Diskurssit poikien maailmasta: Miten poikia kohtaavat työntekijät tulkitsevat saamiaan yhteydenottoja?

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin, millaisiin diskursseihin Poikien Puhelimen työntekijät nojaavat, kun he tulkitsevat poikien tekemiä yhteydenottoja. Oletukseni on, että nämä diskurssit vaikuttavat työntekijöiden tapaan tulkita apua tarvitsevien poikien puheenaiheita ja kommunikaatiotapaa. Niillä voi olla myös vaikutusvaltaa poikien omassa elämänpiirissä, sillä ne ovat osa kulttuurista ymmärrystämme mieheydestä. Tutkimukseni aineistona käytän itse kokoamaani haastatteluaineistoa, jota varten haastattelin kolmea Poikien Puhelimen työntekijää.

Nuoret voivat huonosti, ja erityisesti nuoret miehet muodostavat tämän huonovointisuuden keskellä oman haavoittuvan ryhmänsä. He hakeutuvat avun piiriin naisia harvemmin ja ovat yliedustettuina esimerkiksi vankeinhoidossa ja itsemurhatilastoissa. Lisäksi jengiytyminen, incel-liike ja katuväkivallan raaistuminen ovat aiheuttaneet julkista keskustelua ja huolta nuorten miesten tilasta. Näiden vakavien ongelmien keskittymisen vuoksi on tärkeää, että poikia ja nuoria miehiä koskevia puhetapoja opittaisiin ymmärtämään paremmin. Nämä puhetavat vaikuttavat tulkintoihin, joita poikien käytöksestä tehdään, ja ovat siksi tärkeitä poikia auttavien palvelukohtaamisien kannalta. Toisaalta on myös mahdollista, että kyseiset puhetavat ohjailevat poikien uskomuksia ja käytöstä arveluttavalla tavalla.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi, joka esittää, että sosiaalinen todellisuus on kielellisesti ja yhteiskunnallisesti rakennettu kokonaisuus. Kyseinen teoriaperinne mahdollistaa mieheyden ja maskuliinisuuden kriittisen tarkastelun, sillä sosiaalisen konstruktionismin mukaan sukupuolinormit eivät ole muuttumattomia. Sosiaalinen konstruktionismi toimii myös viitekehyksenä tutkielmani analyysimenetelmälle, eli diskurssianalyysille. Diskurssilla viitataan sarjaan symbolisia ja kielellisiä keinoja, joiden avulla maailmaa ja sen tapahtumia voidaan ymmärtää. Ihmiset tuottavat ja uusivat näitä diskursseja käyttäessään kieltä, ja rakentavat näin sosiaalista todellisuutta. Diskurssianalyysilla voidaan tutkia, miten tämä sosiaalinen rakentaminen tapahtuu esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa. Nojaten kolmeen keräämääni Poikien Puhelimen työntekijän haastatteluun, pyrin diskurssianalyysin keinoin tunnistamaan haastatteluaineistosta diskursseja, jotka kuvaavat nuorten miesten yhteydenottojen aiheita ja niitä koskevia erityispiirteitä.

Löysin aineistostani kuusi diskurssia, jotka ovat nuoruuden epävarmuuden diskurssi, heteronormatiivisuuden diskurssi, toksisen maskuliinisuuden diskurssi, varhaisen sosialisaation diskurssi, huumorin defenssin diskurssi ja ryhmäpaineen diskurssi. Näistä diskursseista työntekijät käyttivät kolmea ensimmäistä selittäessään poikien puheenaiheita, kun taas kolmella viimeisellä diskurssilla he selittivät poikien käyttäytymistä yhteydenottojen aikana.

Tutkimukseni keskeisin johtopäätös on, että poikia ja nuoria miehiä koskevat sukupuolittuneet diskurssit voivat vaikuttaa poikia kohtaavien työntekijöiden tekemiin tulkintoihin poikien puheenaiheista ja käytöksestä. On mahdollista, että joissain tapauksissa jaetut puhetavat nuorista miehistä voivat vaikuttaa työntekijöiden suhtautumistapoihin niin, että he eivät osaa tulkita poikien puheita ja käytöstä laajemmasta perspektiivistä. Poikien ongelmien ymmärtäminen vaatii sukupuolisensitiivistä silmää, jota Poikien Puhelimen lisäksi tarvittaisiin muillakin yhteiskunnan sektoreilla, jotta poikien ja nuorten miesten oireilu osattaisiin havaita tarpeeksi ajoissa. Tutkimukseni antoi myös syyn pohtia, millainen merkitys työntekijöiden käyttämillä, kulttuurisesti jaetuilla diskursseilla on pojille itselleen ja kuinka ne vaikuttavat heidän uskomuksiinsa miehenä elämisestä.