Wortschatzentwicklung bei Kindern einer deutschsprachigen Vorschulklasse im Laufe des Schuljahres 2022-2023 : Ein Mixed-Methods-Design

Abstract

Das Ziel von zweisprachiger frühkindlicher Erziehung ist, Kindern vielfältige Spracherziehung zu bieten und dabei die sensible Phase des frühen Spracherwerbs zu nutzen.

In dieser Masterarbeit wird die Wortschatzentwicklung der Kinder der deutschsprachigen Vorschulgruppe an einer Schule in einer Stadt in Finnland im Schuljahr 2022–2023 untersucht. Das Ziel der Arbeit ist empirisch zu untersuchen, ob sich die deutschen Wortschatzkenntnisse der Kinder während des Vorschuljahres entwickeln und ob Kinder ohne vorherige Deutschkenntnisse dabei die Kenntnisse der Kinder erreichen, die schon frühere Deutschkenntnisse hatten.

Das Hauptuntersuchungsmaterial besteht aus Wortschatztests, die mit den Vorschulkindern mithilfe ihrer sogenannten Wörterbuchhefte durchgeführt wurden. Die Wörterbuchhefte enthalten Bilder alltäglicher Sachen, die in verschiedene Themenbereiche aufgeteilt sind. Die Wortschatzkenntnisse der Kinder und ihre mögliche Entwicklung wurden mit Tests geprüft, in denen jedes Kind gefragt wurde, die Sachen auf den Seiten des Wörterbuchhefts auf Deutsch zu nennen, und die richtig genannten Wörter mit einem Stempel markiert wurden. Die Themenbereiche, deren Wortschatz abgefragt wurde, waren Verben, Schulgegenstände, Kleidungsstücke und Körperteile. In den nächsten Testrunden wurden dieselben Wörter nochmal abgefragt und die richtig genannten Wörter mit einem neuen Stempel markiert. Die Tests wurden in drei Runden durchgeführt, die im Oktober–November, im Januar–März und im April–Mai im Vorschuljahr 2022–2023 stattfanden. Aus ihren Ergebnissen wurde eine quantitative Statistik erstellt, die Wortschatzkenntnisse und ihre Entwicklung darstellt. Zusätzlich den Wortschatztests wurden auch drei Unterrichtsbeobachtungen durchgeführt, die sowohl quantitativ als auch qualitativ analysiert wurden, und zwei Interviews mit der Lehrerin und der Schulassistentin der Vorschulgruppe, die qualitativ analysiert wurden. Die Unterrichtsbeobachtungen und die Interviews dienen als ergänzendes Untersuchungsmaterial. Da in der Untersuchung sowohl quantitative als auch qualitative Methoden angewendet wurden, stellt sie ein Mixed-Methods-Design dar.

In der Untersuchung wurde festgestellt, dass die Wortschatzkenntnisse der Vorschulkinder sich größtenteils entwickelten: in 73,33 Prozent der Tests war das Ergebnis in der letzten Testrunde besser als in der ersten. Die Kinder ohne frühere Deutschkenntnisse erreichten die anderen Kinder zum Teil: einige von ihnen erreichten in den meisten Tests dieselben oder fast dieselben Ergebnisse, wie die Kinder mit den besten Wortschatzkenntnissen. Einer von ihnen zeigte auch schnelles Lernen bereits in der ersten Runde. Die Unterrichtsbeobachtungen und die Interviews scheinen auch die Schlussfolgerungen der Wortschatztests zu unterstützen.

Kaksikielisen varhaiskasvatuksen tarkoituksena on tarjota lapsille monipuolista kielikasvatusta siinä lapsen varhaisen kielenoppimisen herkkyyskautta hyödyntäen.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan tietyn suomalaisen koulun saksankielisen esikouluryhmän saksan sanastotaitojen kehitystä lukuvuonna 2022–2023. Tutkielman tarkoituksena on selvittää empiirisesti, kehittyvätkö esikoululaisten sanastotaidot lukuvuoden aikana ja saavuttavatko saksan osalta nollakielitaitoisina esikouluun tulleet lapset tuloksissa niitä lapsia, joilla on valmiiksi kielitaustaa saksan parista.

Tutkimusmateriaali koostuu esikoululaisten niin kutsuttujen sanakirjavihkojen avulla toteutetuista sanastonkuulustelutesteistä, opetushavainnoinneista sekä haastatteluista, jotka tehtiin esikouluryhmän opettajan ja koulunkäynninohjaajan kanssa. Sanakirjavihot sisältävät kuvia eri arkiseen elämään liittyvistä asioista aihepiireittäin jaoteltuna. Lasten sanastotaitoja ja niiden mahdollista kehitystä selvitettiin jokaisen lapsen kanssa erikseen tehtävillä kuulustelutesteillä, jossa lasta pyydettiin nimeämään vihkon sivulla olevia asioita saksaksi, ja jokainen oikein sanottu sana merkittiin leimalla. Aihepiirit, joiden sanoja kuulusteltiin, olivat eri verbit, koulutarvikkeet, vaatteet ja kehonosat. Seuraavalla testikierroksella samoja sanoja kuulusteltiin uudestaan ja osatut sanat merkittiin uudella leimalla. Testit suoritettiin kolmella testikierroksella, jotka pidettiin lukuvuoden 2022–2023 aikana loka–marraskuussa, tammi–maaliskuussa ja huhti–toukokuussa. Sanastotestit toimivat tutkimuksen pääasiallisena aineistona, josta koottiin määrällinen, sanastonosaamista ja sen kehitystä kuvaava tilasto. Kolmesti vuoden aikana toteutetut opetushavainnoinnit, jotka analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti, sekä kaksi esikoulunopettajan ja koulunkäynninohjaajan kanssa tehtyä haastattelua, jotka analysoitiin laadullisesti, toimivat pääasiallista aineistoa reunustavana materiaalina. Koska tutkimus sisältää sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä, nimitetään sitä monimenetelmälliseksi (mixed methods) tutkimukseksi.

Tutkimuksessa todettiin, että esikoululaisten saksan sanastotaidoissa tapahtui lukuvuoden aikana suurilta osin kehitystä testien perusteella: 73,33 prosentissa sanastotesteistä tulos oli viimeisellä testauskierroksella parempi kuin ensimmäisellä. Nollakielitaidolla aloittaneet lapset saavuttivat lukuvuoden aikana saksaa jo valmiiksi taitaneita osittain, osan heistä päästen joka testatun aihepiirin osalta joko samoihin tuloksiin tai niitä lähelle kuin ryhmän parhaiten saksaa taitavat lapset. Yksi heistä myös osoitti nopeaa oppimista jo ensimmäisillä testauskerroilla. Sanastonkuulustelutestien perusteella tehtyjä loppupäätelmiä näyttivät tukevan myös opetushavainnoinnit sekä haastattelut.