Unleashing Adult Playfulness in the Urban Environment : Lessons from Burning Man as a Case Study

Abstract

One of the many, while often ignored, functions of urban environments is their ludic potential – perception of the city as a playground. Play can be planned into the city, and ludic potential is also naturally embedded in the urban fabric, but in the haste of everyday urban life this potential is often left ignored. The well-established cognitive development-, physical-, and psychosocial health benefits of play, combined with the persisting attraction of play for adults, highlights the need for further emancipation of adult playfulness from the preserves of children.

This thesis investigates how adults can be invited to play in the urban environment, and the ways in which engaging in playful behaviour can influence adults. Burning Man – a week-long city utopia in Nevada, USA – is utilized as a case study of a radical “adult playground”. Qualitative methods are used to analyse diary- and blog texts to draw lessons from this utopian adult playground and to inspire the ludic potential of “ordinary cities”. Multimodal autoethnographic reflections and concept-driven content analysis reveal that playful activity can be inspired with organised spontaneity, and urban ludic interventions such as interactive art, and DIY urbanism, further resulting in increased susceptibility to transformative experiences of enchantment.

Overall, the findings suggest a reciprocal causation between the urban environment as an inspirer of playful immersion, and between engagement in play transforming adults’ relationships with their urban surroundings. Thus, this positive feedback loop of playful immersion in the urban environment has potential for increasing citizen well-being, increasing urban sustainability.

Yksi kaupunkiympäristöjen usein huomiotta jäävistä puolista on niiden tarjoama leikillinen potentiaali. Leikillisyyttä voidaan suunnitella kaupunkiin tarkoituksellisesti, mutta leikillisyys on myös luonnostaan osa kaupunkirakennetta, vaikka arkipäivän kiireessä se jää usein huomaamatta. Leikkimiseen liittyy todistetusti hyötyjä muun muassa kognitiivisen kehityksen sekä fyysisen ja psykososiaalisen terveyden kannalta. Lisäksi aikuiset kokevat monin tavoin vetovoimaa leikkimistä kohtaan. Tämä tarve kuitenkin usein tukahdutetaan aikuisuudessa, ja leikkiminen liitetään yhä pääasiassa lapsuuteen. Entä jos kaupunkiympäristöjen leikilliseen potentiaaliin panostettaisiin niin, että se kannustaisi leikkiin ja aikuisten leikillisyys vapautettaisiin? Olemassa oleva kirjallisuus leikistä ja leikillisyydestä kaupungeissa keskittyy ylivoimaisesti lapsiin sekä fyysiseen ympäristöön. Tämä tutkielma keskittyy lähestymään aihetta ensisijaisesti sosiaalisten osatekijöiden kautta.

Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten kaupunkiympäristö voi kutsua aikuisia leikkimään ja miten tämä leikkitoimintaan osallistuminen vaikuttaa aikuisiin. Burning Mania - viikon mittaista kaupunkiutopiaa Nevadassa, Yhdysvalloissa - hyödynnetään tapaustutkimuksena tarjoten esimerkin radikaalista ”aikuisten leikkikentästä”, missä yhteiskunnalliset normit katoavat ja leikki pääsee valloilleen. Tutkielmassa käytetään laadullisia menetelmiä päiväkirja- ja blogitekstien tutkimiseen multimodaalisen autoetnografisen pohdinnan sekä käsitepohjaisen sisältöanalyysin kautta. Tavoitteena on ymmärtää tapaustutkimuksen kautta, miten aikuiset voivat leikkiä ”utopistisessa leikkipaikassa” ja täten inspiroida sekä tuoda ilmi myös tavallisten kaupunkien leikillistä potentiaalia.

Tutkimustulokset paljastavat, että leikkisää toimintaa voidaan inspiroida organisoidulla spontaaniudella ja kaupunkien leikillisillä interventioilla, kuten vuorovaikutteisella taiteella ja tee-se-itse-urbanismilla, mikä lisää alttiutta transformatiivisille lumoutumisen kokemuksille. Kokonaisuudessaan tutkimustulokset viittaavat vastavuoroiseen syy-yhteyteen kaupunkiympäristön ja leikkiin osallistumisen välillä: kaupunkiympäristö inspiroi leikkimieliseen uppoutumiseen, ja vastavuoroisesti leikkiin osallistuminen muuttaa aikuisten suhdetta heidän kaupunkiympäristöönsä. Näin ollen leikkimielisen kaupunkiympäristöön uppoutumisen positiivinen takaisinkytkentä voisi lisätä aikuisten hyvinvointia ilon, liikunnan ja yhteisöllisyyden kautta, ja lopulta edistää kaupunkien kestävää kehitystä.