Finanssipoliittisten sääntöjen kehittäminen Euroopan unionissa
Mäkinen, Charlotta (2024)
Mäkinen, Charlotta
2024
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-06-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202406077032
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202406077032
Tiivistelmä
Euroopan unioni (EU) asettaa finanssipoliittisia sääntöjä, joita sen jäsenmaiden oletetaan noudattavan. Finanssipoliittiset säännöt ovat keskeisiä vaikuttamisen ja valvonnan välineitä, joilla pyritään vaikuttamaan julkisen talouden kestävyyteen, estämään talouden ylikuumentumista ja ehkäisemään liiallista velkaantumista. Velkasäännöt, budjettialijäämäsäännöt, tulosäännöt ja menosäännöt ovat esimerkkejä finanssipoliittisista säännöistä. Sääntöjä pitää jatkuvasti kehittää, jotta ne vastaavat EU:n, sen jäsenmaiden ja vallitsevan taloustilanteen tarpeita.
Tämän tutkielman tavoitteena on laajentaa ymmärrystä EU:n finanssipoliittisten sääntöjen historiasta, tilasta ja kehityksestä. Tarkemmin ottaen, tässä tutkielmassa selvitetään miten Euroopan unionin säännöt ovat kehittyneet nykymuotoonsa ja miten niitä tulisi kehittää tulevaisuudessa. Sen selvittämiseksi tehtiin integroiva kirjallisuuskatsaus, jossa aineistona olivat tieteelliset julkaisut ja kirjat asiantuntijoilta sekä raportit ja muut dokumentit virallisilta organisaatioilta.
Kirjallisuuskatsauksen synteesin ensimmäisessä osassa esitellään EU:n finanssipoliittisten sääntöjen määrittely ja historia vuodesta 1992 vuoteen 2023. Tutkielmassa tarkastellaan sinä aikana tapahtuneita merkittävimpiä sopimuksia ja uudistuksia, kuten Maastrichtin sopimusta tai vakaus- ja kasvusopimusta. Tarkastelusta kävi ilmi EU:n ja sen jäsenmaiden tarpeiden sekä eri kriisien vaikutus sääntöjen muotoutumiseen. Tämä toimii kontekstina synteesin toiselle osalle, jossa keskitytään sääntöjen kehitykseen. Katsauksessa olleesta aineistosta löydettiin kritiikkiä sääntöjä kohtaan ja parannusehdotuksia kritisoituja ongelmia varten. Aineistoista nousi osittain esiin myös sääntöjen myötä- ja vastasyklisyys, mutta tässä tutkielmassa sitä ei otettu kokonaan mukaan synteesiin aineiston vähyydestä johtuen. Sen sijaan etenkin koronapandemia ja sen vaikutus Euroopan unionin finanssipolitiikkaan nousi kirjallisuuskatsauksesta esiin. Tutkielmassa korostetaankin pandemian vaikutuksia sääntöjen kehityksessä.
Katsauksen tuloksena tunnistettiin EU:n finanssipoliittisille säännöille viisi kritiikin kohdetta, viisi mahdollista seurausta niille ongelmakohdille, sekä neljä kehitysehdotusta parantamaan sääntöjä. Niitä yhdistävät tekijät olivat sääntöjen joustavuus, sääntöjen noudattaminen ja kestävään talouskasvuun tehtävät investoinnit. Etenkin kriisien, kuten koronapandemian aikana EU:n jäsenmaat kaipaisivat joustavuutta EU:n asettamiin tavoitteisiin ja sääntöihin, jotta he voivat vakauttaa ja elvyttää talouttaan. Lisäksi jäsenmaat kaipaisivat enemmän mahdollisuuksia tehdä investointeja vihreään siirtymään ja muihin kestävän kehityksen kohteisin erillään muista julkisista menoista.
Tämän tutkielman tavoitteena on laajentaa ymmärrystä EU:n finanssipoliittisten sääntöjen historiasta, tilasta ja kehityksestä. Tarkemmin ottaen, tässä tutkielmassa selvitetään miten Euroopan unionin säännöt ovat kehittyneet nykymuotoonsa ja miten niitä tulisi kehittää tulevaisuudessa. Sen selvittämiseksi tehtiin integroiva kirjallisuuskatsaus, jossa aineistona olivat tieteelliset julkaisut ja kirjat asiantuntijoilta sekä raportit ja muut dokumentit virallisilta organisaatioilta.
Kirjallisuuskatsauksen synteesin ensimmäisessä osassa esitellään EU:n finanssipoliittisten sääntöjen määrittely ja historia vuodesta 1992 vuoteen 2023. Tutkielmassa tarkastellaan sinä aikana tapahtuneita merkittävimpiä sopimuksia ja uudistuksia, kuten Maastrichtin sopimusta tai vakaus- ja kasvusopimusta. Tarkastelusta kävi ilmi EU:n ja sen jäsenmaiden tarpeiden sekä eri kriisien vaikutus sääntöjen muotoutumiseen. Tämä toimii kontekstina synteesin toiselle osalle, jossa keskitytään sääntöjen kehitykseen. Katsauksessa olleesta aineistosta löydettiin kritiikkiä sääntöjä kohtaan ja parannusehdotuksia kritisoituja ongelmia varten. Aineistoista nousi osittain esiin myös sääntöjen myötä- ja vastasyklisyys, mutta tässä tutkielmassa sitä ei otettu kokonaan mukaan synteesiin aineiston vähyydestä johtuen. Sen sijaan etenkin koronapandemia ja sen vaikutus Euroopan unionin finanssipolitiikkaan nousi kirjallisuuskatsauksesta esiin. Tutkielmassa korostetaankin pandemian vaikutuksia sääntöjen kehityksessä.
Katsauksen tuloksena tunnistettiin EU:n finanssipoliittisille säännöille viisi kritiikin kohdetta, viisi mahdollista seurausta niille ongelmakohdille, sekä neljä kehitysehdotusta parantamaan sääntöjä. Niitä yhdistävät tekijät olivat sääntöjen joustavuus, sääntöjen noudattaminen ja kestävään talouskasvuun tehtävät investoinnit. Etenkin kriisien, kuten koronapandemian aikana EU:n jäsenmaat kaipaisivat joustavuutta EU:n asettamiin tavoitteisiin ja sääntöihin, jotta he voivat vakauttaa ja elvyttää talouttaan. Lisäksi jäsenmaat kaipaisivat enemmän mahdollisuuksia tehdä investointeja vihreään siirtymään ja muihin kestävän kehityksen kohteisin erillään muista julkisista menoista.