että ihmiset saadaan jaksamaan ja voimaan hyvin työelämässä mahdollisimman pitkään. Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena onkin tarjota ikääntyvien työntekijöiden kokemusten kautta näkökulmia työtyytyväisyyteen eri elämäntilanteissa, sekä korostaa työtyytyväisyyden tärkeyttä ihmisten hyvinvoinnin, työurien pidentämisen sekä organisaatioiden toiminnan tuloksellisuuden näkökulmasta.

Tämän pro gradu- tutkielman aineistona toimii osana Kohti kaksitahti- Suomea? -hanketta vuosina 2015–2018 kerätty laadullinen haastatteluaineisto. Aineistoa varten haastateltiin 50–64-vuotiaita Postin entisiä työntekijöitä. Haastattelut olivat puolistrukturoituja ja haastattelukysymysten teemat liittyivät työuraan Postilla, yksityiselämään, hyvinvointiin, yhteistoimintaneuvotteluihin ja irtisanomisiin, työuran päättymiseen sekä tulevaisuuteen. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia muutoksia ikääntyvät työntekijät kuvaavat hyvinvoinnissaan ja tyytyväisyydessään tapahtuneen työelämässä eri ikävaiheissa, ja miten muutokset hyvinvoinnissa ja tyytyväisyydessä liitetään erilaisiin työ- ja yksityiselämän tapahtumiin ja kokemuksiin. Tutkimuksen tuloksia selvitetään temaattisen narratiivisen analyysin avulla. Tuloksia peilataan Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien teoriaan, Daniel Levinsonin elämänkulkuteoriaan sekä aikaisempiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, kuinka oma ja läheisten terveys, toiminta ja muutokset organisaatiossa, työn sisältö sekä ihmissuhteet ja sosiaalinen tuki olivat yhteydessä työssä koettuun tyytyväisyyteen. Työstressin, arvostuksen puutteen, työntekijää haastamattoman työnkuvan sekä työn jatkumista ja taloudellista tilannetta koskevan epävarmuuden koettiin lisänneen tyytymättömyyttä työelämässä, mikä saattoi näyttäytyä tyytymättömyytenä myös työelämän ulkopuolella. Työ- ja yksityiselämän stressaavista tilanteista oma tai läheisen sairastuminen, yhteistoimintaneuvottelut ja työttömäksi jääminen lisäsivät tyytymättömyyttä työelämässä, toisin kuin avioero ja yksinhuoltajaksi jääminen. Haastateltavien kokemusten mukaan sosiaalinen tuki, mielekäs ja yksilöä haastava työnkuva sekä mahdollisuudet kouluttautua ja kehittää itseään ja omaa osaamistaan sen sijaan lisäsivät tyytyväisyyttä työelämässä myös silloin, kun henkilökohtaisessa elämässä kohdattiin haasteita.

Tutkielman keskeisenä havaintona voidaan todeta, että muutokset haastateltavien hyvinvoinnissa ja tyytyväisyydessä työelämässä olivat yhteydessä niin työelämän kuin henkilökohtaisen elämän kokemuksiin ja tapahtumiin. Tulokset korostavat, kuinka työhyvinvointia tukevissa käytännöissä ja työhyvinvointia tukevan organisaatiokulttuurin kehittämisessä tulisi entistä paremmin huomioida mahdollisten työ- ja yksityiselämän stressaavien tapahtumien sekä työ- ja yksityiselämän ristiriitojen merkitys työntekijän työssä suoriutumiselle. Työhyvinvointi-, palaute- ja kehityskeskustelut tulisi juurruttaa entistä tiukemmin osaksi organisaatioiden toimintakulttuuria työntekijän tilanteen ja yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden huomioimiseksi, työntekijän työhön vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi sekä positiivisen palautteen ja arvostuksen osoittamiseksi. Työhyvinvointia sekä työ- ja yksityiselämän välistä tasapainoa tukevien työolojen luominen on avainasemassa työntekijöiden hyvinvoinnin ylläpitämisen, organisaatioiden tehokkuuden sekä yhteiskuntapoliittisen työurien pidentämiseen tähtäävän tavoitteen saavuttamisen kannalta, missä työnantajilla on merkittävä vastuu.