Varhaisen sanaston laajuuden ja morfosyntaktisten taitojen yhteydet kaksivuotiaiden lasten ilmaisujen maksimipituuteen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteina oli lisätä tutkimustietoa tyypillisesti kehittyvien suomenkielisten yksi- ja kaksivuotiaiden lasten (N = 50–51) kielellisten taitojen ja varhaisen sanaston omaksumisesta sekä selvittää kielellisiä taitoja, joiden hallinta ennusti tai selitti kaksivuotiaiden lasten ilmaisujen maksimipituutta (engl. Maximum sentence length, MSL). Erityisesti tässä tutkielmassa haluttiin selvittää lasten morfosyntaktisten eli ilmaisujen rakenteellista kompleksisuutta mittaavien taitojen yhteyttä lasten MSL:ään, sillä aihetta ei tiettävästi ole aiemmin tutkittu suomenkielisessä tutkimuskirjallisuudessa. Aineistona toimi Oppiva vauva -hankkeelta (2016–2018) saadut lasten suomenkielisen MCDI-kyselymenetelmän (Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä; engl. MacArthur Communicative Development Inventories, MCDI) pistemäärät. Huoltajat täyttivät MCDI-kyselyt, kun heidän lapsensa olivat yhden ja kahden vuoden ikäisiä. Huoltajat kirjasivat kaksivuotiaiden MCDI-kyselyyn myös kolme pisintä lapsen tuottamaa spontaani-ilmaisua, joista määritettiin lasten MSL. Näistä kolmesta ilmaisusta muodostettiin lisäksi produktiivisen syntaksin indeksi (engl. Index of productive syntax, IPSyn) -pistemäärät kuvaamaan lasten senhetkisiä morfosyntaktisia taitoja. Aineistoa tarkasteltiin määrällisten menetelmien, kuten tilastollisten tunnuslukujen ja regressioanalyysien, avulla.

Saadut tulokset osoittivat, että kielellisten taitojen ja sanaston omaksumisessa oli yksi- ja kaksivuotiaana suurta yksilökohtaista vaihtelua. Kaksivuotiaat saivat odotetusti MCDI-kyselymenetelmästä enemmän pisteitä, kuin yksivuotiaat lapset ja lisäksi kaksivuotiaat myös hallitsivat huomattavasti enemmän sanoja. Kahden vuoden iässä tarkasteltuna heikoimmin ja parhaiten suoriutuneiden yksilöiden väliset suoriutumiserot olivat kasvaneet, mikä viittaa siihen, että heikosti suoriutuvat lapset voidaan tässä iässä erottaa paremmin. Yhden vuoden iässä vain tuottavan sanaston laajuuden pistemäärät ennustivat kaksivuotiaiden MSL:n pistemäärien vaihtelua selittäen sen vaihtelusta 8,6 % (p = .04). Yhden vuoden iässä mitatulla tuotettujen sanojen määrällä voidaan siis jossain määrin ennustaa kaksivuotiaiden MSL:ää, mutta ennustevoima on kuitenkin heikko. Kahden vuoden iässä tuottavan sanaston laajuus selitti MSL:n vaihtelusta 48,3 % (p < .001) eli tuotettujen sanojen määrällä voidaan selittää noin puolet MSL:n pistemäärien vaihtelusta. Siten sanaston laajuuden tukeminen voi auttaa lapsia pidentämään ilmaisujaan. Morfosyntaktisten taitojen hallintaa mittaava IPSyn-pistemäärä kuitenkin lopulta selitti MSL:ää kahden vuoden iässä vahvimmin selittäen sen vaihtelusta 79,2 % (p < .001), eli ilmaisujen morfosyntaktisten taitojen hallintaa tarkastelemalla voidaan selittää MSL:n vaihtelua jopa merkittävästi. Näin ollen muoto- sekä lauseopillisten seikkojen hallinta usein mahdollistaa myös pidempien ilmaisujen tuottamisen. Toisaalta ne lapset, joiden morfosyntaktiset taidot ovat heikot, myös tuottavat usein lyhyempiä ilmaisuja, eli heitä tulisi tukea kieliopillisten taitojen omaksumisessa. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää puheterapeuttisessa arviointi- ja kuntoutustyössä.